Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Suomalaiset eivät osaa aina antaa apua – eivätkä pyytää sitä

Valkeakoskella on alkanut tänä kesänä palvelu, jossa kotihoidon kesätyöntekijät tarjoavat asiointiapua vanhuksille. Apua saa esimerkiksi kauppaan tai pankissa käymiseen. Kesätyöntekijä päivystää Koskikaran edustalla toripäivinä eli tiistaisin ja perjantaisin, jolloin apua voi häneltä pyytää. Ideana asiointiapu kuulostaa hienolta, mutta palvelu ei ole saanut tuulta siipiensä alle. Toistaiseksi juuri kukaan ei ole halunnut ottaa apua vastaan. Kotihoidon esimies Jenni Lundan arvelee tässä lehdessä, että syynä voi kenties olla palvelun outous. Hän myös muistuttaa, että avun tarpeen ei tarvitse olla suuri, jotta sitä kehtaa kysyä. Avustajan voi pyytää mukaan pelkän seurankin vuoksi. ”Apua pyydetään vasta viimeisessä hädässä, jos silloinkaan.” Asiointiavusta kieltäytymien voi kertoa siitä, etteivät kaupassa käyvät vanhukset oikeasti apua tarvitse tai sitten siitä, että he eivät sitä uskalla pyytää. Suomalaiset ovat tottuneet pärjäämisen kulttuuriin, joka on juurtunut sielunmaisemamme syvimpiin kerroksiin. Apua pyydetään vasta viimeisessä hädässä, jos silloinkaan. Se on surullista, sillä kenenkään ei pitäisi joutua pärjäämään yksin. Apua ei aina osata myöskään antaa. Kaupungilla liikkuessa näkee joskus tilanteita, joissa ihmiset ohittavat selvästi apua tarvitsevat. Kyse ei ole aina välinpitämättömyydestäkään, vaan ehkä siitä, ettei oikein tiedetä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Yleensä reipas mutta ystävällinen lähestyminen on tilanteessa paikallaan. Kun uskallamme kohdata toisen ihmisen, seuraa siitä usein jotain hyvää.