Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Valkeakoskelainen Leena Valkeapää tutki suomalaisia tutkimusmatkailijoita: ”Voi vain kuvitella, millaista oli olla samassa porukassa viikkotolkulla”

Ennen oli kaikki vaikeampaa. Matkoja tehtiin junalla, laivalla, kävellen ja hevoskyydillä Suomen eri kolkkiin. Erityisesti erilaiset tutkimusmatkat kestivät viikkotolkulla ja monen vuoden aikana. Kun Elias Lönnrot vaelsi Itä-Suomeen keräämään runoja, joista myöhemmin syntyi Kalevala , oli käytössä laivat, jalat ja hevoskyydit. Junia ei vielä ollut käytössä. Sen sijaan 1800-luvun loppupuolella saattoi juniakin jo käyttää matkantekoon. Olosuhteet tosin olivat muuten ankeat matkailijalle. Suomen Muinaismuistoyhdistys järjesti vuosina 1871–1902 kahdeksan kotimaahan suuntautuvaa taidehistoriallista tutkimusretkeä. Kun Lönnrot kiersi Itä-Suomessa, niin taidehistorialliset tutkimusretket suuntautuivat Länsi-Suomen puolelle Turusta Pohjois-Pohjanmaalle. Samalla retkikunta tosin kierteli myös muilla seuduilla kuten Sääksmäellä ja Akaassa. Retkiä johti Emil Nervander , jonka aloitteesta koko homma alkoi. Nyt retken taidehistoriallinen puoli on valmiiksi kirjoitettu. Filosofian tohtori Leena Elina Valkeapää on työstänyt vuosien ajan retkistä perustutkimusta ja Saman taiteen lapset -teos on vihdoin ilmestynyt. – Tutkimusurakka oli iso. Syksyllä 2015 aloin arkistotutkimuksella. Kaikkiaan hanke kesti nelisen vuotta. Välillä tein pienempiä projekteja, sanoo Valkeapää. ”Varsinaista salapoliisintyötä” Ensimmäisestä retkestä julkaistiin Nervanderin kirjoittama teos Kesämatkoja vuonna 2010. Siinäkin Valkeapäällä oli osansa. Seuraavaksi hän kirjoitti Emil Nervanderin elämäkerran, eikä Valkeapää vieläkään päässyt eroon Nervanderista. Liittyyhän Nervander osaksi myös Voipaalan historiaa. – Uutta teosta varten kävin Kesämatkoja tarkasti lävitse. Muista retkistä täytyi tehdä kaikki alusta lähtien. Varsinaista salapoliisintyötä oli tutkia seurueen siirtymistä paikasta toiseen, sanoo Valkeapää. – Retkikunta käytti rautatietä ja höyrylaivoja. He yöpyivät missä milloinkin. Samaan aikaan rakennettiin Suomessa kansakouluja ja ne olivat usein yöpymispaikkoina. Voi vain kuvitella, millaista oli olla samassa porukassa viikkotolkulla. Valkeapään mielestä on vaikea tänä päivänä kuvitella silloisia olosuhteita. Nykypäivänä voi käydä nopeasti parissa kohteessa kerrallaan. Taidehistoriallisilla retkillä käytiin kirkot lävitse ja kirjoitettiin asioita muistiin ja piirrettiin esinehavaintoja. Koettiin tärkeäksi dokumentoida asioita ennen kuin ne olivat vaarassa kadota, esimerkiksi keskiaikaisten kirkkojen seinämaalaukset. – Aiheesta ei ole aiemmin tehty tutkimusta. Tämä on nyt perustutkimusta. Olen koettanut luoda kattavan kuvan koko retkestä. Siitä voi lähteä tutkimaan eteenpäin syvemmälle. Koko retki on mahdollisimman tarkasti kuvattu, selvittää Valkeapää. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Näyttely tulossa Valkeakoskelle Emil Nervanderista Valkeapää ei tunnu pääsevän eroon. Se on hänen mielestään herkullinen aihe. – Hän teki paljon ja monenlaista eikä häntä ole paljoa tutkittu. Miksi vaihtaisin aihetta, kun on tuttu kohde. Kun tein hänen elämäkertaansa, pystyin sitä hyödyntämään myös tässä tutkimuksessa aika paljon. Keskiaikaiset kirkot ovat pääasiassa Suomen länsiosissa. Siksi retket olivat länsisuuntautuneita. – Haluttiin nähdä, että suomalainen kulttuuri liittyy läntiseen kulttuuriin. Säätyläiskulttuurin merkitys tulee myös hyvin esille. Se on vastapainoa Itä-Suomen kansanrunouden tutkimukselle, toteaa Valkeapää. Tavallaan taideretket liittyivät myös suomalaisuuden nousuun. – Haluttiin näyttää, että Suomella oli oma kulttuuri. Se oli korkeatasoista ja sillä oli yhteys Länsi-Eurooppaan. Päällimmäisenä halusin kuvata, millaista oli tutkimusmatkojen arki ja miten silloin tehtiin eri asioita. Mitä tarkoitti, kun oltiin tutkimusmatkoilla, se on minun oma lisäni tähän tutkimukseen, sanoo Valkeapää. Ja jatkoa seuraa, sillä seuraavaksi Valkeapää suunnittelee pientä kiertonäyttelyä tutkimusretkistä. Sitten hän työstää aiheesta populaarimman tietokirjan. – Kiertonäyttely on suunniteltu neljälle paikkakunnalle: Lohjalle, Valkeakoskelle, Ouluun ja Raaheen. Näyttelyyn tulisi aika paljon kuvia Museovirastolta. Alun perin kuvia on tehty 2 700, mutta vain kymmen prosenttia niistä on digitoitu. – Toiveena olisi, että kaikki retkien kuvat ja retkikertomukset digitoitaisiin. Aina, kun tällaisen tutkimuksen saa aikaan, tekee se myös kuvakokoelmasta tärkeän, toteaa Valkeapää.