Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Arvio: Jos on viettänyt ysärinuoruutensa Valkeakoskella, viihtyy myös Toijalassa lamavuosina perustettavasta poikabändistä kertovan näytelmän parissa

En etukäteen tiennyt olevani kohderyhmää. Mutta jos ysärinuoruus Valkeakoskella johonkin on valmistanut, niin viihtymään Toijalassa 90-luvun lamavuosina perustettavasta poikabändistä kertovan näytelmän parissa. Tampereen Työväen Teatterin tämän syksyn ensi-ilta Poikabändi on juuri niin näyttävä, millaiseen TTT:n isoilla muskeleilla parhaimmillaan pystytään. Näytelmän juoni ei yllätä: Toijalalaiset työttömät ja syrjäytyneet perustavat harmaiden lamavuosien iloksi poikabändin, joka saa nimekseen ToiBoys. Tie tähtiin aukeaa, ja sille astutaan viattomina. Raha, maine ja paineet alkavat kasaantua, ympärille tulee yhtä sun toista hyötyjää. Kestääkö poikien ystävyys? Tässä tuotannossa juoni ei ole keskeinen juttu. Pääpaino on taidokkaissa esiintyjissä, hauskassa 90-luvun kuvauksessa ja kaikkiaan upeassa kokonaisuudessa. Lavalla on kaksikin Apianniemen kesäteatterista tuttua kasvoa, pääroolissa Jari Ahola ja yhtenä bändin jäsenenä Lauri Mikkola . Muutkin toiboysit laulavat ja tanssivat näyttävästi. Erityisesti Jonas Saaren komea ääni kiinnittää huomion. Suurella näyttämöllä tuotanto on suurta. Lavalla on paljon näyttelijöitä ja tanssijoita, lavasteet laskevat katosta, lattia nousee ja laskee. Iso tila käytetään kokonaan. Kaiken kruunaa näytelmää varten sävelletty musiikki, jossa on jotain perin tuttua. Ei ihme, sillä sen ovat luoneet muun muassa Risto Asikainen , mies Nylon Beatin takana sekä XL5:n ja Taikapeilin tuottaja ja säveltäjä Kristian Maukonen . Poikabändi on viihdettä, ja oikein onnistunutta sellaista. Hymyilyttää vielä seuraavanakin päivänä.