Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Kävimme tarkastamassa tilanteen ja kyllä! – Korkeakankaan tykkilumiradalla hiihdetään edelleen täyttä häkää: ”Uskomattoman hyvä”

Parempaa hiihtokeliä ei perjantaina olisi voinut toivoakaan, mutta minne mennä sivakoimaan? Valkeakoskella paras paikka hiihtäjälle on Korkeakangas. Tällä hetkellä ei muita paikkoja olekaan potkia itseään vauhtiin ja hakea piristystä päiväänsä. Ihan totta: vaikka sää sahaa jatkuvasti pikku pakkasen ja piiskaavan sateen välillä, Kangas kestää! Mailla eikä halmeilla, ei lähelläkään ole yhtä hyvää paanaa hiihdon harrastamiseen: ei kerta kaikkiaan ole luonnonlunta eikä latuja. Pieni ihme on sysimustien sadepäivien jälkeen, että Korkeakankaalla edelleen sauvotaan. Mutta kyllä: täällä mennään täyttä häkää! – Rata on uskomattoman hyvä, yllätyin todella. Olen yleensä hiihtänyt tähän mennessä talvea 500 kilometriä, mutta nyt on takana vasta 150, Eero Nieminen juttelee. –  Viime vuonna lukema oli 1600, enkä hiihtänyt paljon muualla. Jos terveyttä piisaa, tuhat kilometriä yritän saada kasaan näillä lumilla. Tässä iässä täytyy asettaa tavoitteet varovasti, Muu maa on mustana kaikkialla. Nieminen ei ole kyllästynyt, vaikka joutuu hinkkaamaan edestakaisin 1,8 kilometrin reittiä. – Vaihtoehtona olisi talsia kuraisilla teillä. Nytkin oli lämmintä ja mietin tulenko ollenkaan. Pitihän sitä nettiuutista uskoa, että hiihtämään pystyy. –  Kylillä tätä ei oikein tajua. Jospa ihmiset tajuaisivat tulla tänne kuntoa kohottamaan. On kiva laittaa itsensä kondikseen ensi kesää vasten, ja vapa heiluu taas tavalla pohjoisen kalavesillä. Tämä on parasta lääkettä myös psyykelle, Nieminen vakuuttaa. Rata valmistui jo 7. marraskuuta. Matti Hotari on käynyt suksilla kaiken aikaa. Eikö aina sama rata ala kyllästyttää? – Katso hyvä ihminen ilmaa! Sitä paitsi joskus on hiihdelty maantien pätkien ruohikkoreunoillakin, Hotari paistattelee päivää. – Tämä rata on asiallinen olosuhteisiin nähden. Pojat ovat hoitaneet hommansa hyvin, lähtivät munkintuoksuiset terveiset radan tekijöille. Raimo Mäkinen iloitsi myös Korkeakankaasta. Lähimainkaan ei löydy vastaavaa paikkaa. – Katsoin eilen, että tänään olisi sopiva pakkaspäivä ja päätin tulla. Yleensä innostun vuodenvaihteen jälkeisinä aikoina. Olisi kiva päästä jo vitosen lenkille, mutta nämä säät rajoittavat. No, ensi viikolla hiihtelen isoilla hangille Rukalla, Mäkinen kertoo. Seppo Kolari saapui hiihtämään Hämeenlinnasta, eikä ollut viikon ainoa vieras hiukan Valkeakoskea etelämpää. – Missään muualla ei pääse hiihtämään. Hämeenlinnassa kaupunki aina vain harkitsee varastolumen tekemistä, mutta ei koskaan tee, Kolari pahoitteli. – Täällä on mukava hiihtää parin tunnin lenkki peruskestävää vauhtia. Kiitos radan tekijöille. Sattuipa vielä hieno päivä. Sateella hiihto ei hirveästi houkuttele. Silloin täytyy mennä sauvakävelylle tai salille, Kolari kertoo. Kari Kokko kiersi radan myös monta kertaa. – Kymppi taitaa tulla täyteen. Viime vuoden puolella kävin viisi kertaa ja tänä vuonna olen viidettä kertaa täällä. Olli Koriseva laski reilussa tunnissa mittariin tulevan 12 kilometriä. – Tulin jo syksyllä, kun rata avattiin. Hiukan harmittaa lumeton tilanne, kun Katajatieltä olisi lyhyt matka Roukon seiskalle, jota on sentään päässyt sauvakävelemään. Tosin reitti on jäinen. Täällä on paikoin kiviä pinnassa, ja siksi ihan parhaita sivakoita en arvannut valita mukaan, Koriseva katselee. Matti Nyman oli mielissään siitä, että kaupunki pitää rataa kunnossa sään aiheuttamista vastoinkäymisistä huolimatta. – Ei paljon hiihdeltäisi ilman tätä, Nyman sanoo ja totta kai odottelee myös lunta luontoon. – Onhan näitä Korkeakankaan latuja tullut kierreltyä jo 50 vuotta. Kari Aalto käy hiihtämässä pari kolme kertaa viikossa, jos ei sada vettä. – Tammikuun on jo pitkällä. Kyllä pian täytyisi päästä luonnonlumille.