Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kimmo Niemelä on tehnyt hautausurakoitsijan töitä Valkeakoskella 35 vuotta – Sinä aikana hän on sisäistänyt yhden asian: ”Tänne tullaan vain käymään”

Kimmo Niemelälle kuoleman kohtaaminen on jokapäiväistä työtä. Arkista siitä ei tule koskaan. Niemelä on työskennellyt hautaustoimistossa Valkeakoskella 35 vuoden ajan. Usein toimiston ovesta astuu sisään tuttu ihminen. Monesti Niemelä tuntee vainajankin. Jokainen asiakas on erilainen, ja jokaisen suru on omanalaisensa. – Asiakkaat suhtautuvat kuolemaan hyvin eri tavalla. Yksi on menettänyt satavuotiaan omaisen, jonka kuolemaa on osattu odottaa. Toinen on vanhempi, joka on menettänyt lapsensa. Usein toimistoon saapuu pelästyneen oloinen asiakas. Hautausurakoitsijan on osattava kuunnella, ja omat sanat täytyy asetella harkiten. – Ihmistuntemus on karttunut kokemuksen myötä. Osa asiakkaista yrittää peitellä suruaan, mutta aina se on siellä pohjalla. Käytännön asioiden hoitaminenkin on osa surutyötä. – Antoisinta on, jos ovesta lähtee ulos helpottuneen oloinen ihminen. Jos hän on huomannut, ettei tämä niin pelottava paikka ollutkaan. Urakoitsija kolmannessa polvessa Niemelä on hautausurakoitsija kolmannessa polvessa. Isoisä Yrjö Savolahti perusti Savolahden hautaustoimiston Valkeakoskelle vuonna 1952. Toimisto sijaitsi paikalla, jossa nykyään on Koskikaran Piirilänkadun puoleinen sivusta. Isoisän jälkeen toimistoa alkoi pyörittää isä Seppo Niemelä . Niemelä on pyörinyt hautaustoimistossa polvenkorkuisesta asti. 15-vuotiaana hän oli ensimmäistä kertaa kesätöissä toimistossa. Samana kesänä hän oli mukana siirtämässä ja kuljettamassa vainajaa. – Ei se minua järkyttänyt. En silti laittaisi omaa poikaani vielä 15-vuotiaana siihen työhön. Vaikka Niemelä on seurannut hautaustoimiston arkea pikkupojasta lähtien, alan valinta ei ollut itsestään selvä. Perheen toimistoon oli kuitenkin helppo mennä töihin – ja sinne oli myös helppo jäädä. Niemelä on opiskellut kaupallisella alalla, muun muassa markkinointia. Hautausalalle ei ole varsinaista koulutusta. – Parhaiten oppii työtä tekemällä, Niemelä sanoo. ”Täältä lähdetään kaikin mahdollisin tavoin” Usein hautaustoimistoon saapuu epätietoinen asiakas, joka ei tiedä, mitä kaikkea pitäisi hoitaa ja miten edetä. Silloin lähdetään liikkeelle perusasioista: halutaanko vainajalle arkkuhautaus vai tuhkaus? Järjestetäänkö avoin siunaustilaisuus kappelissa? Hautausurakoitsija on yhteyshenkilö omaisten, sairaalan ja seurakunnan välillä. Hän selvittää aikatauluja ja muita käytännön asioita: Milloin vainaja voidaan siirtää sairaalasta? Milloin voidaan siunata? – Työ on paljon puheluiden soittamista ja sähköpostien kirjoittamista. Yhden vainajan asioita hoidettaessa voin soittaa kymmenkunta puhelua. Takavuosina Niemelä osallistui itse vainajien kuljetukseen. Nyt hänen päätyönään on asiakaspalvelu ja yrittäjän paperityöt. Kuljetukset ovat enimmäkseen yrityksen muiden työntekijöiden vastuulla. Pitkään työhön kuului myös päivystysvuoro. Silloin poliisi saattoi hälyttää keskellä yötä onnettomuuspaikalle, josta kuolleet oli haettava pois. Nykyisin viranomaispäivystys on Pirkanmaalla keskitetty yhdelle hautaustoimistolle. Työssään Niemelä on sisäistänyt ajatuksen, että tänne tullaan vain käymään. – Ihminen on onnekas, jos saa elää pitkän ja terveen elämän. Kaikki eivät saa. Täältä lähdetään kaikin mahdollisin tavoin, ja kyse voi olla sattumasta ja huonosta tuurista. Arkkuvalikoima on kasvanut 35 vuodessa moni asia on muuttunut. Vuosien aikana vainajien tuhkaus on yleistynyt, mutta myös arkkuvalikoima on kasvanut. – Kun aloitin työt, arkkuvalikoimassa oli harmaa ja valkoinen. Nykyään on monen värisiä ja mallisia arkkuja. Puisia on myös paljon. Arkut ovat entistä ympäristöystävällisempiä: ne valmistetaan maatuvista materiaaleista. Tekokuitukankaita ei enää käytetä. Niemelä kertoo, että osa asiakkaista jännittää arkkujen näkemistä. Siksi arkut on siirretty alakertaan, jossa ne eivät ole heti näkösällä. Myös yksityisten siunaustilaisuuksien järjestäminen on entistä yleisempää. Silloin siunaukseen osallistuvat vain lähiomaiset. Esimerkiksi vainajan ystävät eivät voi osallistua siunaukseen. – Lähisukulaiset päättävät, järjestetäänkö julkinen siunaus. Surutyön kannalta olisi tärkeää, että kaikki pääsisivät hyvästelemään vainajan. VS esittelee tämän vuoden aikana juttusarjassaan erilaisia työpaikkoja ja työntekijöitä. Voit vinkata meille työntekijöistä osoitteeseen toimitus.valkeakoskensanomat@almamedia.fi.