Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Lopettakaa jo ruikutus! Ei menneitä asioita korjata anteeksipyynnöllä”

Viime viikkojen suosikkisana on anteeksi. Kun tarpeeksi kauan sanaa toistaa, se menettää merkityksensä. Tuskin kukaan enää uskoo oikeaan anteeksipyyntöön. Historian anteeksipyytäminen on tekopyhää, anteeksi vaan. Ei menneitä asioita korjata anteeksipyynnöillä. Viime vuonna kirkko pyyteli anteeksi vuoden 1918 tapahtumia. Siinä oli hurskaus huipussaan. Seuraavaksi kirkko voisi pyytää anteeksi jatkosodan tapahtumia, sillä kenttäpapit väittivät, että hävitty sota johtui Suomen kansan riettaista elintavoista ja Jumalan hylkäämisestä. Lintutarkkailija-kansanedustaja P-P Petelius veti pohjat pyydellessään anteeksi vanhoja sketsejään. Silkkaa huomionhakuisuutta lienee sen takana. Suomalaiset kansakuntana voisivat seuraavaksi pyytää anteeksi saamelaisilta sitä, että he riistivät itselleen lähes koko Suomen ja työnsivät saamelaiset pohjoiseen. Entä voiko hämäläinen kertoa savolaisvitsejä? Onko siinä kyse kulttuurisesta omimisesta? Voiko hämäläinen kertoa huoletta vitsejä vain hämäläisistä? Jos katsoo elokuvan Uuno Turhapuro menettää muistinsa, jo sen loppumetreistä olisi syytä pyydellä anteeksi. Muistinmenetys aiheuttaa sen, että Uuno luulee itseään naiseksi. Hän ihastuu vaimoonsa ja kysyy kauhuissaan: Olenko minä lepso? Äkkiä lepsolääkettä, lepsopulveria, lepsopillereitä. Mikä onkaan teennäisempää kuin poliitikko, joka pyytelee anteeksi. Eihän kukaan enää muutenkaan usko poliitikkoihin. Siis muihinkaan kuin Peteliukseen. Onko kulttuurista omimista myös sellainen, jos lintutarkkailija Petelius laittaisi sosiaaliseen mediaan kuvan merikotkasta? Uskonnoista eniten antaa anteeksi katolinen kirkko. Siellä rippituolissa voi tunnustaa kaikki syntinsä ja saman tien lähteä tekemään uutta syntiä. Pitäisikö meidän pyytää anteeksi myös perisyntejämme, joihin emme ole mitenkään olleet osallisena, paitsi ihmiskunnan jatkeena. Viime vuosina rockmuusikot lanseerasivat anteeksi-sanan jatkuvan toistamisen. Esimerkiksi moni räppäri sai tahalliset erehdyksensä anteeksi suosionsa jatkumisella. Suomessa on vasta viime vuosikymmeninä opittu pyytelemään anteeksi sivistyneesti ja aiheesta. Ennen suomalaisen anteeksipyyntö oli lyhyesti "oho". Viime metreille mentäessä voisi pyytää anteeksi myös sitä, ettei ole mitään anteeksipyydettävää. Kirjoittaja on akaalainen freelance-toimittaja