Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Valkeakoskelaiset Kristiina Sand ja Ville Syrjä omistavat peräti neljä vanhaa jenkkiautoa: ”Kuulento oli automuotoilussakin kova juttu”

Musta Cadillac lipuu peltotietä pitkin avaran maalaismaiseman läpi. Sen komeat takasiivet ovat viittaus 1960-luvun avaruusaikaan, jolloin kuurakettien muodot heijastuivat myös autojen ulkonäköön. – Kuulento oli automuotoilussakin kova juttu. Vielä vuoden -59 malleissa oli isoimmat siivet, mutta siitä ne lähtivät pienemään, eikä enää vuoden -65 malleissa niitä ollut, konehuoltoyrittäjänä toimiva Ville Syrjä kertoo. Vuoden 1962 Cadillac eli kotoisammin ’Kauko’ on valkeakoskelaisen Syrjän, 35, ja hänen puolisonsa Kristiina Sandin , 33, viimeisin jenkkiautotulokas. Se saapui Amerikasta pariskunnan Vanhassakylässä sijaitsevaan kotiin tämän vuoden keväällä. – Kauko on aikansa loistoauto, se on hyvä ajaa. Olen laitellut sitä lähinnä käyttökuntoon. Amerikassa oli tehty luokattoman huonoja muutoksia, Syrjä kertoo. Vanhassakylässä Kaukon seurana on peräti kolme muutakin vanhaa jenkkiautoa, joista Kristiina Sandille rakkain on Dodge Polara -65. Netistä ostettu Dodge saapui Suomeen Kaliforniasta, jossa se oli odottanut uusia omistajia kärsivällisesti 28 vuotta. – Olemme ajaneet Dodgella yhdessä eniten, röntgenhoitajana työskentelevä Sand avaa ja jatkaa: – Kyllä näihin kiintyy. Jokainen vanhempi auto on oma persoonansa, ja toiset jäävät paremmin muistiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pari hurahti vanhoihin autoihin omilla tahoillaan jo lapsuudessa. Kristiina Sandin isällä on aina ollut harrasteauto ja nykyään niitä löytyy myös hänen kahdelta veljeltään. Teini-iässä Sandia alkoivat kiinnostaa myös 1950–60-luvun pukeutuminen ja sisustus sekä vanhat elokuvat ja autotapahtumat. Ville Syrjä puolestaan ihaili pikkupoikana sukulaisen menopeliä. Hän päätti jo silloin jonain päivänä hankkia sellaisen myös itselleen. Unelma toteutui, sillä Syrjä on ehtinyt omistaa jo useita erilaisia harrasteautoja, joita hän on ”ropannut” eli muokannut pienin muutoksin mieleiseensä kuntoon. Syrjä tunnustaa olevansa huono luopumaan silmäteristään. – Parikymppisenä ostin Plymouthin, jota en tule ikinä myymään, koska sillä on niin paljon tunnearvoa. Tarkoituksena on kunnostaa siitä lapsille auto, joka odottaa heitä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pariskunnan kaikki viisi alaikäistä lasta ovat jo kovia autobongareita ja kokeneita kävijöitä autotapahtumissa. – Vanhojen autojen harrastajien kannalta tämä on elinvoimaista seutua. Olemme pyörineet lähitienoon tapahtumissa, mutta nyt koronan takia niitä ei ole juuri järjestetty, Syrjä kertoo. Entä millaisia reaktioita jenkkiautolla kruisailu ohikulkijoissa herättää? Kristiina Sandin mukaan suhtautuminen on pääasiassa hyvin myönteistä: – Herttaisimpia ovat vanhat ihmiset, jotka sanovat että ”hei, minäkin olin nuorena likkana tuollaisen kyydissä” tai että ”minullakin oli nuorena tuollainen auto”. – Kun kävin lasten kanssa ajelemassa, niin nuorin poika innostui heiluttamaan kaikille. Ja jopa poliisiautosta heilutettiin takaisin, Ville Syrjä jatkaa. Pariskunnan mielestä auton merkitys on kasvanut koronapandemian aikana. – Vaikka on ollut erilaisia rajoituksia, autoilun mahdollisuutta ei sentään ole pystytty viemään pois.