Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kun Marja Ilola tuli emännäksi Metsäkansaan, navetassa odotti vain kuusi lehmää – Nyt maatila on neljän sukupolven yhteinen perheyritys, jossa ei jaeta titteleitä ja ruoka tehdään edelleen alusta asti itse

Kun Marja Ilola tuli Leonsa emännäksi Valkeakosken Metsäkansaan, vaatimattomassa navetassa odotti kuusi lypsävää. Parikymppinen nuorikko lypsi ne käsin. Pihapiirissä ei karjasuojan lisäksi ollut päärakennuksen ja halkoliiterin lisäksi juuri muuta. Nyt kun ajaa pihaan, tulee ensinnä keltaiselle Metsäkansan vanhalle asemalle. Sen Ilolat ostivat käyttönsä 90-luvun puolivälissä ja siirrättivät koko kylän kummastukseksi kokonaisena uusille sijoille. Heidän on nykyään myös Pietola kirkon puolella Toijalantietä. Tilalle on noussut erikokoisia rakennuksia moneen tarkoitukseen, tuoreimpana muutama vuosi sitten valmistunut maneesi. Se on vastaus myös muuttuneisiin ilmasto-oloihin ja pimeyteen. Samalla pystytään lisäämään asiakkaiden viihtyvyyttä, yksityisyyttä ja myös harrastamisen turvallisuutta. Nykyään tilalla asuu myös 12 hevosta, kaksi ponia, noin 40 nautaa, noin 30 lammasta, minipossuja ja eri lintulajeja, koirat Pipsa ja Naksu sekä kissoja. Tilalla on myös paljon erilaisia palveluja postin palvelupistettä ja lähipuotia myöten. Tämän viikon keskiviikkona yrittäjät Marja ja Leo Ilola sekä tilaa nykyisin pääosin vetävät Kirsi ja Mervi Ilola vastaanottivat Valkeakosken kauppakamariosaston myöntämän tunnustuksen. Ilolan maatilamatkailu palkittiin vuoden perheyrityksenä. Yrittäjyyden emeritusprofessori Matti Koiranen sanoo palkintoperusteluissa näin: ”Ilolan maatilamatkailu edustaa yli sukupolvien kestänyttä jatkumoa, jossa maatilataloutta on täydennetty vuosien kuluessa monipuolisesti erilaisilla palveluilla. Vetovastuussa on tällä hetkellä pääosin kolmas sukupolvi. Osittain jo neljäskin sukupolvi on mukana yrityksen toiminnassa. ” Totta onkin: Marja ja Leo Ilolan tyttärentytär Salla Ollikka on valmistunut kokiksi ja opiskelee hevosalan ammattitutkintoa. Tyttärenpoika, 15-vuotias Sami , touhuilee jo hänkin vähän tilan töissä. Emeritusprofessori Matti Koiranen sanoo, että Ilolaa voisi kuvata nykyään monialaiseksi hybridiyritykseksi, jossa yhä mukana on maatilatalous ja kotieläimet, mutta myös monipuolisesti erilaisia palveluja, kuten majoituspalveluja, ateriapalveluja, kokous- ja juhlapalveluja, auktorisoitu ratsastuskoulu, kahvila-ravintola ja suoramyyntiä. Palatkaamme vielä vuoteen 1968. Marja, omaa sukua Vuorinen, oli kyllä maalaiselämään tottunut. Hän oli kasvanut Tarttilassa, johon hämäläinen isä Eino Vuorinen ja Karjalan Muolaasta lähtöisin oleva äiti Aira olivat perustaneet perheensä. Marja oppi jo nuoresta tilan työt ja ne myös pitivät kiinni silloinkin, kun sisarukset lähtivät opiskelemaan. Isä opetti tytölle myös, miten tehdään halkokuorma ja miten se ajetaan hevosella perille. Esimerkiksi haave emäntäkoulusta toteutui vasta myöhemmin. Kun perinteinen tila ei yksin enää elättänyt Ilolan tilan Metsäkansasta olivat hankkineet tuoreen aviomiehen vanhemmat Alli ja Lauri Ilola 1930-luvulla. Leo-pojan perhe asettui tilalle ensin vuokralle Leon leskiäidille. Perinteinen maatalous ei enää siinä mitassa antanut elantoa, ja isäntä, viljelijä Leo Ilola aiheutti hämmennystä kylässä lähtemällä vuonna 1972 palkkatöihin tehtaalle, ensin lastulevytehtaalle Viialaan. – Eihän sellainen ollut ihmisten mielestä viljelijä eikä mikään, Leo Ilola hymähtää. Vanhempi tyttäristä, Kirsi, vasta vuoden vanha, kun lääkäri jo antoi suosituksen: unelma isosta lypsykarjasta ja maaseutukeskuksen pöydällä olleet suunnitelmat miljoonanavetasta emäntä saa terveyssyistä unohtaa. Hänen olisi keksittävä, millä muulla työllistyä maaseudulla. Onneksi Marja-emännän serkun poika oli ollut kesälapsena Juvalla. Siitä virisi ajatus ottaa kesälapsia omien seuraksi. – 4H-järjestö oli samaan aikaan aloittamassa kesälapsitoimintaa, Marja Ilola nyt muistelee. Aktiivi-iässään Marja Ilolalla on paljon luottamustehtäviä omalla toimialalla ja julkisellakin puolella. Nyt, kun vanhempi polvi on päälle 70-vuotiasta, järjestö- ja luottamushenkilöaktiivina toimii seuraavasta sukupolvesta Kirsi Ilola. Hän on muun muassa Suomen maaseutumatkailuyrittäjien puheenjohtaja, Pirkanmaan Matkailun hallituksen jäsen, Valkeakosken yrittäjien varapuheenjohtaja ja MTK Akaa-Sääksmäen johtokunnan jäsen. Jäsenenä hän kuuluu Valkeakosken kaupungin tekniseen lautakuntaan Kokoomuksen mandaatilla. Yrittäjäperheen matriarkka Marja Ilola kertoo, kuinka Helsingissä Loma-Renkaan johtaja sanoi kerran hänelle näin: – Valkeakoskesta ei koskaan tule matkailukaupunkia. Se on teollisuuskaupunki. Neuvostovieraat herättivät kylällä myös ennakkoluuloja Paikkakunnalla matkailuun kuitenkin uskottiin. Silloinen kaupungin matkailupomo Pirjo Puukka keksi hyödyntää Ilolan tilaa neuvostoliittolaisten ryhmämatkailussa. – Työn sankarit siirrettiin meille ruokailemaan, Marja Ilola sanoo. Mervi Ilola muistaa jo ensimmäisiltä koululuokiltaan, kuinka sai tarjoilla neuvostovieraille. Neuvostoliittolaiset herättivät kylällä myös ennakkoluuloja. Pian Suomi-poolin kautta saatiin ruokapöytään ja suomalaista maaseutua ihmettelemään muitakin. – Vieraita oli ainakin kymmenestä maasta, Leo Ilola sanoo. 90-luvulla ei tiennyt, jatkuuko ryhmämatkailu. Sen sijaan ruvettiin kysymään majoitustiloja, mihin Ilolassakin tartuttiin. Perhelomat tulivat suosituiksi. Marja Ilola muistelee, että 90-luvulla maaseutulomia hankittiin 4H-liitolta myös perheryhmäkotien, psykiatristen sairaaloiden ja esimerkiksi lastensuojelun asiakkaita. Lomajakso maalla saattoi kestää kuukauden. Tällä tavoin Suomessa paikattiin jopa laitosten loma-ajan sijaistarpeita. Ratsastuksenopettaja Mervi Ilola sanoo, että nykyisin tilalla on sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja vammaisratsastusta. Paljon oppia hän on saanut vanhoilta hevosmiehiltä, niin äidinisältä kuin esimerkiksi valkeakoskelaiselta Anton Hatakalta ja akaalaiselta Esko Sireniltä . – Peruskaupunkilaiset taas tulevat katsomaan maaseutua. Asiakkaat voivat tuntea kuuluvansa perheeseen, kun syövät yhdessä kanssamme. Tämä on meidän kotimme, jonne kaikki ovat tervetulleita, Mervi Ilola sanoo. Ilolat ovat ylpeitä siitä, että tilan ruoka valmistetaan raaka-aineista. Ilolassa kuoritaan yhä perunoita, porkkanoita ja lanttuja. Naudanlihaa ja karitsanlihaa tuotetaan itse. Ilolan tyttäret Kirsi ja Mervi, jotka nyt ovat alle viisikymppisiä, tarttuivat työn syrjään jo hyvin nuoresta. Matkan varrella on oltu töissä myös vieraalla. Tilalla on myös hoidettu perheen omia vanhuksia. Kiitollisuus kostuttaa silmät Mervi Ilolan silmät kostuvat, kun hän miettii kiitollisuutta isälle ja äidille ja siitä, että nämä ovat käyttäneet varansa ja tehneet kovan työn, jotta on päästy tähän päivään. Näin jälkipolvillakin on mahdollisuus elää ja tehdä työtä kotitilalla. – Tämä on elämäntapa, Leo Ilola sanoo. Hän osallistuu edelleen osaltaan tilan askareisiin. Myös tytärten puolisolle ja elämänkumppanille riittää tilalla tekemistä, minkä he omilta töiltään tilan ulkopuolella ehtivät. Tila työllistää myös yhden kokoaikaisen työntekijän. Lisäksi on joitain osa-aikaisia sekä joitain alihankkijoita. Mervi Ilolan mielestä tietynlainen työhierarkia on perheyrityksessäkin tarpeen, jotta asiat sujuvat. Entä Kirsi Ilola, oletko sinä teillä johtaja ja emäntä, kun äitisi Marja on vanhaemäntä? – Ei, mää olen mää, hän nauraa. Perhe kutsuu toisiaan etunimiltä. Vanhan aseman ovessa on kahden naisen puhelinnumerot. Jos Kirsi Ilola ei ehdi vastata puhelimeen, vasta siihen Marja. Kauppakamariosasto palkitsi Valkeakoskella vuoden perheyrityksen kolmatta kertaa. Palkinto myönnetään joka toinen vuosi. Välivuosina palkitaan vuoden yrittäjyysteko. Sen voi saada paitsi yritys, myös esimerkiksi yrittäjyyskasvatusta antava taho. Tässä muodossa palkitseminen sai alkunsa Valkeakoskella toimineen perheyrittäjyyden edistämiskeskuksen vanavedessä. Jäljellä oleva pääoma siirrettiin kauppakamarin hallinnoitavaksi. Emeritusprofessori Matti Koirasen mukaan Ilolassa kyse on monipuolisesta tapayrittäjyydestä. Tunnistettavissa on sekä sarjayrittäjyys että portfolioyrittäjyys. Sarjayrittäjyys tarkoittaa yrittäjyyttä, jossa yrittäjä omistaa tällä hetkellä jonkin taloudellisesti aktiivisen yrityksen tai osan siitä ja on aikaisemmin myynyt tai lopettanut omistamansa tai omistamiansa yrityksiä. (Lähde: Valtakunnallinen YVI-hanke) Portfolioyrittäjyys tarkoittaa yrittäjyyttä, jossa yrittäjä omistaa samanaikaisesti useampia taloudellisesti aktiivisia yrityksiä tai osan niistä (Lähde: YVI-hanke). Palkinnon perusteluiden mukaan kaikki tämä rakennetaan perheen yhteisin ponnistuksin siten, että lopputulos on synerginen kokonaisuus.