Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Kunnat ovat korona-aikanakin vastuussa omasta taloudenpidostaan – valtion tuki kattaa vain puolet lisäkuluista, kirjoittaa Hannu Uusikartano

MIELIPIDE Valtuutettu Reijo Heinonen ilmaisi äskettäisessä mielipidekirjoituksessaan huolensa talouden eri toimijoiden velkaantumisesta. Huoli on vähintäänkin perusteltua, koska nyt velkaantuvat kaikki, valtio, kunnat ja yksityistaloudet, ja kohta varmaan myös maakunnat. Esimerkiksi valtion velka on vuodesta 2009 kaksinkertaistunut ja tämä on vasta alkua. Valtiovarainministeriksikin valittiin pitkä mies, koska piikkikin on pitkä. Riittävästi pelivaraa Suorastaan vaarallista haihattelua ovat puheet siitä, että valtion ei tarvitsisi maksaa velkojaan, minkä toiveajattelun EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde kyllä heti ampui alas. Valtiot eivät yleensä edes pyri täysin velattomiksi (miksi eivät?), mutta Raamatun Joosefin opetukset muistaen tulisi lihavina vuosina varautua laihoihin, eli pitää lainamäärä sellaisena, että lainakatossa on riittävästi pelivaraa erilaisten vitsausten, muun muassa koron nousun varalta. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin talouden toimijoita, kuten kuntia ja kotitalouksia. Esimerkiksi vuoden 1991 alussa valtiolla oli velkaa noin 10 miljardia euroa, noin 10 prosenttia BKT:sta, ja viisi vuotta myöhemmin noin 60 miljardia, noin 61 prosenttia BKT:sta. Miten Suomen olisi käynyt, jos tämä olisi ollut lähtötasona vuonna 1991? Kunnat vastuussa Vaikka valtio velvoitteineen ja avustuksineen vaikuttaa suoraan myös kuntatalouteen, kunnat ovat korona-aikanakin vastuussa omasta taloudenpidostaan. Kuntaliiton arvion mukaan valtion koronatuki kattaa ”vain” noin puolet kunnille aiheutuneista lisäkuluista, eli puolet jää kuntien kontolle. Tämä siis kaiken aiemman tasapainottamistarpeen päälle. Hallituksen suunnittelemat, ”elvytykseksi” nimetyt ideologisväritteiset, tuottamattomat kuluautomaatit eivät tilannetta paranna. Päinvastoin, kuntien taloutta kuormittavat toimet pitäisi nyt jättää suosiolla odottamaan aikaa parempaa. Joskus korot nousevat Puhe sote-uudistuksen tuomasta kolmen miljardin säästöstäkin on kummasti vaiennut, kun tämä omatekoinen Iisakin Sagrada Familiamme lähestyy valmistumistaan, vai lähestyykö? Jos korko on (lähes) nolla, eikä lainaa tarvitse maksaa takaisin, tilanne on liian hyvä ollakseen totta ainakaan ikuisesti. Itse asuntolainasta 15 prosentin korkoa maksaneena pidän varmana, että joskus korkojen on pakko nousta ainakin muutamaan prosenttiin, mikä korkealla velkatasolla riittää jo aiheuttamaan vakavia ongelmia. Tähän kiinnitin huomiota jo syksyllä 2015 talousarviokokouksessa pitämässäni ryhmäpuheenvuorossa todetessani, että "esimerkiksi kolme prosenttia nykyistä korkeampi korkotaso nostaisi kaupungin maksamaa korkoa suunnilleen puolen veroprosentin tuoman tulon verran". Ei merkkejä uudesta ajattelusta Suomi elpyi 1990-luvun alun lamasta varsin nopeasti Nokia-vetoisen tieto- ja viestintätekniikkateollisuuden johdolla. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen kesti jo kymmenisen vuotta, ennen kuin BKT saavutti lamaa edeltäneen tason. Toivottavasti nyt toivumme nopeammin, uusin eväin ja uusilla ajattelutavoilla. Pahinta olisi, että hallitus yrittäisi pitää jääräpäisesti kiinni aivan toisenlaisiin olosuhteisiin laaditusta hallitusohjelmasta, josta voisi mielestäni säilyttää ainoastaan kannet, jos niitäkään. Ainakaan toistaiseksi en ole havainnut mainittavampia merkkejä uudesta koronanjälkeisestä talousajattelusta, ellei tällaiseksi kelpuuteta lausahdusta ”Valtio takaa, pankit jakaa!”. Toivottavasti syksyllä kaikki on toisin. Kirjoittaja on Valkeakosken kaupunginvaltuutettu (ps/sit)