Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Talviuinti pitää Kirstin virkeänä – Paljonko luulet tällä rouvalla olevan ikää?

Kirsti Hopponen löysi aikanaan sellaisen harrastuksen, josta ei halua luopua. Hän nauraa vaan, kun häneltä kysyy, kuinka kauan hän aikoo jatkaa talviuintia. Nauru leviää naisen ikään nähden edelleen sileille kasvoille ja saa silmät huumorintajuisesti tuikkimaan. Ikää on vasta 90. Hopponen ilmaantuu talvisin vähintään kerran viikossa Apian uimalan naisten pukuhuoneeseen Valkeakoskella. Kyytinaisena ja seurana on nykyisin tytär Hannele Nieminen , sillä kävellen Hopponen ei enää sentään jaksa uintireissuilla kulkea. Nieminen lupaa äidilleen uinnit niin kauan, kuin tällä riittää käsissä voimia nousta järvestä tikkaita myöten takaisin laiturille. Kun Nieminen soittaa ja kysyy, lähdetkö uimaan, äiti yleensä ilahtuu. – Voishan sitä lähteäkin. Uinnin jälkeen äiti vaikuttaa virkistyneeltä, Mielialakin on järvessä kohentunut. Avantouimariksi Kirsi Hopponen ryhtyi viimeistään 80-luvulla. – Lempäälässä sen aloitin, vuosikymmenet Lempäälässä miehensä Matin kanssa kauppiaina toiminut Hopponen sanoo. – Asuimme sellaisessa paikassa, että meillä oli taloyhtiön yhteissauna ja avanto omassa rannassa. Asumuksiahan on heti siinä, missä Lempäälän kanava loppuu, hän selittää entistä asuinpaikkaansa. Saunomisesta Hopponen ei ole välittänyt ennen eikä hän mene löylyyn nytkään. Valkeakoskella hän kuuluu siinä mielessä talviuimareiden joukossa vähemmistöön, sillä useimmat sekä lämmittelevät löylyissä että käyvät löylyjen välissä kylmässä vedessä. Tavanomainen ohje saunaa ja kylmäkylpyä yhdistäville on, että saapuessa mennään ensin järveen, sitten vasta saunaan. Viimeisen kylmässä vedessä kastautumisen jälkeen ei enää palata löylyihin. Tosiasiassa talviuinnin ja saunan muodostama kova lämmönvaihtelu voisi olla tälle iäkkäälle uimarille myös vaaraksi, sillä rouvalla on ollut jo 15 vuotta rinnassaan sydämentahdistin. Myös sydämen vajaatoimintaa on, mutta se on hyvässä hallinnassa. – Näyttävätkö jalkani turvonneilta? Eivät näytä, hän silmäilee pukuhuoneessa. Uima-asuun hänellä kuuluvat uimapuvun lisäksi päähine ja avantouintitossut sekä pyyhe, joka kulkee laiturin päähän asti hartioilla. Sitten kun on jäätä, on myös käsineet. Toista Hopposen polvea on korjattu leikkauksella. Kävellessä tukena on yksi kyynärsauva, mutta sen talviuimari jättää laiturille, kun laskeutuu tikkailla järveen. Irti hän ei tikkaista päästä, kun kastautuu muutaman kerran laiturin päässä. Sitten on aika nousta ylös vedestä. Laiturilla kasvoille leviää taas tirskahteleva hymy samalla, kun tytär palauttaa pyyhkeen harteille. Kun Hopponen muutti Lempäälästä Tampereelle, hän tottui käymään talviuinnilla Mältinrannassa. – Siellä pukeutumistilana oli alkuun vanha auto, joka oli jaettu miehille ja naisille, hän muistelee. Yksi vanhimmista kaikenikäisten joukossa Vuonna 2012 hän muutti Valkeakoskelle vanhuudenpäiviä viettämään. Kotoa ei ole pitkä matka Apian uimalaan, josta Apian Avantouimarit vuokraa kolmena päivänä viikossa kaupungilta talviuintitunteja. Seuran järjestämää talviuintia on tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Siellä käy kaikenikäisiä. Varmaa ei ole, onko Hopponen vanhin, mutta ainakin yksi vanhimmista. Torstaina hän tuli saunalle sovittuun haastatteluun kuitenkin terveysaseman suunnalta, sillä kerran viikossa hän käy tapaamassa muita ikääntyneitä kaupunkilaisia päiväkeskuksessa. Tällä kertaa hän on lähtenyt pois ennen päiväkahvia. – Siellä oli terveyskeskuksen käytävät täynnä influenssarokotukseen tulleita. Itsellään Hopposella on harvoin ollut flunssaakaan. Hän uskoo talviuinnin karaisevan. Yhtään ei palella Vaikka muuta voisi kuvitella, hänen ei myöskään tule talviuinnilla kylmä, vaikka hän ei saunaan menekään. Se voi johtua siitä, että talviuinti vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Järvessä pistäytymisen jälkeen hän jatkaa vielä suihkuun ja kuivattelee ja pukeutuu sitten itksekseen hyvin rauhalliseen tahtiin. – Minä ehdin siinä välissä käydä itse järvessä ja piipahtaa myös saunassa, Hannele Nieminen kertoo. – Alussa minun piti tuoda vaan, mutta sittenhän jäin koukkuun. Korkeasta iästä huolimatta Hopponen asuu yhä itsenäisesti omassa kodissaan. – Lämmin ruoka tuodaan minulle kahdesti viikossa. Sitä jää myös lämmitettäväksi. Liikaa ei saa kerralla syödä, kun täytyy pärjätä näiden läskien kanssa, Hopponen taputtaa vatsaansa. Puhe läskeistä on muuten liioiteltua, kun naisen vartalo on tuon ikäisenä edelleenkin aika sutjakka. Jogurtit ja muun lämpimän ruuan lisäksi tarvittavat elintarvikkeet toimittaa hänelle kotiin Hannele-tytär. Tehtävä luontuu hänelle, hän kun on myös töissä kaupassa.