Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pienet tilhiparvet kiertelevät jo Valkeakoskella – Näin bongaat tundrahanhen muuttajien joukosta

Syyskuun viimeisellä viikolla tehtiin Suomessa lämpöennätyksiä, kun päivälämpötila kohosi parhaimmillaan yli 23 asteen. Toisaalta, koska Suomi on pitkä maa, Nuorgamissa ja Utsjoella satoi jo lunta. Lämmin sää aiheutti sen, että osa muutolla olevista varpuslinnuista jarrutteli muuttoa etelään. Vielä alkukuusta näkyi joitain tiltaltteja pellonreunojen pensaikoissa sekä suuremmilla pelloilla pieniä niittykirvisten ja kiurujen parvia. Lokakuun alkupuolella vielä Valkeakosken Kalatonlahden maisemoidulla ruohokentällä kierteli kymmenkunta niittykirvistä, ja tiklejä laskin rantapuista lähes kaksikymmentä värikästä lintua. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pöllöistä tehdään havaintoja lähinnä metsäalueilla, mutta esimerkiksi lehtopöllö havaitaan usein asutuksen tuntumassa. Viirupöllö ja helmipöllö ovat enemmän metsäseutujen lajeja. Sitä vastoin varpuspöllö saattaa näin syksyllä näyttäytyä lähes missä vain, vaikka asuntoalueen sähkölangalla tai metsäautotien varressa kasvavan kuusen latvassa päivystämässä. Varpuspöllöhavaintoja onkin tämän syksyn aikana tehty enimmin, Pirkanmaalla kuukauden aikana havaittu yksilömäärä nousee jo lähes sataan yksilöön. Valkeakoskelta tästä pikkupöllöstä on ilmoitettu kaksi. Rastaat ovat myös parveutuneet. Eräänä aamuna Naakanmäen ohilentävän hajanaisen parven yksilömääräksi laskettiin pitkälti toistasataa lintua. Pääosa näistä oli räkättirastaita ja joukossa muutamia punakylkirastaita. Mustarastaita ei juurikaan noihin rastaiden joukkokokoontumisiin eksy, mutta muuten niitä kyllä on runsaasti liikkeellä. Eräälläkin pyöräretkellä laskin lähes kolmenkymmenen kilometrin matkalla yli kuusikymmentä mustarastasta, parhaimmassa kohteessa Ritvalan Vastamäessä yksitoista mustarastasta pienen orapihlajakasvuston marjoja syömässä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Alkukuusta Naakanmäen seutuvilla on saatu seurata naakkoja kuten tavallisesti, mutta muutamien viikkojen ajan alueella on kierrellyt parhaimmillaan sadan linnun kesykyyhkyparvi. Mikä lienee niillä ollut syynä tuohon invaasioon – joko läheinen peltoalue vai jonkinlainen syksyinen soidinparveilu – sillä kovasti osa linnuista kerrostalon katonreunalla soidinkujerrusta ja tepastelua esitti. Ensin alkuun mieleen tuli, josko paikalla oli koko Valkeakosken kesykyyhkyjen nykyinen yksilömäärä, mutta siitä tuskin oli kyse. Joka tapauksessa niiden lentonäytökset olivat näyttäviä. Syksyn ensimmäiset tilhet Valkeakoskella tavattiin jo 23. syyskuuta, kuusi töyhtöpäätä Jyräänmäessä Sääksmäentien Nesteen vieressä. Lokakuun toisen päivän aamulla ennen yhdeksää lensi noin 30 yksilön tilhiparvi samoilla paikoin Yrjölän puolelta Sääksmäentien yli Sorrilan puukoulun pihassa olevan männyn latvukseen. Sittemmin on lähes päivittäin pieniä parvia näitä sirisijöitä kierrellyt eri puolilla Valkeakosken seutua. Heti seuraavana päivänä muutti kymmenittäin niin valkoposki- kuin tundrahanhiparvia kohti etelää ja muutto jatkui jopa koko seuraavan yön. Yöllä kuului taivaalta tuon tuostakin hanhiparvien ääntä, lintujen keskustellessa yön pimeydessä keskenään. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Hanhien muutto on jatkunut sittemmin päivittäin, enemmistönä valkoposkihanhet, joista on muutenkin ollut julkisuudessa keskustelua. Toisten mielestä niitä on liikaa ja osa on sitä mieltä, että sopivilla hanhia varten suunnitelluilla pelloilla niiden aiheuttamat tuhot saataisiin eliminoitua. Mikäli nuo suunnitelmat toteutuvat, tulos jää nähtäväksi. Hanhista kanadanhanhet viipyilevät vielä laulujoutsenten kanssa laajojen peltoalueiden sänkimailla, osin isommissa ryhmissä, mutta paikoitellen vain muutaman yksilön tai perhekunnan voimin. Lokakuun ensimmäisenä päivänä tullessani pyörällä Sääksmäen kirkolta, Mattilan kohdalla kuulin edestäpäin joutsenten lentoääntä. Pysähdyin, ja hetken odottelun jälkeen matalalla kuin pyörätietä seuraten lensi laulujoutsenpoikue, kaksi aikuista ja kuusi nuorta lintua aivan ylitseni. Linnut suuntasivat sitten kohti Huittulaa, ilmeisesti Kannistonvainion tai Hosion pellolle ruokailemaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hanhet muuttavat ja kohta on joutsenten vuoro, mutta kuinka pitkään siihen menee, riippuu tietenkin säätilasta. Mikäli vuodenaikaan nähden lämpimämpää säätä riittää, menee vielä jonkin aikaa, että voidaan vanhan kansan tapaan sanoa: ”Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.”