Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Keskustellaanko oikeasti opetuksesta ja sen kehittämisestä? Perusopetukseen tulossa uusia vakansseja – halvalla ei saatukaan kunnollista

MIELIPIDE Koiratarha innoitti valtuutetut 16.9. jopa puhetulvaan. Kulkuväylien turvallisuuskin keskustelutti. Hannu Viitaniemen ansiokas katsaus opetusresursseista ei yllättäen sytyttänyt keskustelua opetuksesta. Kaupunginjohtaja Jukka Varonen perusteli valtuustossa 16.9. perusopetuksen heikennyksiä edellisellä valtuustokaudella silloisilla taloussyillä. Nyt perusopetuksen budjettiin 2020 on tulossa paljon uusia vakansseja. Halvalla ei saatukaan kunnollista. Korjausliikkeisiin on pakko mennä. Lisäresursseja ”huutavat” myös erityisopetus ja oppilaan ohjaus. Perhetyössä näkyy valoa. Varonen selitteli jo tehtyjä perusopetuksen leikkauksia myös hyvillä oppimistuloksilla. Väite lämmitti, mutta saattaa olla mutu-tietoa. Koulutus- ja hyvinvointilautakunta (kohyla) saanee nuo tiedot tuloksista (ks. kuntaL 83 §) kuin myös aikaa sitten pyydetyistä opetuspalvelukeskuksen kyselytiedoista, joilla olisi ollut merkitystä jo kohylan päättäessä 17.9. budjettiesityksestään. Toteutuvatko opetussuunnitelman perusteet? Kansallisessa arvioinnissa paljastui taannoin, että kunnissa (kouluissa) annetaan samoja arvosanoja hyvinkin erilaisen osaamisen perusteella. Tulostason tulkinnoissa on siis hyvä olla varovainen. Osaamisen asteikko 4-10 on käytössä, mutta painottunee joissakin kouluissa liikaa arvosanoihin 7-10, jopa 8-10? Oppimistulosten opettaja-, oppilas- ja huoltajariippumaton vertailutieto saattaisi olla tarpeen siksikin, että vuosikausien vinoutumat arvioinneissa havaittaisiin. Aamulehti tarttui ”mediaseksittömään” aiheeseen 20.9. kysymällä: ”Joko olisi aika puhua opetuksesta?” Pitää keskustella koulujen sisäilmaongelmista, mutta lauletaanko yhdessä suvivirttä vai ei, kummastuttaa keskustelun pontevuudessa. Pedagogiikkaan ei juuri kajota – ei vallankaan sen kehittämiseen! Suomen PISA-oppimistulokset kiinnostavat monia, mutta eipä edes huoltajia se, toteutuuko esimerkiksi koulujen pedagogiikassa opetussuunnitelman perusteet. Tulokset osoittavat kehittämistarpeet Koulun ja koulutuksen tarkoitus on oppiminen. Tulokset kertovat opetuksesta – toki oppilaiden ja koulunkin onnistumisesta. Kokonaisarvioinnissa tarvitaan testattuja mittareita tulosarviointeihin ja osin jopa kansallisia vertailuaineistoja. Jos meillä on luotettavat tiedot oppimistuloksista ja tarkat tiedot opetukseen liittyvistä päätekijöistä, aineistojen analyysit paljastavat, mitkä tekijät ovat paikallisesti eniten yhteydessä hyviin ja huonoihin oppimistuloksiin. Tulokset osoittavat lahjomattomasti isotkin kehittämistarpeet. Ehdotin 17.9. kohylassa, että toteutetaan suunnittelukaudella 2020-2022 perusopetuksen kokonaisarviointi ulkopuolisten, riippumattomien, arviointiasiantuntijoiden toimesta. Se täyttäisi muun muassa lakisääteisen velvoitteen kaupungillemme (ks. PL 21 §). Nämä arvioinnit ovat erityisesti pääkaupunkiseudun kunnille tuttuja. Ehdotukseni tarkoitus oli tukea opiskelijoiden oppimista, opetustoimen henkilöstön työtä ja opetuksen kehittämistä (katso asetus 1061/2009, 2 §). Ennen kokonaisarviointia tulisi hankkia päätetystä kohteista luja tietopohja. Sen vaiheen toimenpiteitä kutsutaan joskus virheellisesti arvioinneiksikin. Tiedonhankintavaihe voi sisältää selvityksiäkin, seurantaa, tilastointia, tutkimusta, kyselyjä ja haastatteluja. Aineisto käsitellään ja analysoidaan huolella. Arviointivaihe sisältää sitten arvottavat päätelmät arviointikriteerien perusteella eli miten hyvin asiat ovat kohteittain. Sovitun tason alle jääneisiin kohteisiin laaditaan kehittämisehdotukset tai -suunnitelmat. Kehittämisen perustuttava tosiasioihin Kokonaisarvioinnin prosessit olisivat tasokasta täydennyskoulutusta. Sivuhyötyjä syntyisi meillä muun muassa Roukon yhtenäiskoulun toimintakulttuurin kehittämiseen, koulujen opetussuunnitelmien toteuttamiseen, tulevaisuuden opsin suunnitteluun sekä koulu- ja päiväkotiverkon kehittämiseen. Avaisiko se jonkin kuplan, jossa paikallinen opetustoimi elää tai jonkin sokean täplän, joka estää opetuksen ohjaajia käyttämästä potentiaaliaan? Päätulos on joka tapauksessa tietoon perustuvat yksilöidyt kehittämistoimenpiteet. On viisautta uskoa prof. W.E. Demingin väitteeseen: ”Kehittämisen ja päätöksenteon tulee perustua tosiasioihin.” Jos Koskissa on pedagogiikasta kiinnostuneiden palavereissa käytössä ns. pedagoginen kuppila, jossa jutellaan kokemus- ja tietoperustaisesti opetuksen kehittämisestä, olen kiinnostunut. Kuppilan ymmärrän kaikkien kasvatus- ja opetusalalla toimivien yhteiseksi matalan kynnyksen innovatiiviseksi keskustelufoorumiksi. Kirjoittaja on Valkeakosken koulutus- ja hyvinvointilautakunnan jäsen