Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Joka kymmenes valkeakoskelainen oli vuoden vaihteessa täyttänyt 75 vuotta – Kuinka voi varautua vanhuuteen?

Vähän useampi kuin joka kymmenes valkeakoskelainen oli vuoden vaihteessa täyttänyt 75 vuotta. Heitä nuorempia eläkeikäisiä on yli 15 prosenttia, jos eläkeiän katsotaan alkavan 65:stä. Monesta yli 75-vuotiaasta ei ikää uskoisi. Tämän ajan ikääntyvät ovat aktiivisia, meneviä ja taitavatpa olla kohtalaisen terveitäkin. Sen ikäisiä tapaa matkoilla ja kulttuuririennoissa. Vielä useammat hoitelevat kotinsa, mökkinsä ja arkensa ja auttelevat vielä toisiakin. Tosin seitsemänkymppistä kuulemma helposti tuttavapiirissä evästetään, että nyt ne krempat sitten alkavat. Varo vaan. Vanhustenviikkoa vietetään tällä viikolla koko maassa. Valkeakoskella taidetaan puhua mieluummin ikäihmisistä. Teemana viikolla on ”Varaudu vanhuuteen”. Mitähän se varautuminen sitten olisi silloin, kun ei vielä lukeudu vanhaksi? Ei se ole vain taloudellista varautumista, asuinolojen harkitsemista tai edunvalvontasopimusten, testamenttien ja hoitotahtojen laatimista – tai liukuesteiden laittoa kenkiin. Yhtä lailla se on sitä, että yrittää huolehtia terveydestään ja kunnostaan, miten vain pystyy. Ottaa onkeensa, kun lääkäri ja hoitaja neuvovat. Syö vähän entistä järkevämmin, nukkuu, tapaa ihmisiä ja liikkuu, minkä voi. Nykyohjeen mukaan mennään pienin askelin. Sitä se on myös, että koettaa opetella uusia asioita eikä jääräpäänä vastusta muutoksia. Arjessa helpottaa nykyään kummasti, kun esimerkiksi opettelee hyödyntämään älypuhelimen tai tablettilaitteen mahdollisuuksia. Onneksi siihen saa tarvitessaan opastusta. Tälläkin viikolla Valkeakoskella on järjestettyä opastusta ainakin kirjastossa tiistaina ja ennen ikäihmisten syystapahtumaa liikuntahallilla torstaina. Nuoret ja lapset ovat ihan velhoja neuvomaan, jos heitä vaan on lähipiirissä. Mitäkö noilla tiedoilla tekee? Laitteet helpottavat vaikkapa raha-asioiden hoitoa ja terveyspalveluihin pääsyä. Ne voivat tuoda kirjaston olohuoneeseen ja kaukaistenkin ystävien kasvot ruudulle silmien eteen. Ihan parhainta varautumista lienee pitää ihmissuhteita yllä ja kunnossa. Silloin ehkä ei jää yksin ihan vanhanakaan. Onneksi yhteiskuntammekin kyllä rakentuu sille ajatukselle, että ketään ei jätetä. Verojen maksaminen yhteiseksi hyväksi on siinä mielessä kelpo varautumiskeino.