Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Ekstrovertit nousevat usein valtaan, vaikka ulospäin­suuntautuneisuus ei ole menestyksen tae – ”Introvertit ovat hyödyntämätön luonnonvara”

Auttaako itsekäs ja aggressiivinen käytös ihmistä nousemaan valtaan? Lähes jokainen meistä tietää todennäköisesti jonkun johtajan, joka on edennyt urallaan kylmällä kyynärpäätaktiikalla. Muita ihmisiä manipuloivia mänttejä löytyy johtopaikoilta monilla aloilla. Tunteettomasta käytöksestä ei kuitenkaan näytä olevan automaattisesti hyötyä, jos haluaa nousta työelämässä pomopallille. Itsekkäät ja manipuloivat piirteet eivät auta ihmistä etenemään uralla, kertoo Kalifornian yliopiston tuore tutkimus. Sen sijaan ulospäinsuuntautuneisuus auttaa pääsemään valtaan. ”Ekstrovertit ovat sellaisia ihmisiä, että heillä on suuri motiivi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja pyrkimys sosiaaliseen dominointiin.” Jos ihmisellä on tapana käyttäytyä kylmällä, tunteettomalla, riidanhaluisella ja itsekkäällä tavalla, hän on yhdeltä persoonallisuuden ulottuvuudeltaan epä­sovinnollinen, Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen tutkijat kirjoittavat. Tuore tutkimus keskittyy etenkin epäsovinnollisuuden ja valtaan pääsyn suhteeseen. Epäsovinnollisuuden vastakohta sovinnollisuus on niin sanotussa Big five -persoonallisuusmallissa yksi viidestä persoonallisuuden pääpiirteestä. Muut ovat ulospäinsuuntautuneisuus, tunnollisuus, neuroottisuus ja avoimuus uusille kokemuksille. Huonokäytöksinen menestyjä Johtoasemassa ollessaan epä­sovinnolliset ihmiset voivat aiheuttaa paljon tuhoa työpaikoilla. – He käyttävät hyväkseen niitä, joiden kanssa työskentelevät, asettavat omat etunsa ryhmän edelle, luovat korruptiokulttuurin, joka normalisoi väärinkäytökset ja lopulta he johtavat organisaationsa epäonnistumiseen, kirjoittavat professori t Cameron Anders on j a Oliver P. Jo hn Yhdysvaltain tiedeakatemia n Pnas-julkaisus sa. Anderson työskentelee Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen kauppakorkea­koulussa ja John psykologian laitoksella. Lisäksi vaikutusvaltaiset epäsovinnolliset ihmiset voivat toimia roolimalleina – huonolla tavalla. Anderson ja John mainitsevat esimerkkinä teknologiayhtiö Applen edesmenneen toimitusjohtajan Steve Jobsin . Jobsia on kuvailtu muun muassa ikäväksi ihmiseksi ja autoritääriseksi johtajaksi. Jobsin elämäkertaa lukevat ihmiset saattavat päätyä ajattelemaan, että juuri omapäinen huono käytös vie menestykseen. Menestyvä ekstrovertti Tutkijat selvittivät epäsovinnollisten piirteiden vaikutusta kahden pitkittäistutkimuksen avulla. He seurasivat, miten kolmessa yhdysvaltalaisessa eliittiyliopistossa opiskelleet koehenkilöt etenivät urallaan keskimäärin 14 vuoden kuluessa. Ensimmäiseen tutkimukseen osallistui 457 opiskelijaa. He tekivät persoonallisuustestit osana liike-elämän opintojaan vuosina 1999–2008. Vuonna 2018 koehenkilöt raportoivat, millaisessa asemassa he olivat. Epäsovinnollisuus ei ennustanut valta-asemaa. Sen sijaan ulospäinsuuntautuneisuus eli ekstroverttiys oli kytköksissä johtoasemaan. Ne osallistujat, jotka oli opiskeluaikana havaittu testeissä sosiaalisiksi, energisiksi ja itsevarmoiksi, olivat työelämässä paremmissa asemissa. Toisessa tutkimuksessa oli 214 koehenkilöä. Lisäksi seurantavaiheessa mukaan otettiin heidän työtovereitaan. Kollegat arvioivat sekä koehenkilöiden asemaa että käytöstä työpaikalla. Tulos oli sama: epäsovinnollisuudesta ei ollut hyötyä johto­aseman saavuttamisessa, ulospäinsuuntautuneisuudesta kylläkin. Palveleva johtaminen Tulokset eivät yllätä Aalto-yli­opiston johtamisen apulaisprofessoria Olli-Pekka Kauppilaa . Samankaltaisia tuloksia on saatu useissa tutkimuksissa jo kauan. –  Tiedämme, että ylemmissä positioissa iso osa ihmisistä on ekstroverttejä. Toimitusjohtajista 70–80 prosenttia taitaa olla ekstroverttejä. Se kertoo lähinnä siitä, että ekstrovertit ovat sellaisia ihmisiä, että heillä on suuri motiivi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja pyrkimys so­siaaliseen dominointiin. Kauppilan mukaan on kuitenkin tärkeää tehdä selvä ero sen suhteen, kuka pääsee johtajan asemaan ja kuka menestyy siinä. Introvertit pärjäävät nimittäin johtajina aivan yhtä hyvin kuin ekstrovertit. –  Introvertit ovat hyödyntämätön luonnonvara. Ekstroverteille sopii enemmän ylhäältä alas -johtaminen, ja he myös inspiroivat myönteisesti toisia ja kannustavat, Kauppila kuvailee. – Nykyään olemme kuitenkin menossa enemmän palvelevan johtamisen suuntaan. Palveleva johtaminen lähtee enemmän alhaalta ylös -prosesseista. On tutkimusnäyttöä, että se sopii introverteille paremmin ja heillä on siihen paremmat edellytykset. Konfliktinkestävyys Kauppila muistuttaa, että vaikka joku olisi persoonallisuuden piirteiltään konfliktinhakuinen ja epäsovinnollinen, se ei välttämättä tarkoita, että henkilö toimisi käytännön työelämässä näin. Piirre ei suoraan määrää käytöstä. Epäsovinnollisuus ei ole myöskään yksiselitteisesti huono asia. –  Jos on vastakohtaisesti täysin lapanen, sovinnollinen ja myöntyy kaikkeen, mitä muut haluavat, sekään ei ole kovin hyvä johtajan rooli. Esimerkiksi Kauppila nostaa Britanniaa toisen maailmansodan alussa pääministerinä johtaneen Neville Chamberlainin , joka uskoi Adolf Hitlerin vakuutteluja liian pitkään. Tilanne vaati enemmän Chamberlainin seuraajan Winston Churchillin kaltaista konfliktinhakuisempaa ihmistä. Millaisia ominaisuuksia johtajaksi aikovalla sitten on tutkimusten valossa hyvä olla? Tunnollisuus auttaa aina Viidestä pääpersoonallisuuspiirteestä tunnollisuus on ominaisuus, josta on Kauppilan mukaan kautta linjan apua. Sen vastakohdista eli liiallisesta impulsiivisuudesta ja helposti luovuttamisesta on haittaa. Tunne-elämän tasapaino on myös tärkeää. Johtajan ei ole suotavaa olla neuroottinen. Ratkaisevampia piirteitä ovat Kauppilan mukaan kuitenkin voimakas itseluottamus ja itsetunto, sisäinen hallintakäsitys sekä nöyryys. Nöyryys on tuoreissa tutkimuksissa noussut johtajuutta vahvasti selittäväksi tekijäksi. Valtaan pääsyn kannalta tärkeitä taitoja ovat myös poliittiset taidot, eli taito solmia liittolaisuuksia, sekä kyky keskittyä tavoitteisiin ja oppimishalu, Kauppila luettelee. Lisäksi moraalin on oltava kunnossa: muiden pitää pystyä luottamaan siihen, ettei johtaja jätä muita pulaan. ”Valta tavallaan turmelee. Se ei ole myytti.” Pelkät persoonallisuuden pääpiirteet antavatkin Kauppilan mukaan johtajuudesta liian kapean kuvan. – Nykyään ajatellaan, että johtaja voi olla ihan minkälainen tahansa. Käyttäytyminen on se, joka ratkaisee. Jos ajatellaan vaikka Yhdysvaltain viimeisimpiä presidenttej ä Barack Obama a j a Donald Trump ia, niin hyvinkin erilaiset persoonallisuudet ovat päätyneet samaan tehtävään. Neljä tietä valtaan Anderson ja John ryhmineen erottelevat tutkimuksessaan neljä tapaa saavuttaa valtaa. Polut ovat hallitseva aggressiivinen käytös sekä poliittinen, yhteisöllinen ja asiantunteva käytös. Hallitsevasti ja aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen etenee urallaan pelkoa ja uhkailua hyväkseen käyttäen. Poliittisen käytöksen polku pohjautuu puolestaan siihen, että ihminen rakentaa liittolaisuuksia vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Yhteisöllisesti käyttäytyvä auttaa muita ja saavuttaa sitä kautta valtaa. Asiantuntevan käytöksen polku perustuu siihen, että on hyvä työssään. Epäsovinnolliset ihmiset käyttäytyivät tavallista hallitsevammin ja aggressiivisemmin, mikä kyllä ennusti valta-aseman saavuttamista. Toisaalta he käyttäytyivät vähemmän yhteisöllisesti ja auliisti muita ihmisiä kohtaan, ja se taas ennusti vähemmän valtaa. Vaikutukset kumosivat toisensa. Kylmä käytös ei siis automaattisesti auta uralla etenemistä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö mäntitkin nouse johto­asemiin. Yhdysvaltalaistutkijat huomauttavat myös, että johtoasema voi saada ihmisen käyttäytymään ongelmallisesti. – Vallalla on taipumus saada ihmiset käyttäytymään itsekkäämmin ja tulemaan tietyllä tavalla sokeammaksi muiden ihmisten tarpeille, Kauppila sanoo. – Valta tavallaan turmelee. Se ei ole myytti.