Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Ylipainon lisääntyminen voidaan selittää ruokamaailman muutoksilla”, sanoo lihavuuslääkäri Pertti Mustajoki – päättäjiltä hän toivoo sairauteen jo selkeitä toimia

Muistikuvia lapsuudesta: Tamperelainen lähikauppa myy kuivattuja porkkanoita herkkuina. Sokeri on 1940-luvun lopulla sananmukaisesti kortilla, joten makeiksi paloiksi kelpaavat kuivatut juureksetkin. 1950-luvulla pula-aika helpottaa, mutta makeat herkut ovat silti harvinaisuus. Seitsenlapsisen perheen äiti leipoo kerran viikossa, ja silloin saa pullaa. Mieleen painuvat ne kerrat, kun äiti antaa viisi markkaa ja koulumatkan varrella olevasta kivijalkakaupasta saa ostaa voipaperiin käärittyjä nekkuja. – En lapsuudessani tottunut karkkeihin, eikä varmaan kenelläkään ollut mahdollisuuksia siihen, professori ja sisätautien erikoislääkär i Pertti Mustajo ki, 77, muistelee. –  Niissä oloissa oli hyvin vaikea saada liikaa kaloreita. Ero tähän päivään on valtava. 2020-lukua leimaa yltäkylläisyys. Kauppojen hyllyt pursuavat erilaisia makeita, suolaisia ja rasvaisia elintarvikkeita – usein isoissa pakkauksissa. Helsingin Ruskeasuon kupeessa sijaitsevan lähisupermarketin pelkkä makeisosasto on Mustajoen arvion mukaan viisi kertaa suurempi kuin se tamperelainen kauppa, johon äiti lähetti hänet lapsuudessa hakemaan maitoa ja muuta ruokaa. Jos ennen oli vaikea saada liikaa kaloreita, niin nyky-Suomessa on pikemmin vaikea olla saamatta niitä liikaa. Seuraukset näkyvät. Lähes kolme neljästä 30 vuotta täyttäneestä miehestä on ylipainoinen, naisistakin kaksi kolmesta. Normaalipainoiset ovat meillä vähemmistössä. Lihavuudesta on tullut merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Suomessa asiaan ei ole kuitenkaan vielä herätty kunnolla, sanoo Mustajoki, lihavuuden ehkäisyn ja hoidon grand old man. Lihavaa pidetään huonompana Lihavuutta pidetään Suomessa ennen kaikkea yksilön ongelmana, vaikka viime aikoina suhtautuminen onkin muuttunut vähän sallivammaksi, Mustajoki sanoo. – Lihavuus on stigma. Se on poltinmerkki: kun olet lihava, olet vähän huonompi ihminen, jota sopii nimitellä ja moittia. Tällainen ajattelutapa on Mustajoen mielestä väärin, johtaa vain lihavien syrjintään eikä auta ratkaisemaan itse asiaa. Painonhallintaa ei pitäisi sysätä yksittäisten ihmisten harteille. Ylipaino on laajempi ongelma, jonka ratkaisu vaatii yhteiskunnan puuttumista. Ylipaino on massiivinen kansanterveysongelma. Mustajoki on laskenut, että lihavuus lisää sairastuvuutta yli 30 tautiin. Monet niistä, kuten kakkostyypin diabetes, kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, aivohalvaukset ja astma, ovat yleisiä kansantauteja. Kallis kansanterveysongelma Pelkästään kakkostyypin diabetesta sairastaa puoli miljoonaa suomalaista, ja lähes kaikille sen on aiheuttanut ylimääräinen rasvakudos, Mustajoki sanoo. Lihavuus aiheuttaa myös lapsettomuutta ja on kytköksissä masennukseen. Masentunut voi hakea lohtua oloonsa herkuista ja lihoa, ja runsas painonnousu taas lisää taipumusta masentua. – Lihavuus vaikuttaa hämmästyttävän suureen osaan kansantaudeista. Lisäksi lihavuus on merkittävä kansantalouden ongelma. Se kasvattaa terveydenhuollon kustannuksia ja laskee elinajanodotetta, tuottavuutta ja bruttokansantuotetta, listaa teollisuusmaiden talousjärjestö OECD ylipainon kustannuksia tarkastelevassa raportissaan . Lihavuuden aiheuttamia kustannuksia ei ole Suomessa tarkasti kartoitettu. Jo pelkästään kakkostyypin diabeteksen yleistymisen aiheuttamat menot ovat Mustajoen mukaan kuitenkin miljardiluokkaa. Kulut karkaavat Kokonaiskustannuksista jonkinlaista osviittaa antavat OECD:n laskelmat. Nykykehityksellä ylipaino ja siihen liittyvät kulut supistavat bruttokansantuotetta keskimäärin 3,3 prosenttia järjestön jäsenmaissa, joihin Suomikin lukeutuu. – Luulisi, että tämä motivoisi päättäjiämme. Terveydenhuollon kulut ovat karkaamassa käsistä. Suomessa asia ei ole lähtenyt vielä ollenkaan liikkeelle, mutta monissa muissa maissa on. Uskon, että siihen herätään meilläkin pian, Mustajoki sanoo. Yksi keino herättelyyn on Mustajoen ja muutamien muiden ylipainoon perehtyneiden suomalaisten alkuvuodesta perustama Terve paino -yhdistys. Se aikoo jakaa kansanedustajille ja muille keskeisille poliitikoille tietoa ylipainon yleisyydestä ja kustannuksista sekä keinoista, joilla lihavuus­epidemia voidaan taltuttaa. Mukaan toimintaan perustajat toivovat myös tavallisia kansalaisia. – Suomessa on melkein kolme miljoonaa ylipainoista, joista yli miljoonalla on runsaasti liikakiloja. Se on aikamoinen onnettomuus näille ihmisille, meidän maallemme ja taloudelle. Luku pitää saada laskuun. Sokerivero toimii monissa maissa Mitä päättäjien sitten pitäisi tehdä? Säätää lakeja ja säädöksiä, jotka ohjaisivat kansalaisia syömään terveellisemmin, Mustajoki sanoo. Yksi keinoista on runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden vero. Makeisten ja jäätelön valmistevero olikin Suomessa käytössä muutama vuosi sitten. Se poistui vuoden 2017 alussa, kun Elintarvikeliitto oli kannellut asiasta EU:lle ja komissio katsonut veron kilpailulainsäädännön vastaiseksi. Veroa perittiin esimerkiksi suklaasta, mutta ei suklaakekseistä. Komission mukaan verojärjestelmä sisälsi piilotettua valtiontukea niille tuotteille, joista veroa ei kannettu. Silloinen normien purkutalkoita julistanut hallitus ei halunnut laajentaa veroa koskemaan keksejä ja leivonnaisia, sillä siitä olisi tullut hallinnollisia kuluja. – Mitään oikeaa juridista estettä ei ole ollut, Mustajoki sanoo verosta –  ja huomauttaa, että sokerivero on Suomen jälkeen toteutettu ongelmitta joissakin muissa EU-maissa. Asian tyssääminen Suomessa johtuu hänen arvionsa mukaan elintarviketeollisuuden voimakkaasta lobbauksesta ja siitä, että poliitikot eivät ole tietoisia tilanteen vakavuudesta. 20 prosentilla vaikutusta Suomessa sokerivero ei vaikuttanut makeisten ja jäätelön kulutukseen. Tämä selittyy Mustajoen mukaan sillä, että hinnankorotukset olivat liian pieniä. Makeisten kuluttajahinnat nousivat keskimäärin kymmenen prosenttia. – Hinnannousun pitää olla tutkijoiden mukaan vähintään 20 prosenttia, jotta saa tuntuvan vaikutuksen. Varaa olisi nostaa enemmänkin, sillä esimerkiksi karkit ja sipsit ovat nykyään älyttömän halpoja. Maailmalta onkin saatu todisteita siitä, että sokerituotteiden veroilla todella pystytään vaikuttamaan kulutukseen. Kun Unkari alkoi viime vuosikymmenellä verottaa elintarvikkeita, jotka sisältävät epäterveellisiä määriä sokeria, suolaa ja muita aineksia, kysyntä väheni. Hinnat nousivat 29 prosenttia, ja kulutus väheni 27 prosenttia, Maailman terveysjärjestö WHO raportoi vaikutuksista neljän verovuoden jälkeen. Samantapaisia tuloksia on saatu Yhdysvalloissa esimerkiksi Philadelphian kaupungissa, jossa sokeroitujen ja muuten makeutettujen virvoitusjuomien hinnat nousivat merkittävästi vuoden 2017 sokeriverouudistuksessa. Osa philadelphialaisista alkoi ostaa juomia kaupungin veroalueen ulkopuolelta. Kun tämäkin vaikutus otettiin huomioon, virvoitusjuomien kulutus väheni 38 prosenttia, kertoo Jama -tiedelehdessä viime vuonna julkaistu Pennsylvanian yliopiston tutkimus. Stop-merkki hillitsee ostamishaluja Virvoitusjuomien kulutuksen huomattavassa vähentämisessä on onnistunut myös Chile. Onnistumiseen ei kuitenkaan johtanut verotus vaan epäterveellisten elintarvikkeiden pakkauksiin lisätyt varoitusmerkit ja tarkkaan kohdistetut tehokkaat markkinointikiellot. Maa otti ne käyttöön vuonna 2016. Virvoitusjuomien kulutus väheni kahdessa vuodessa lähes neljänneksellä, yhdysvaltalaiset ja chileläiset tutkijat raportoivat alkuvuodesta Plos Medicine -tiedelehdessä. Chilessä on käytössä pakollinen mustavalkoinen stop-merkki, joka täytyy sijoittaa sokerijuomien ja epäterveellisten elintarvikkeiden pakkausten päälle näkyvälle paikalle. Haittamerkkejä on kaikkiaan neljä. Ne kertovat, jos tuotteessa on paljon energiaa, sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Samassa tuotteessa voi siten olla useita varoituksia. Varoitusmerkit ovat tehokkaampia kuin esimerkiksi terveellisyydestä kertova pakkauksen liikennevalojärjestelmä, kirjoittivat Brasilian São Paulon yliopiston ja Uuden-Seelannin Aucklandin yliopiston tutkijat vuonna 2018 Obesity -tiedelehdessä. Varoitukset hillitsevät ostohaluja. Myös tuore yhdysvaltalainen koontitutkimus eli aiempien tutkimusten meta-analyysi kertoo, että sokeripitoisten juomien kylkeen lisätyillä varoituksilla pystytään vaikuttamaan kuluttajien käyttäytymiseen. Mainokset lapsille Mustajoki on kokeillut kotonaan, miltä suomalainen suklaapatukka voisi näyttää, jos siihen sovellettaisiin Chilen lainsäädäntöä. Kirsikankukilla koristellun houkuttavan vaaleanpunaisen patukan olemus muuttuisi toden totta olennaisesti, jos päälle lisättäisiin mustia varoitusmerkkejä. –  En usko, että puoletkaan ihmisistä oikeasti tietää, kuinka paljon mistäkin tulee kaloreita. Varoitukset olisivat ehdottomasti yksi hyödyllinen keino. Silloin ei kielletä mitään, vaan ihminen tekee oman ratkaisunsa, mutta tietäen mitä syö. Kieltojakin silti tarvitaan, Mustajoki arvioi. Epäterveellisten ruokien markkinointi ja mainonta lapsille pitäisi hänen mielestään kieltää. Chile toteutti kiellon markkinoida lihottavia elintarvikkeita lapsille samassa lakipaketissa kuin määräsi käyttöön stop-merkit. Lisäksi kouluissa ei saa olla tarjolla ruokia ja juomia, joiden sokeri-, suola- ja rasvamäärät ylittävät tietyt rajat. Tuotesijoittelu Suomessa ei ole markkinointirajoituksia, vaikka Mustajoen mukaan elintarvikkeista mainostetaan lapsille pääasiassa epäterveellisiä tuotteita. – Lapset eivät ymmärrä, että tarkoitus on lisätä myyntiä, vaan he ottavat mainosten väitteet todesta. Usein sarjakuvien hahmot tekevät niistä vielä houkuttavampia. Mahdollista olisi kieltää myös esimerkiksi makeisten sijoittaminen kassoille. Sillä voisi hillitä jonottaessa syntyviä viime hetken mielihaluja. Mitä vaivattomammin herkut näet ovat tarjolla, sitä helpommin ihminen niihin tarttuu. Epäterveellisten tuotteiden paljousalennuksiinkin voisi puuttua. Silloin esimerkiksi kahta sokerilimonadipulloa tai suklaapatukkaa ei saisi myydä yhden hinnalla. Elintarviketeollisuus houkuttelee runsaalla tarjonnallaan ihmisiä syömään yli tarpeen, Mustajoki arvioi. Myynnin ja voiton maksimointi on sinänsä toki aivan normaalia liiketoimintaa ja ymmärrettävää, mutta: –  Kun epäterveellisten ruokien kulutus menee ylettömäksi, yhteiskunnan pitää ryhtyä rajoittamaan sitä, ettei synny vahinkoa. Makean kaipuu piilee geeneissä Mustajoki on perehtynyt lihavuuteen ja sen syihin jo lähes 40 vuoden ajan, 1980-luvulta lähtien. Se oli aikaa, jolloin painokäyrät lähtivät selvään nousuun teollisuusmaissa, mukaan lukien Suomessa. –  Ylipainon lisääntyminen voidaan pääasiassa selittää ruokamaailman radikaaleilla muutoksilla. Syntyi supermarketteja, tuotteita osattiin markkinoida aiempaa tehokkaammin, ja hyvin houkuttavia lihottavia tuotteita tuli lisää. Tärkeä tekijä liikakalorien saannissa on myös annos- ja pakkauskokojen suurentuminen. Makean kaipuu on meillä geeneissä. Ihminen on luontaisesti kiinnostunut runsasenergiaisista ruoista, koska se on evoluutiomme aikana ollut hengissä selviämisen kannalta välttämätöntä. Makea on tarkoittanut kaloreita, joten esivanhempamme pitivät makeasta. Oli myös järkevää syödä paljon kerralla, kun seuraavasta ateriasta ei ollut varmuutta. ”Lihomista aiheuttavat ruoat, jotka ovat maukkaita, houkuttavia, halpoja, helppoja ja saatavilla 24/7.” –  Kivikauden geenit säätelevät ruokahaluamme ja mielihalujamme edelleen. Geenit eivät muutu muutamassa tuhannessa vuodessa mihinkään. Ruokamarketissa kulkiessamme meidän geenimme olettavat yhä, että olemme savannilla ja toimimme sen mukaan, Mustajoki sanoo. –  Ruokamaailman muutos ja kivikauden geenit ovat yhdistelmä, joka johtaa helposti liialliseen kaloreiden saantiin. Kaikki ihmiset eivät ole kivikaudelta periytyvien mielihalujensa kanssa kuitenkaan samalla viivalla, lihavuuslääkäri huomauttaa. Osa sattuu perimään heikommat eväät torjua nyky-ympäristön tuputtamia liikakaloreita. Nämä ihmiset himoavat runsaskalorisia ruokia enemmän kuin toiset, ja erot näkyvät jo lapsilla. Neurobiologia säätelee Lukuisissa aivokuvaustutkimuksissa on havaittu, että normaalipainoisten ja ylipainoisten ihmisten mielihaluja säätelevät aivoalueet reagoivat ruokaan eri tavoin. Kun normaalipainoiset katsovat runsaskalorisia herkkuannoksia, mielihalusignaalit hyrisevät vaimeammin kuin ylipainoisilla. Lihavien ihmisten on havaittu myös nauttivan esimerkiksi suklaan mausta enemmän ja pidempään kuin normaalipainoisten tai lievästi ylipainoisten. Moni ajattelee silti yhä, että ylipaino on ensisijaisesti motivaatiokysymys ja lihavien pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Käsitys on virheellinen, Mustajoki sanoo. –  Kyse ei ole laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä. Taustalla ovat synnynnäiset neurobiologiset erot mielihalujen voimakkuudessa. Perimä selittää puolet Kun tutkimuksissa on tarkasteltu samankaltaisessa ympäristössä eläviä terveitä ihmisiä, on havaittu, että noin 40–70 prosenttia painon vaihtelusta liittyy perintötekijöihin. Karkeasti ottaen voi siis sanoa, että lihavuudesta suurin piirtein puolet selittyy perityillä ominaisuuksilla ja toinen puoli ympäristöllä. – Geenit eivät tietysti ainoina lisää painoa. Lihominen vaatii aina ylimääräisiä kaloreita, Mustajoki tarkentaa. Lihavuuteen liittyviä geenialueita tunnetaan yli 250. Monet niistä vaikuttavat hyvin paljon juuri ruokahaluun – siis siihen, miten voimakasta vetoa ihminen tuntee runsasenergiaisia ruokia kohtaan. Mustajoki ajattelee nykyään, että liikakaloreiden kertyminen ei ole niinkään ravitsemustieteellinen vaan käyttäytymistieteellinen juttu. Hän lainaa transrasva- ja kolesterolitutkimuksista tunnettua hollantilaista emeritusprofessoria Martijn Katani . Tämä on huomauttanut, etteivät lihomista aiheuta rasvat, hiilihydraatit tai proteiinit. Sen sijaan lihomista aiheuttavat ruoat, jotka ovat maukkaita, houkuttavia, halpoja, helppoja ja saatavilla 24/7. – Se, että niitä syödään paljon ja usein, ratkaisee paljon enemmän kuin ravintoaineiden keskinäiset suhteet, Mustajoki sanoo. Painon kannalta ei siis ole lopulta kovin ratkaisevaa, noudattaako ihminen esimerkiksi vähärasvaista tai vähähiilihydraattista ruokavaliota. Liikakalorit ovat liikakaloreita, saa ihminen ne rasvoista, hiilihydraateista tai proteiineista. Pysyvä laihtuminen vaikeaa Mustajoki on tavannut uransa aikana tuhansia hyvin ylipainoisia ihmisiä. 1980-luvulla hän pani Meilahdessa pystyyn Suomen ensimmäiset sairaaloissa toimivat painonhallintaryhmät. Jo silloin hän näki konkreettisesti, kuinka vaikea runsaasta ylipainosta on päästä eroon pysyvästi. Siksi ainoa keino vähentää ylipainoa tehokkaasti on Mustajoen mukaan ehkäisy. Koska valistus ja ravitsemussuositukset eivät ole purreet vaan väestö lihoo lihomistaan, yhteiskuntien on puututtava asiaan laeilla ja säädöksillä. Hän toivoo, että lihottaville ruoille ja juomille kävisi vähän samoin kuin tupakalle. Tupakkaa sai Mustajoen mielestä myydä vapaasti hämmästyttävän pitkään, ennen kuin päättäjät puuttuivat asiaan ja kulutus väheni. – Nyt ihmiset hämmästelevät, miten joskus on saanut polttaa ravintolassa tai työpaikalla. Yhteiskunnan pitäisi suojella ihmisiä samalla tavalla liikakaloreilta. Siinä ei tietenkään tarvita täyskieltoja, riittää, että epäterveellisten ruokien ja juomien kulutus vähenee. Suklaan ystävä ei osta suklaata kotiin Monien suomalaisten tuntema lääkäri sai viime syksynä tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon painonhallinnan edistämisestä. Uusi tutkimustieto lihavuuden syistä saa Mustajoen yhä innostumaan ja jakamaan tietoa blogissaan. Hän on kirjoittanut myös lehtiartikkeleita – niistä ensimmäisen Tiede 2000 -lehteen vuonna 1987. Kirjoituskilpailussa palkittu Lihavuuden arvoitus valisti suomalaisia muun muassa painoindeksistä. Itseään Mustajoki pitää painoasioissa onnekkaana. Isoja ongelmia ei ole ollut. Kun 1990-luvulla kertyi muutama lisäkilo, suuri suklaan ystävä havahtui siihen, että saattoi joskus syödä 200 gramman levyn yhden illan aikana. Mustajoki päätti, ettei enää koskaan ostaisi suklaata kotiin. Päätös piti pitkään. Aivan viime vuosina hän on heltynyt sen verran, että sallii toisinaan itselleen 40 gramman patukan.