Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tiedätkö, miltä harvinainen valkoselkätikka näyttää? Harvinaisella linnulla on tänä syksynä ollut meneillään vaellus

Valkoselkätikoilla on kuluvan syksyn aikana ollut tiettävästi vaellus meneillään. Näin ainakin asiantuntijat ovat antaneet ymmärtää. Lähiaikojen aiempia valkoselkätikkavaelluksia on ollut viimeksi syksyllä 2015 ja sitä ennen vuonna 2008. Toki niitä aiemminkin on ollut, mutta aikaisemmat vaellukset ovat jääneet havaintojen puolesta vähemmälle. Tätä kirjoittaessani tietooni tämän syksyn vaelluksesta on tullut havainnot neljästä yksilöstä Valkeakosken alueelta: kahdesta koiraasta ja kahdesta naaraslinnusta. Valkoselkätikka on ollut näillä seuduin aina hyvin harvinainen, ja vasta viime vuosina lajia on havaittu enemmän kuin viime vuosituhannen loppuvuosikymmeninä. Syksyllä 2008 eteläiseen Suomeen rynnisti Venäjän puolelta ennennäkemätön määrä vaeltavia nuoria valkoselkätikkoja. Havaintoja tehtiin kaukana napapiirin pohjoispuolellakin. Vaelluksen yhteydessä ja sen jälkeen saatiin etelässä havaintoja jopa Karjalankannaksella värirengastetuista valkoselkätikoista. Ensimmäinen kohtaaminen valkoselkätikan kanssa Vuoden 2015 syksyllä oli taas vuorossa valkoselkätikkojen joukkoliike. Niitä oli jo lokakuun aikana tuolloin havaittu yli tuhat yksilöä eri puolilla Etelä-Suomea, kun normaalivuosina niiden määrä on vain joitain kymmeniä. Muistan itsekin tuon vuoden valkoselkätikkavaelluksen. Kun niitä yleensä nähdään lehtimetsien ja rantalehtojen alueella, tuona syksynä näin syyslintulaskennassa naaraslinnun keskellä korpea metsäautotien tukkipinolla. Oma valkoselkätikkahavaintoni ovat yleensä olleet yhdestä kahteen yksilöön vuodessa, mutta vuoden 2015 syksyllä havaintomäärä nousi kahdeksaan yksilöön eri puolilla Valkeakoskea. Muistan hyvin ensimmäisen valkoselkätikkahavaintomme ystävien kanssa linturetkellä silloisen Pälkäneen Painon alueella. Retkellämme huhtikuussa 1960 saimme mukavan kohokohdan, kun tapasimme koirasvalkoselkätikan eräässä peltosaarekkeessa ruokailemassa puiden tyvillä. Seuraava havaintoni lajista oli sitten vasta marraskuussa 1973, jolloin tapasin koirasyksilön ruokailemassa Furunäsin puistossa. Tämän jälkeen kirjattiin vain muutamia havaintoja 1970-luvulla vuosittain. Nekin olivat ilmeisesti Pentti Linkolan löytämien Sääksmäen Uotilan – Viidanniemen vuosien 1964, 1969, 1970, 1971, 1973, 1974 pesintöjen tuomaa, alueellisen kannan hetkellistä vahvistumista. Harvinaisuudestaan huolimatta valkoselkätikasta on Valkeakosken alueelta havaintoja lähes kaikilta vuosilta 1960–2007. Eikä mikään ihmekään, sillä varsinkin 1900-luvun loppuvuosikymmenet olivat aktiivisten valkeakoskelaisten lintuharrastajien määrässäkin huippuvuosia. 1990-luvun puolivälissä Suomen pesivä valkoselkätikkakanta oli hiipunut 20–30 pariin. Aktiivisten suojelutoimien, elinympäristöjen hoidon ja idästä saadun muuttovoiton ansiosta nykyinen pesimäkanta sinnittelee Suomen rengastusatlaksen mukaan noin kahdensadan parin vahvuisena. Vaikka valkoselkätikan vaelluksia on ollut jo varsin usein, pesijöiden määrä tuntuu lisääntyvän hitaanlaisesti ja valkoselkätikka luetaan edelleen erittäin uhanalaiseksi. Jos joku on jo aloittanut talvilintujen ruokinnan, kannattaa katsoa hiukan tarkemmin tikkaa, joka roikkuu rasvapötkylässä ruokailemassa. Se saattaa hyvällä onnella osoittautua harvinaiseksi valkoselkätikaksi. Kun sitä sitten tarkastelee yksityiskohtaisemmin, huomaa kuinka erilainen se käpytikkaan verraten lopulta on.