Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Yhtäkkiä suomalainen ei viihdykään omissa oloissaan, omassa kodissa – Edelleen pitää saada liikkua, kuluttaa ja nauttia kuin ennen tätä sotaa pandemiaa vastaan

Tunnen aina vahvan yhteyden suomalaisuuden juuriin vieraillessani Rapolanharjulla. Ajatukseni karkaavat tuhat vuotta taaksepäin miettimään muinaista hämäläisyhteisöä ja heidän eloaan. Pohdiskelen historiaamme Suomen kansana ja kehityskulkuamme nykypäivän mukavuuksiin. Me suomalaiset olemme luonnostamme sisukasta sorttia. Naapuri ei voisi ikinä olla liian kaukana, mutta silti vedämme aina yhtä köyttä. Ääriolot ja köyhät, niukat ajat koulivat meistä taistelijoita. Selvisimme vieraista hallitsijoista, katovuosista ja sodista yhdessä. Maksoimme velkamme itse kovalla työllä. Nostimme Suomen yhdestä Euroopan köyhimmistä maista maailman onnellisimmaksi ja tasa-arvoisimmaksi. Kriisiaikoina teimme suuria uhrauksia ja pidimme toisistamme huolta, jotta kaikilla olisi hyvä olla parempina aikoina. Kun mieheni intialaiset maanmiehet kyselevät minulta Suomesta, en kerro heille 2000-luvun vauraudesta tai eri listausten kärkipaikoista. Minulle suomalaisena kunnia-asia ei ole, kuinka hyväosaisina saamme tänä päivänä elää. Sen sijaan ylistän aina, kuinka meidän onnistui nostaa maamme köyhyydestä yhdeksi maailman kadehdituimmista valtioista – yhdessä ja sisulla rakentaa suomalainen ihme. Yhtäkkiä suomalainen ei viihdykään omissa oloissaan, omassa kodissa. Koronakriisi on kuitenkin saanut minut kysymään itseltäni, olemmeko vieraantuneet siitä yhteishengestä ja sisukkuudesta, mihin vielä muutamien vuosikymmenien takainen kurjuus meidät luonnostaan kasvatti. 1,3 miljardin ihmisen Intiassa on kahden viikon ajan vallinnut kansallinen ulkonaliikkumiskielto, jota erityisesti köyhiin kohdistuvista lieveilmiöistä huolimatta noudatetaan ja valvotaan poikkeuksellisen hyvin. Rajoitusten tarpeellisuutta ei yleisesti ottaen kyseenalaisteta, sillä intialaiset ymmärtävät niiden välttämättömyyden oman yhteisön suojelemiseksi. Oma perhe, kylä ja kansa ovat vielä yksilöä tärkeämpiä. Intian väkirikkaan ja kaoottisen valtion tilannetta seuratessa on vaikea ymmärtää, minne suomalaisuuden juuret ovat kadonneet. Hallituksen suosituksia ja rajoituksia uhmataan avoimesti, tai vähintään kyseenalaistetaan kovasti yhteiskunnan vaurauden vaikuttaessa ihmishenkiä tärkeämmältä. Yhtäkkiä suomalainen ei viihdykään omissa oloissaan, omassa kodissa. Edelleen pitää saada liikkua, kuluttaa ja nauttia kuin ennen tätä sotaa pandemiaa vastaan. Kunhan vain kaikilla on kivaa ja hyvä olla kriisinkin aikana. Kirjoittaja kärsii kanssasi, kunhan kriisistä selvitään.