Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Portaiden alla oli paperinukkevarasto” – muistot tulvivat mieleen, kun iäkkäät sisarukset hyvästelivät kotitalonsa Roineenkadulla

– Oi, nuo portaat ovat niin tutut. Minulla oli niiden alla leikkipaikka ja paperinukkevarasto. Kerran sieltä varastettiin kaunis Shirley Temple -paperinukke ja olin siitä hyvin surullinen, Anja Virtane n muistelee. Lokakuisena aamuna hän seisoo isoveljensä Pentti Virtasen kanssa Roineenkatu 5:n ajan nakertamien ulkoportaiden juurella. Sisarusten sydämet pamppailevat varmasti tavallista tiheämmin, sillä he pääsevät viimeisen kerran vierailemaan entisessä kotitalossaan. Pian purkuporukka valtaa talon ja panee sen maan tasalle vuoden loppuun mennessä. – Isä oli ostanut hirret Helsingistä ja ne kuljetettiin Valkeakoskelle. Minä olin 9-vuotias ja Anja 1-vuotias, kun talo vuonna 1937 valmistui ja muutimme tänne, Pentti Virtanen kertoo. Vanhemmat ja kolme lasta, Pentti, Pauli, ja Anja, olivat aiemmin asuneet Hämeenlinnassa, mutta talon valmistuttua he muuttivat Valkeakoskelle. Perheen isä oli jo aiemmin tullut työn perässä paikkakunnalle. Vanhemmat myivät talon 1960-luvun alussa yksityiselle. Sen jälkeen sisarukset eivät ole käyneet talossa. Pojat piilottivat pommin Virtasen sisarukset nousevat portaita pääovelle ja siitä sisään. Katse kiertää seinillä ja lattioilla. – Paljon tulee muistoja mieleen, Pentti Virtanen huokaa, ja etenee ripeästi huoneesta toiseen. Pikkusisko jää hämmästelemään näkemäänsä: –  Lattia on yhä sama, noita lautoja kuurasin aikanaan. Tämä toiseen kerrokseen johtava portaikko oli muistikuvissani valtava, mutta nyt se näyttää ihmeen pieneltä. Tässä oli meidän vessa, ja nämä keittiökaapitkin ovat tutut, Anja Virtanen luettelee. Hän kertoo, että talon alakerrassa oli sauna ja puuliiteri, sillä taloa lämmitettiin puilla. Saunasta sisaruksille ja äidille tuli pakopaikka sota-aikana. – Menimme saunan lauteiden alle turvaan. Äiti laittoi oranssivalkoisen vohvelikankaasta tehdyn kylpypyyhkeen päähäni suojaamaan sirpaleilta. Minulla on yhä se pyyhe tallella. Kun pommi osui ihan lähelle, nykyiselle Pommikadulle, se oli valtava jysähdys, Anja Virtanen muistelee. Pentti Virtasen mieleen tulvivat naapuruston poikaporukan kepposet. Ehkä vaarallisin niistä oli räjähtämättömän pommin tuominen kotiin ja sen piilottaminen sisäänkäynnin lähellä olevaan kylmäkaappiin. Käpykoristeet yhä tallella Yli 80-vuotias Roineenkatu 5:n talo odottaa purkamista karussa ja siivottomassa kunnossa. Talossa on useita asuntoja, joiden pintamateriaalit ovat paljolti alkuperäisiä. Yläkerrassa näkyy pilkahdus jykevistä hirsistä, sillä rakenteita on avattu. Hirsien päällä on pinkopahvia. Asuntoihin on jäänyt jonkin verran entisten asukkaiden tavaroita: sänkyjä, tuhkakuppeja, sukkia, astioita. Yhdessä kaapissa on pino puulaatikoita, joista löytyy mittava hyönteiskokoelma. Sitten löytyy yllätys, kaunis vihreälaattainen takka, joka on kuin eri maailmasta. – Täällä tämä on ja vielä näin hyvässä kunnossa, Anja Virtanen ilahtuu. – Minun tehtäväni oli pyyhkiä pölyt takan käpykoristeista. Inhosin sitä, koska koristeita oli paljon ja siivoamisessa oli kova homma. Juuri takkojen näkemistä Anja Virtanen kertoi ennalta odottavansa eniten. Mikä on niiden kohtalo, ovatko ne tallella? Käpytakan lisäksi talossa oli kaksi takkaa, yhtä koristi lummelampi, toista paratiisi. Niitä ei talosta enää löydy. Yhteisöllinen ympäristö Kun Virtasen sisarukset saapuvat perheen entiseen makuuhuoneeseen, muistot tulvivat mieleen. – Iltarutiineihin kuului se, että äiti kurkisti peiton alle ja tarkisti jalkamme. Yleensä meidät pojat ja isä lähetettiin pesuvadille. Isän tehtävä oli leikata meidän kynnet, Pentti muistelee. – Tämä on tärkeä päivä, joka nostaa tunteet pintaan. Meillä oli hyvä henki perheessä ja siksi tämä tuntuu yhä kodilta, Anja Virtanen huokaa. Aika ei Roineenkadulla tullut pitkäksi, sillä lähistöllä asui paljon lapsiperheitä. Pihapiiriin kuuluivat myös lukuisat kotieläimet. Virtasten lisäksi Roineenkatu 5:n isossa talossa asui muitakin perheitä. Yhdessä vaiheessa taloon asutettiin peräti viisi evakkoperhettä. – Elämä oli hyvin yhteisöllistä, ja perheet auttoivat toisiaan monissa asioissa, Anja Virtanen sanoo. Yhteen hiileen puhaltaminen on jatkunut myös Virtasen sisarusten kesken. Pauli-veli on kuollut, mutta Valkeakoskella asuvien Pentin ja Anjan lämmin yhteys on säilynyt: – Soitan joka ilta yhdeksältä pikkusiskolle ja kysyn, onko hän pessyt hampaansa, Pentti naurahtaa. Onko peltirasia yhä koivun juurella? On aika jättää kotitalolle hyvästit ja kulkea portaat alas pihamaalle. – Kun kuulimme talon purkamisesta, tuntui haikealta, mutta olemme vähitellen tottuneet ajatukseen. Halusimme kuitenkin vielä kerran käydä talossa, Anja Virtanen sanoo. Valkeakosken kaupungin toimitilapäällikkö Jarmo Airaksinen sanoo, että aina silloin tällöin entiset asukkaat pyytävät lupaa käydä verestämässä muistoja purettavissa taloissa. Sisarusten katseet kiertävät vielä pihapiirissä ja osuvat vanhaan, nyt jo naruttomaan ja kallistuneeseen pyykkitelineeseen; isän tekemä teline on yhä paikallaan. – Minulla oli kouluikäisenä peltirasia, mihin laitoin aarteitani. Kaivoin kuopan ja piilotin sen tuon koivun juurelle. Onkohan se vielä siellä, Anja Virtanen miettii lähtiessään.