Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mikä meihin ihmisiin menee, kun lähdemme liikkeelle toisten joukkoon?

Syke nousee aivan huomaamatta, kun pyöräilijä edessä kiemurtelee pyörätien kahta laitaa: vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta. Vauhti on niin hidas, että takana joutuu jarruttamaan. Edes kellon rimpautus ei auta. Ikävät luonnehdinnat nousevat kielelle: eikö täällä kukaan muu aja sääntöjen mukaan? Eikö kukaan muu osaa? Verenpaine kohisee korvissa asti. Sieltä se on taas hiipinyt mielen päälle: satularaivo. Lähes jokainen liikenteessä liikkunut on kokenut liikenneraivon. Fiksuimmat pystyvät pitämään tunteensa pinnan alla, mutta osalle käy huonommin. Vihaiset tööttäykset kaikuvat, ja keskisormet vilkkuvat. Mikä meihin ihmisiin menee, kun lähdemme liikkeelle toisten joukkoon? Rattiraivoa selitetään usein sillä, että sisällä autossa ei ole suorassa kontaktissa muihin liikkujiin. On helpompi suuttua toiselle, kun ei näe hänen ilmettään tai kuule puhetta. Varmasti näinkin. Kuitenkin liikenneraivo saattaa iskeä aivan yhtä hyvin, vaikka ympärillä ei olisi muuta maailmaa suodattavia auton seiniä. Väliä ei tunnu olevan edes sillä, istuuko ratin takana, polkeeko satulassa vai viuhtooko menemään suksien päällä. Jopa uimahallissa kiukustuu, jos omalla kaistalla hidastelee vesijuoksija. Ongelmien mahdollisuus on olemassa aina silloin, kun "täällä on näitä muita ihmisiä". Kun ne ovat liian hitaita tai liian nopeita, eivät lue minun ajatuksiani tai tottele toiveitani ja ovat vielä kaiken lisäksi menossa eri paikkaan kuin minä. Kun minulla on kiire. Minun pitää päästä. Nykyisin raivoa on helppo lietsoa entisestään sosiaalisessa mediassa. Töpeksijä saa julkisen häpeärangaistuksen, kun hänen tekonsa postataan someen kaikkien paheksuttavaksi. Kun itse töpeksii, siihen on aina hyvä syy. On oudossa paikassa ja etsii oikeaa tietä tai tulkitsee väärin toisen liikkujan aikeet. Jalasta alkaa yhtäkkiä vetää suonta ja on aivan pakko kääntyä sivuun niin äkisti, että vilkku unohtuu. Toisiin ihmisiin voisi soveltaa samaa ajatusta. Kun toinen mokailee, hänelläkin on todennäköisesti siihen joku syy – jollei hyvä, niin ainakin inhimillinen. Suuttumuksen näyttäminen vain herättää suuttumusta toisessa – ja siinä sitä ollaankin, keskellä liikenneraivon kehää. Raivon kynnyksellä oleellisinta olisi muistaa, että kaikki tekevät virheitä – ja harva tekee niitä tahallaan. "Sieltä se on taas hiipinyt mielen päälle: satularaivo."