Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Teatteri: Toijalassa nähdään mustan farssin mestariteos, jossa kuolema irrottelee täysillä

Sulle nauran neiti kesäheinä eli Eino Leino pyjamassa. Ohjaus: Lasse Kanerva. Käsikirjoitus: Antti Hopia. Rooleissa: Timo Pitkävirta, Lilli Kataja, Pirjo Joela, Tuulia Passila, Heikki Järvinen, Kastehelmi Aho. Ennakkoesitys Toijalan Näyttämöllä 30. tammikuuta. Eino Leino pyjamassa ja Antti Hopia olivat ennakkoon outoja nimiä. Eivät kuitenkaan esityksen jälkeen. Harvoin näkee niin älykästä, hauskaa ja oivaltavaa näytelmää kuin Toijalan Näyttämön talvinäytelmä. Ja kyse on nimenomaan tekstistä, joka perustuu pitkälti väärinkäsityksiin ja paradokseihin. Mukana on mustaa huumoria enemmän kuin tarpeeksi, ja sekös jaksaa viehättää. Eino Leinon elämän faktat ovat erinomaisesti kohdallaan. Helkavirret oli ilmestynyt vuonna 1903, ja samaan aikaan Leino kosiskeli Freya Schoultzia . Leinon nietzscheläinen kausi oli parhaimmillaan ja kuolema kummitteli metafysiikan taustalla. Niihin näytelmän teksti viittaa hersyvän hauskasti. Tosin ehkä liiankin älykkäästi. Leinon yli-ihmiskausi käy jopa kuoleman yli. Ja kuolemalla on oma hauska roolinsa kokonaisuudessa. Leinon oma kuppatartunnan pelkääminenkin on saanut hauskan ulottuvuuden tarinassa. Samaten erektio on muuttunut rigor mortikseksi. Siitä saadaan näyttävä kohtaus aikaiseksi. Kun kokonaisuus on toteutettu farssina, se on kuitenkin enemmän kuin vain ovissa koheltamista. Tosin farssin ajoitus ei vielä ollut aivan kohdallaan. Kokeneet näyttelijät vakuuttavat Näyttelijöistä vanhat ketut Tuulia Passila (kuolema naisen vartalossa) ja Heikki Järvinen (Uusitalo) ovat parhaimmillaan rooleissaan. Erityisesti Passilan kaksijakoinen rooli kuolemana on tehokas. Passila irrottelee täysillä ja onnistuu siinä fyysisestikin hyvin. Heikki Järvisen rooli Uusitalona, hieman ujona rouva Schoultzin kosijana on täysin sisäistetty tulkinta iäkkäästä yläkerran herrasta, joka on tarkoituksella aikatauluttanut kosintansa rouvan miehen hautajaisten aikaan. Uusitalo saa myös oman osansa kuolemasta. Ja kuolema saattaa tulla eteen muodossa jos toisessa – jopa yllättävällä tavalla. Siitäkin repeää huumoria omaperäisesti. Eino Leinon roolia näyttelevä Timo Pitkävirta sen sijaan tekee melko yksiulotteisen tulkinnan moni-ilmeisestä, oikeasta Eino Leinosta. Vuorosanat pulppuavat rytmittömästi ja amatöörimäisesti. Ohjaaja Lasse Kanerva on tehnyt varsin perinteistä ja pienimuotoista teatteria. Kaikki peruspalikat ovat kohdallaan, mutta henkilöohjaus ei ole loppuun saakka hioutunut. Vanhemman polven näyttelijät hallitsevat roolinsa kokeneisuudellaan ja tulkintakyvyillään. Nuoret näyttelijät sen sijaan eivät ole vielä täysin sisäistäneet roolihahmojaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Viime vuosien parhaita tekstejä Eino Leinon henkilöhistorian tuntemuksella on oma tärkeä osuus kokonaisuudessa. Paljon enemmän kokonaisuudesta saa irti, kun tuntee 1900-luvun alun Leinon elämänvaiheet. Vaikka Leinon elämä ei ollut farssia, sellaisenkin näkökulman siihen voi ottaa. Kuolema hiipii ja viettelee Leinoa hauskasti. Syntyy sysimustaa farssia, joka poikkeaa tavanomaisesta perusfarssista melkoisesti. Rehevä ja rietas kielenkäyttö on olennainen osa kokonaisuutta olematta kuitenkaan mitään pieruhuumoria. Siksi erektiostakin voidaan puhua rigor mortiksena. Eikä kuolemasta pääse eroon edes sahalla. Eino Leino pyjamassa on yksi parhaista viime vuosien uusista näytelmäteksteistä. Sen ilmaisu on tuoretta ja moniselitteistä. Toijalan Näyttämön esitys jaksaa naurattaa ja viehättää kaikkine piilomerkityksineen.