Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valkeakoskella on hyvä opiskella musiikkia, mutta konsertteja joudutaan pitämään onnettomissa oloissa

Valkeakoskella on hyvä opiskella musiikkia. On musiikkiopisto, kuoroja ja orkestereita. Konserttisali sen sijaan on puuttunut, ja siitä on keskusteltu jo vuosia. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Asia ei ole edennyt keskustelun tasolta eteenpäin. Konsertteja on pidetty onnettomissa oloissa. On liikuntahalli, jäähalli, koulujen juhlasalit ja Voipaalan kartano. Ne eivät parhaimmillaankaan ole ihanteellisia paikkoja musiikin kuunteluun. Valkeakoskella on kuitenkin vahvat musiikkiperinteet jo viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Tässä tullaankin lopulta luokkaeroihin. 1970-luvulla Tampereen yliopistossa valmistui pro gradu musiikista. Sen perusväittämä oli, että aina kun on kyse musiikillisista ristiriidoista, on kyse yhteiskunnallisista ristiriidoista. Tekijä ei nyt tule mieleen. Suomalaisessa yhteiskunnassa juopa on perinteinen. On niin sanottua parempaa musiikkia ja huonompaa musiikkia. Määritelmä on sinänsä keinotekoinen, mutta kuvaa hyvin yhteiskunnallista jakautuneisuutta. 1950-luvulla tehtiin muutamia elokuvia, joissa riemastuttavasti kuvattiin kansankulttuurin ja sivistyneistön musiikkimaun erilaisuutta. Parhaiten kuvaus onnistuu vuonna 1954 valmistuneessa elokuvassa Hei, rillumarei . Siinä riemastuttavasti näytetään, kun Lapin jätkä saapuu Helsinkiin ja joutuu klassisen musiikin konserttiin. Se on tietysti kärsimystä ja ihmettelyä jätkälle, jolle riittää vain haitari. Reino Helismaa kiteytti yhden laulun sanoituksessaan pistävästi: Paha jätkän on taidetta ymmärtää, kun on pihkainen varsi ja pahkainen pää. Voihan asian noinkin nähdä, vaikka se ei ole koko totuus. Kärjistykset jäävät aina elämään ja muodostuvat yleisiksi totuuksiksi. Valkeakoskella on kautta vuoden tarjolla monenlaista musiikkia. Kesällä voi käydä Työväen Musiikkitapahtumassa niin sanottua kevyttä musiikkia kuuntelemassa ja seurustelemassa. Sääksmäki Soi! taas tarjoaa niin sanottua vakavaa musiikkia. Kummatkin termit ovat vääriä yleistyksiä. Jo niiden kategorisoiminen on osoitus luokkaristiriidoista, valitettavasti. Ainakin kannattaa ottaa osaa kaikenlaisiin musiikkitapahtumiin, sillä niiden monimuotoisuus on jo rikkaus. Edelleen, valitettavasti halutaan musiikin kuuntelun perustuvan luokkajakoon, tiedostaen tai tiedostamatta.