Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valkeakoskelaislähtöinen meribiologi Jessica Haapkylä on nähnyt ilmastonmuutoksen hyvät puolet, mutta varoittaa huonoista: ”15 vuodessa muutos on ollut valtava”

Kun Jessica Haapkylä oli lapsi, kunnon lumitalvi alkoi aina marraskuussa. Hiihtäminen oli suosittua, kun harjoittelemaan pääsi Etelä-Suomessakin helposti luonnon laduilla. Vuonna 1988 Haapkylän hiihtoura huipentui 16-vuotiaiden tyttöjen SM-viestihopeaan Hakan hopeasompajoukkueessa. 30 vuoden aikana on tapahtunut valtava muutos. Ilmastonmuutos on tehnyt lumisista talvista entistä harvinaisempia Valkeakoskella. Hiihtämisen lisäksi Haapkylä, joka nykyään asuu Nummelassa, on huomannut sen vaikutukset ammatissaan meribiologina. Haapkylän uusi kirja Meren tarina – Meribiologin tutkimusmatka Arktiksell e (Into Kustannus 2019) kertoo koko maailmaa muuttavan ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisilla vesillä. Haapkylä saapuu kertomaan kirjastaan ensi lauantaina pidettävillä Koskin kirjamessuilla. Mutta miten järvien ympärillä kasvaneesta kilpahiihtäjästä tuli maailman valtameriä tutkiva meribiologi? ”15 vuodessa muutos on ollut valtava” Vuonna 2004 Jessica Haapkylä oli legendaarisen dokumentaristin Jacques Cousteaun pojan, Jean-Michel Cousteaun , filmiryhmän jäsenenä Alaskassa. Haapkylä etsi Cousteaun ryhmän kanssa harmaavalaita pienillä veneillä. Näkyvyys vedessä oli kuitenkin heikko, eikä valaita näkynyt. Jo tuolloin oli nähtävissä merkkejä ikiroudan sulamisesta ja nälkiintyneistä jääkarhuista, mutta ilmastonmuutoksesta ei Haapkylän mukaan juuri puhuttu. – 15 vuodessa muutos on ollut valtava. Jäätiköt sulavat huomattavasti nopeammin kuin osattiin ennustaa. Suuria merkkejä on siitä, että eteläisiä merilajeja muuttaa pohjoiseen ja ne saattavat syrjäyttää siellä eläviä lajeja, Haapkylä kertoo. – Esimerkiksi jäämerenseiti on ravintoketjun tärkeä osa, jota monet eläimet, kuten hylkeet, syövät. Jos eteläiset kalalajit syrjäyttävät sen, sillä saattaa olla voimakkaita vaikutuksia arktisten vesien ravintoketjuun. Haapkylä kertoo kirjassaan Alaskan lisäksi matkoistaan Huippuvuorilla ja Grönlannissa tutkijoiden ja paikallisten ihmisten haastattelujen kautta. Hän on halunnut valita monimutkaiseen aiheeseen inhimillisen näkökulman. – Haluaisin, että ihmiset muistavat, että ilmastonmuutos on aika moniulotteinen asia. Grönlannissa siihen suhtauduttiin jopa myönteisesti, sillä sen myötä muun muassa rakentaminen helpottuu, turismi ja maanviljely lisääntyvät. – Ilmastonmuutoksessa on siis lyhytnäköisesti hyviäkin puolia, mutta pitkän aikavälin muutokset ovat erittäin haitallisia. Arktisen alueen muutokset vaikuttavat suoraan Suomen ja Pohjois-Euroopan säähän. Ensirakkaus syttyi Porvoon saaristossa Ensirakkaus meriin syttyi Porvoon saaristossa 1980-luvun alussa. Jessica Haapkylän isoisä, Suomen merivoimien komentaja Jorma Haapkylä vuokrasi siellä mökkiä, jossa Haapkylän perhe kävi kesäisin. Siellä hän snorklasi tuolloin vielä kirkkaassa vedessä ja kiinnostui sillä tavalla vedenalaisesta maailmasta. Kun Haapkylä valmistui Valkeakosken lukiosta vuonna 1992, valitsi hän jatko-opiskelupaikan, jossa hän voisi jatkaa vesiympäristön tutkimista. – Kun aloin opiskella Jyväskylän yliopistossa hydrobiologiaa ja limnologiaa, aloin samalla harrastaa laitesukellusta. Olin välittömästi koukussa sukeltamiseen. Sukelsin muun muassa Jyväskylän ympäristössä ja Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangossa. Lapsuudessa herännyt kiinnostus vesiympäristöön vei Haapkylän lopulta maailmalle. Haapkylä on kiertänyt maailman meriä lyhytkestoisten meribiologin töiden perässä. – Muutin Jyväskylästä ensin vuodeksi Havaijille. Sieltä muutin Etelä-Ranskaan, josta käsin kävin muun muassa Uudessa-Kaledoniassa lähellä Australian rannikkoa. Olen asunut myös Malediiveilla, Indonesiassa, Ranskan Polynesiassa ja Australiassa, jossa tein väitöskirjan koralliriutoista ja ilmastonmuutoksesta vuonna 2011. Australiasta Haapkylän tie vei Englantiin ja Belgiaan, josta hän muutti perheensä kanssa lopulta Suomeen vuonna 2014. ”Pidän itseäni valkeakoskelaisena” Ensi lauantaina Haapkylä matkustaa Valkeakoskelle, vanhaan kotikaupunkiinsa, jossa hän edelleen käy aika ajoin tapaamassa ystäviään. – Pidän itseäni valkeakoskelaisena, vaikka olenkin asunut pitkään muualla. Kaupunki on muuttunut Haapkylän mielestä paljon, mutta tunnelma on pysynyt samanlaisena. – Tunnelma on mukavan ystävällinen ja rauhallinen. Ihmiset ovat Hämeessä keskimäärin ystävällisiä. Valkeakosken luonto on tosi upea, sitä aina ihailen. Haapkylän hiihtoharrastuksen myötä hänen lapsuuden ja nuoruuden tärkeitä maisemia ovat Korkeakankaan ympäristö ja Kaakonojan pururata. – Valkeakosken Haka on aina se minun joukkueeni, edelleenkin seuraan kisoja. – Entinen valmentajani Pentti Mahlio voitelee edelleen suksiani. Yritän hiihtää vähintään 1 500 kilometriä talvessa, vaikka se onkin etelän laduilla haastavaa. Jessica Haapkylä on syntynyt 1.10.1973. Asunut lapsena Valkeakoskella Antinlinnassa Rengastiellä ja pistetalossa Lotilanjärven rannalla. Hiihtänyt kilpaa Valkeakosken Hakassa. Suurin saavutus 16-vuotiaiden tyttöjen SM-viestihopea vuonna 1988. Ammatti meribiologi ja tietokirjailija. Kirjoittanut kaksi kirjaa: Merten koralliparatiisit (Into Kustannus 2016) ja Meren tarina – Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle (Into Kustannus 2019). Esiintyy lauantaina Koskin kirjamessuilla Valkeakosken kaupunginkirjastossa.