Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Näin syksyn saapuminen näkyy Valkeakosken luonnossa: Rupikonna hakeutuu talviasunnolleen, järripeippo muuttaa etelään ja syysmaitiainen kukkii ojanvarsilla

Metsäautoteiden varsilla tuntuu syksyn tuoksu, kostean maan ja hakkuuaukoilta tuulen tuoma pihkan tuoksu. Ojanvarret ovat paikoin niitetty, metsän puolella, jonne leikkuri ei ole ylettynyt, on sentään vielä eheää kasvillisuutta. Paikoin myös tienvarsille on jäänyt keltaisena kukkivia syysmaitiaisia ja keltanoita, joita niittokone ei ole vienyt. Maitohorsmien lehdet syksy on punertanut, mutta siementen lenninhaivenet eivät sateen jäljiltä ole enää lentokelpoisia. Tien ja metsän välillä hakkuuaukean risukosta nousee peltovalvatin ja tahmavillakon valkoiset siementen sykeröhaivenet, kuin pumpulipallot. Aukioiden yllä ilmavirran kuljettamina näiden siemenet matkaavat uusiin kasvukohteisiin, joissa ne seuraavana keväänä aloittavat versomisen nousten uudeksi kasvustoksi. Syyskuun päivät kuluvat nyt jo hiljaisina, viileinä ja kiireettöminä, maisema ei tunnu juurikaan muuttuvan. Tänään on poutapäivä, ja niin on myös huomenna, sitten taas sataa joskus tihuttamalla, mutta toisinaan vettä tulee kuitenkin taivaan täydeltä. Vesi kastelee maaston, ruoho ja kasvusto ovat pisaroista märkänä, mikä kastelee kulkijan pahemmin kuin sade. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kosteutta riittää, eikä sitä pysty enää päiväsaikainen tuulenvirikään kovin kuivattamaan. Ilmaan on aamuisin tullut voimakas syksyn aromi: maan ja mullan haju, johon sekoittuu kulottuvan kosteudessa kuolevan kasvuston tuoksu. Aamut ovat raikkaita, mutta kasteenmärkiä ja joskus päivää kohden hiukan lämpeneviä, hiostavan kosteita. Vähäinenkin liikkuminen nostaa hien pintaan, ei juuri tee mieli rasittaa itseään. Kaikki ilmassa liikkuvat tuoksut tuovat mieleen muistoja jo menneiden vuosikymmenien takaa ajalta, jolloin maailma oli aivan toisenlainen. Silti, vaikka ympäristö on muuttunut, luonto tuoksuu silti samalta kuin ennen ja aivojen muistilokeroissa on tallennettu hetkiä, jotka palaavat mieleen oikean tuoksuärsykkeen saatuaan. Pihlajan, terttuselja ja tuomen marjat ovat monille linnuille varsin mieluisaa ravintoa. Varsinkin mustarastaat ovat pihlajien tämän syksyn vähistä marjoista kiinnostuneita. Vihervarpusparvi kiertää piennarkasvustossa, pujon ja varsinkin voikukan siemenet ovat niille mieleen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hyönteissyöjät alkavat olla vähissä, mutta sitä vastoin peippojen ja järripeippojen sekaparvia näkee vielä peltojen laiteilla. Järripeipot erottaa, kun parvi lähtee liikkeelle ja järripeippojen yläperät vilkkuvat valkoisina muiden lintujen joukossa. Nyt ovat myös sepelkyyhkyt alkaneet kerääntyä yhteen ja sänkipelloilla näkee ruokailemassa kymmenien kyyhkyjen parvia. Korkealla taivaan sinessä kuuluu kurkien trumpettimaiset äänet. Kymmenien lintujen parvi matkaa kohti etelää huikean korkealla ja kun ne alkavat kaarrella, löytyvät katsojan kiikariin kuin vahingossa. Syyskuun puolivälin aurinkoisina päivinä juuri ennen syksyn myrskysäätä oli kymmeniä kurkiparvia lähtenyt muutolle, aivan kuin aavistaen mitä on tulossa. Pelkästään 15. syyskuuta Pirkanmaalla havaittiin lähes neljä ja puolituhatta kurkea muuttomatkalla etelään. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Vielä näkee haarapääskyjä lentämässä lähes maanpinnan tuntumassa. Matalalla kasvuston yllä hyönteisten määrä onkin suurimmillaan ja linnut ovat huomanneet tämän. Västäräkit kulkevat muutamien yksilöiden parvina maanteiden, pyöräteiden ja pihojen tuntumassa. Yksinäinen viivyttelevä harmaasieppo käy etsimässä kerrostalon ikkunoilta kohmeisia hyönteisiä. Paikoitellen metsäautotietä pyöräillessä edestä pyrähtää lentoon puolenkymmenen yksilön vielä koossa oleva pyypoikue, muutaman niistä jäädessä tarkkailemaan kulkijaa tien varren puuhun. Metsätien yli kulkee syksyn ensimmäinen heinähukan toukka. Sillä ei juuri ole saalistajia, ainoastaan käki voisi sen napata, mutta nyt tuota kukkujaa ei ole mailla eikä halmeilla. Puisto- ja lehtokiitäjäisiä liikkuu siellä täällä ruohoston juurella maassa, ja sisilisko nousee tukkipinolle lämmittelemään syysauringon säteissä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ilma on viilentynyt jo niin paljon, että vaihtolämpöiset matelijat sekä sammakkoeläimet, kuten kyy, vaskitsa, sisilisko, sammakko, rupikonna ja useat muut, alkavat hakeutua talvehtimispaikoilleen. Kun ilma viilenee tarpeeksi, nuo lajit vaipuvat horrokseen talven ajaksi. Kesä on taas tältä erää vaihtunut syksyyn.