Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Tarvitseeko museo kymmeniä silitysrautoja? – Kerro mielipiteesi, ovatko kaikki esineet säilyttämisen arvoisia

Noin 60 silitysrautaa, kymmeniä höyliä, patoja, rapumertoja, karstoja, avaimia, piparimuotteja ja kenkärenkejä. Nuo kaikki ja lukuisat muutkin tavarat on tuotu näytteille Myllysaaren museon gondolisaliin. Juuri avatussa näyttelyssä on Kauppilanmäen museon kokoelmaan kuuluvaa talonpoikaista esineistöä. Vanhimmat ovat peräisin 1700.luvulta, mutta suurin osa on 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle sijoittuvaa arkipäivän käyttöesineistöä. Varastonäyttelyn koonnut museoväki toivoo, että esille tuodut esineet saavat katsojat paitsi ihmettelemään ja ihastelemaan, myös antamaan kommentteja museon kokoelmista. Mitkä ovat kokoelman helmiä? Mitä muistoja ne herättävät? Tarvitseeko museo kymmeniä silitysrautoja tai höyliä? Saako lahjoitettuja esineitä antaa pois? Näyttelysalin pöydällä on vihko, johon saa kirjoittaa mielipiteensä. Museonjohtaja Pälvi Myllylä kertoo, että Kauppilanmäen museon kokoelmaa on kartutettu sen perustamisesta eli vuodesta 1960 lähtien. – Esineitä on otettu kokoelmaan ilman nykypäivän kokoelmapoliittisia suuntaviivoja. Sen vuoksi kokoelmassa on paljon päällekkäistä esineistöä, eikä museo välttämättä tarvitse niitä kaikkia, Myllylä sanoo. Hänen mielestään on hyvä tehdä näkyväksi, kuinka paljon esineitä museon kokoelmassa voi olla. Joskus ihmiset hämmästyvät, kun museo ei olekaan kiinnostunut heidän esinelahjoituksestaan. Syy on usein se, että samanlaisia esineitä saattaa olla jo runsaasti museon varastossa. Varastonäyttelyn tarkoitus on paitsi esitellä kokoelmaa myös tuoda esiin museoiden näkymätöntä, julkisuudelta piilossa olevaa työtä. Pälvi Myllylä sanoo, että museoissa tehdään paljon työtä, joka pysyy yleisöltä piilossa. Tällaista työtä on esimerkiksi kokoelmien hoito ja esineistön läpikäynti. Näyttely on osa Kauppilanmäen museon tekeillä olevaa esineistön inventointityötä, jota nyt tehdään näkyvästi. Varastonäyttely elää ja muuttuu sitä mukaan kun esineitä saadaan käsiteltyä. – Toivottavasti näyttely innostaa ihmisiä kertomaan mielipiteensä siitä, mikä heidän mielestään on säilyttämisen arvoista ja mitä voisi poistaa, Myllylä sanoo. Mihin poistetut esineet päätyvät? Jos ja kun museo päätyy tekemään poistoja, lähtökohtaisesti ajatuksena on löytää esineelle uusi koti. – Ensin voidaan kysyä muista museoista. Lopuille järjestetään näillä näkymin kirpputori, josta myös yksityiset ihmiset voivat pikkurahalla hankkia esineen. Suoraan roskiin heittämistä vältetään, ellei kyseessä ole esimerkiksi umpihomeessa oleva esine, amanuenssi Satu Käpylä kertoo. Kysymykseen, kuinka monta samaa esinettä mahtuu voi olla museon kokoelmassa, ei ole yksiselitteistä vastausta. – Jos on useita samoja esineitä ilman taustatietoja, historiaa tai tarinaa, niin ei monta tarvitse kokoelmassa olla. Esineitä voi olla useita, jos tiedetään, kuka esinettä on käyttänyt, miten, milloin ja missä, ja jos vielä on tarina antamassa esineelle hengen, Käpylä sanoo. Esimerkiksi silitysrautojen kohdalla täytyy ottaa huomioon, että niistä säilyy kokoelmissa itse esineen kehityksen kaari. – Valitettavan usein esineistä, jotka on otettu kokoelmiin menneinä vuosikymmeninä, puuttuu nimenomaan se taustatarina. Sitä ei ole aikoinaan nähty niin tärkeänä, kun taas tänä päivänä se on tärkein kriteeri ylipäätään esineen kokoelmaan liittämiselle. Edit 7.9. klo 18: juttua täydennetty Satu Käpylän haastattelulla Kauppilanmäen museon kokoelmat -varastonäyttely. Myllysaaren museon gondolisalissa 13.12. asti. Tässä vielä muutama kuvanäyte esillä olevista esineistä: