Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sairausloman saaminen voi vaikeutua uusien ohjeiden myötä – Kysyimme 10 kysymystä suosituksista: ”Toivottavasti tämä jämäköittää käytäntöjä”

Uuden Käypä hoito -suosituksen tärkeä osa ovat 16 kysymystä. Kysymysten ja niihin annettujen vastausten toivotaan auttavan lääkäreitä sairausloman tarpeen ja pituuden määrittämistä askarruttavissa asioissa. Kysymysten toivotaan ohjaavan lääkäreitä tarkastelemaan entistä paremmin sekä potilaita että sairauspoissaolon tarvetta nimenomaan työkyvyn näkökulmasta. Kysyimme Finla Työterveyden johtavalta työterveyslääkäriltä Anu Pekiltä , mitä uudet suositukset käytännössä muuttavat. – Tällaista ei ole Suomessa aikaisemmin tehty. Se miten muutokset lopulta vaikuttavat, nähdään vasta pitkässä juoksussa, Pekki luonnehtii uutta ohjeistusta. 1. Anu Pekki, miksi uudet suositukset on tehty? Uudistuksella halutaan yhtenäistää lääkäreiden sairauspoissaolokäytäntöjä riippumatta siitä, työskenteleekö lääkäri työterveydessä, perusterveydenhuollossa vai erikoissairaanhoidossa. Uskon, että tämä auttaa myös perusterveydenhuollossa toimivia lääkäreitä asiakkaan työkyvyn arvioinnissa, sillä kaikilla lääkäreillä Suomessa on jatkossa samanlainen ohjeistus siitä, milloin sairauspoissaoloa käytetään. Tarkoitus on, että kaikki lääkärit käyttäisivät samantyyppistä harkintaa sairauspoissaolosta päättäessään. Tarkoitus on myös herättää keskustelua aiheesta lääkäreiden keskuudessa ja saada heidät pohtimaan omaa toimintaansa sairauspoissaolon kirjoittamiseen liittyvissä asioissa. 2. Mitkä ovat tärkeimmät muutokset aiempiin suosituksiin verrattuna? Näen, että ei tämä kovin paljon nykyisiä käytäntöjä muuta. Uudet suositukset ottavat kuitenkin kantaa työkykyyn arviointiin jokaisen sairauspoissaolon kohdalla. Työterveyslääkärin työssä tämä on ollut tuttua, mutta muiden lääkäreiden työssä kannan ottaminen työkykyyn ei ole ollut yhtä selkeätä. Sairausloman edellytys on sairaus. Sairauspoissaolon tarkoitus ei ole hoitaa asioita, joihin sairasloma ei ole oikea lääke. Sairauspoissaolon piiriin eivät välttämättä kuulu ihmisen arkeen ja elämään kuuluvat tavalliset asiat, kuten reaktiot vastoinkäymiseen tai suruun. Näissä asioissa sairauspoissaolo ei aina ole se oikea apu. Toivottavasti tämä vähentää sellaisten sairauspoissaolojen määrää, jotka tarvitsevat jotakin muuta kuin sen sairausloman hoidokseen. 3. Suositusten keskeinen osa ovat 16 sairausloman määräämisessä huomioon otettavaa kysymystä. Pitääkö lääkärin vastata niihin kaikkiin potilaan työkykyä ja mahdollisen sairausloman pituutta pohtiessaan? Kysymysten ja niihin annettujen vastausten avulla haetaan yhtenäistä sairauspoissaoloon liittyvää hoitolinjaa. Kysymysten toivotaan ohjaavan lääkäriä arvioimaan sairauspoissaoloa monesta eri näkökulmasta. Niiden avulla lääkäri osaa myös paremmin perustella potilaalle omaa arviotaan hänen työkyvystään. Toimintakykyä voivat arvioida kaikki lääkärit, mutta työkyvyn arvioiminen paranee, kun lääkäri tuntee ihmisen työn. Uusien ohjeiden toivotaan lisäävän yhteistyötä lääkärikunnan sisällä. Yksi tavoite on, että työterveyden ulkopuolella ei kirjoitettaisi liian pitkää sairauslomaa, vaan se, mitä ohjeistus minimissään suosittelee. Toivotaan myös, että asiakas ohjataan hänen työnsä paremmin tuntevan lääkärin hoitoon. 4. Kuinka paljon uudet suositukset muuttavat lääkärin työtä? Työterveyslääkärin työssä muutokset ovat vähäisiä, sillä siellä asiakas usein jo tunnetaan. Koska siellä jonot eivät yleensä ole pitkiä, potilas voidaan helposti ottaa uuteen arvioon. Yksi uusien suositusten tavoite on, että ilman harkintaa ei kirjoitettaisi liian pitkiä sairaslomia, vaan potilaan toipumista seurataan mahdollisimman aktiivisesti. 5. Vaikuttaako muutos sairauspoissaolojen pituuteen? Tähän ei kukaan osaa vielä vastata, sillä suositukset ovat aivan uusia. Tätä tullaan varmasti seuraamaan tarkkaan. Keskeinen päämäärä on, että käytännöt eri paikoissa olisivat yhdenmukaiset. Ei tavoite välttämättä ole sairauspoissaolojen vähentäminen, vaan se, että potilaan hoidon ja toipumisen tarve arvioidaan mahdollisimman tarkasti, eikä vain määrätä sairauslomaa. Kun keskustelu lisääntyy, varmasti myös sairauslomien keston arviointiin kiinnitetään enemmän huomiota. 6. Miten potilaan työkyky jatkossa arvioidaan? Työkyvyn arvioinnissa lääkäriä auttaa vastaaminen uudessa suosituksessa esitettyihin kysymyksiin. Tämän toivotaan myös aktivoivan lääkäreitä siihen, että työntekijä lähetetään aina tarpeen vaatiessa hänen työnsä paremmin tuntevan työterveyslääkärin vastaanotolle. 7. Mikä muuttuu potilaan näkökulmasta? Toivottavasti ainakin se, että lääkäri keskustelee potilaan kanssa enemmän sairauspoissaolon perusteista. Siitä ei varmasti ole haittaa, että asiakkaalle kerrotaan mahdollisimman selkeästi, mihin sairauspoissaolo on tarkoitettu. Se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa poissaolo työstä edistää sairaudesta toipumista. Toivottavasti tämä jämäköittää sairauspoissaolojen määräämiskäytäntöjä. 8. Vaikeutuuko erikoislääkärille pääsy? Uskon, että ohjeistuksen myötä päästään nopeammin arvioimaan sitä, milloin vaiva vaatii erikoislääkärille pääsyä. Sen sijaan, että vain kirjoitetaan sairauslomaa, potilas osataan toivottavasti ohjata mahdollisimman nopeasti oikealle hoitopolulle. 9. Voiko käydä nykyistä useammin niin, että sairauslomaa ei saa? Voi käydä, mutta potilas ei varmasti jää ilman hoitoa. Toivottavasti tämä ohjaa siihen, että asiaan tartutaan nopeammin ja että potilas ohjataan saamaan juuri sellaista apua, joka auttaa häntä paremmin kuin pelkkä sairauspoissaolon kirjoittaminen. 10. Vaikuttaako uusi ohjeistus akuuttien perussairauksien, kuten kuumeilun ja flunssan, tai tapaturmien hoitoon? Näissä hoitokäytännöt ovat selkeät. Monessa yrityksessä poissa saa olla esimiehen luvalla. Maalaisjärjen käyttö tällaisissa akuuteissa sairauksissa toimii pääsääntöisesti hyvin. En näe tällä olevan näihin juuri vaikutusta.