Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Suhtautuminen koronarajoituksiin vaikuttaa huolettomalta, kirjoittaa Johanna Nortesuo kolumnissaan

Olen käyttänyt kasvomaskia kotini ulkopuolella maaliskuusta lähtien. Suojaan itseäni ja erityisesti muita ympärilläni niin naapurustomme pienessä ruokakaupassa, sairaalassa kuin ainoassa juhlatilaisuudessa, johon olen osallistunut. Maski on mukana yksin lenkilläkin – täytyy tosin myöntää, ettei hengitysteiden peittäminen ole mukavaa astmaatikolle. Olen jumissa maassa, jossa on maskipakko julkisilla paikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa. Maskia tulisi pitää jopa omassa autossa. Suojaamattomista kasvoista seuraa sakot. Täällä Intiassa hallitus on suhtautunut pandemiaan vakavasti melkein alusta asti. Rajat suljettiin ja totaalinen ulkonaliikkumiskielto astui voimaan maaliskuussa. Yhteiskuntaa on avattu asteittain kesän alusta, mutta käytössäännöt ovat edelleen tiukat . Varotoimilla on kansan tuki. Kritiikkiäkin toki esitetään, mutta lähinnä siitä, onko tehty tarpeeksi paljon ja laadukkaasti. Hallituksen ei ajatella rajoittaneen liikaa kansalaisten oikeuksia. Turvaväliä on haastavaa pitää, mutta rajoitukset otetaan vakavasti. Tilastojen mukaan lähes 90 prosenttia käyttää nyt kasvomaskia. Monet ovat muutenkin aina suojanneet kasvonsa ulkona ja kulttuuriin kuuluu kunnioitus muita kohtaan. Kasvomaskit eivät aiemmin olleet yhtä yleisiä kuin esimerkiksi Japanissa, mutta hallitus on johdonmukaisesti tiedottanut suojien ja muiden toimien tärkeydestä. Minusta oli aluksi omituista pitää maskia. Hengittäminen oli tukalaa ja hikoilin paljon. Sosiaalisissa tilanteissa tuntui, ettei puhettani voi kuulla peitteen läpi. Vieläkin unohdan maskin joskus kotiin, mutta palaan aina noutamaan maskin tajuttuani virheeni. Olen tottunut sen käyttöön. En ymmärrä maskien vastustajia. Eivät suomalaisetkaan turvaväliä ja muita varotoimia aina ja kaikkialla noudata. Suhtautuminen rajoituksiin vaikuttaa huolettomalta. Mitään ei saisi sulkea. Ihmisten pitää voida juhlia ja matkustella. Toinen aalto pelottaa minua, sillä tunnen useita jo vakavankin koronan sairastaneita. Perheessäni on riskiryhmäläisiä – itsekin olen. En tiedä, koska saan nähdä perheeni seuraavan kerran, joten haluan tietää heidän olevan turvassa. Pari viikkoa sitten lähetin heille Valkeakoskelle lahjaksi käsintehdyt maskit. Ajattelin kauniin lahjan kannustavan heitäkin käyttämään maskia aina ulkona. Eihän se mikään varma suoja sairastumiselta ole, mutta yksi tärkeä muiden varotoimien joukossa. Kirjoittajaa ei haittaa leimautua “hysteerikoksi”