Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Virpojien palkka ei tule tyhjästä – ensin haetaan pajunkissat, sitten askarrellaan, pukeudutaan rooliasuun ja lopuksi kerätään rohkeus lähestyä myös tuntemattomia

Neljä pupunkorvaista tyttöä ja yksi noitahattuinen rimpauttelivat rivitalon ovikelloja Juhannusvuorentien rivitaloilla Valkeakoskella palmusunnuntaina. Siskokset Emilia ja ystävät Lumi Ahvenainen, Emilia Saari ja Ilona Kivikko huomasivat, että keväänlämmin ja aurinkoinen sää oli houkutellut monet ihmiset ulos. Ketään ei aina kuulunut avaamaan. Joskus tietysti on niinkin, että kaikki eivät halua osallistua leikkiin, joka on lastenperinteeksi Etelä-Pirkanmaallakin muodostunut yhdistelmä ortodoksista virpomisperinnettä ja noita- eli trulliperinnettä. – Rivitalolla on tähän mennessä auennut kaksi ovea, viisikko tuumi. Jänönkorvat pipon päällä keikkuen tytöt aikoivat kiertää ovelta ovelle sunnuntaina niin kauan, kuin virpo-oksia riittää jakoon. Pajunkissaoksatkin oli kuulemma haettu luonnosta itse, kumisaappaat jalassa. Osa virpovitsoista oli valmistunut torstaina, viimeiset vasta palmusunnuntain aamuna. Niitäkin on askarreltu kimpoissa. Yhteinen lähtö tyttöjoukolla oli palmusunnuntaina kello 12. Sitä ennen piti pukeutua ja ehostautua pupu- ja noitakuosiin. Kun vajaa kaksi tuntia oli kulunut, oli palkaksi kertynyt jo useita suklaamunia ja patukoita. – Annettiin me yksi oksa, vaikka virvottavalla ei ollut mitään antaa vastineeksi, tytöt vakuuttivat, sillä palkkaa tärkeämpää on hyvän pääsiäisen toivottaminen tutuille ja tuntemattomille. Virvon varvon, tuoreeks’, terveeks’, toivoteltiin aamupäivällä myös toimittajan ovella. Virpovitsa pääsi keittiön pöydälle lasipurkkiin pienille hiirenkorville jo puhjenneiden oksien seuraan.