Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Metsäjärvi valmistautuu kesään, kirjoittaa Jorma Ahola luontokatsauksessaan

Maisema on herännyt jo muutama tunti sitten, järvellä auringon valo osuu kuitenkin vielä ainoastaan vastarannan puiden latvoihin. Rantametsissä laulavat kilpaa peipot, punakylki- ja laulurastaat sekä punarinnat. Järvellä sitä vastoin on vielä aamuvarhaisen unelias tunnelma. Kaiken kaikkiaan, metsässä on vielä huhtikuun lopulla yllättävän vähän muutolta saapuneita lintulajeja. Kaksi sinisorsakoirasta ruokailee haapanaparin ja lapasorsakoiraan kanssa lähellä laulujoutsen koirasta, joka on siirtynyt puolensadan metrin päähän pesältä. Telkkäpari ja haapana naaras ovat sitä vastoin aivan lähellä tuota laulujoutsenen suurta kekopesää, pesässä makaa torkkuen naaras laulujoutsen, ilmeisesti jo hautomassa munapesyettään. Kaksi selkälokkia tulee toiselta puolen järveä ja kiertelee hetken kunnes laskeutuvat saraikkoon. Ilmeisesti saraikossa on jotain syötävää, koska toinen lokeista lähtee jotain valkoista nokassaan ja lentää metsäkannaksen yli toiselle puolen järveä. Toinenkin lokeista lähtee lentoon, mutta kuin kiusallaan se lentää aivan koiras laulujoutsenen päätä hipoen ja kaklattaa kuin tyytyväisenä saatuaan häirittyä isoa lintua. Sitten sekin matkaa metsän taa järven toiselle puolelle. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Yllättäen kaikki sorsalinnut lähtevät äänekkääseen pakolentoon, vaikka mitään petoon viittaavaa ei ilmaannu näkyviin. Sen verran sorsien äänekäs lähtö vaikuttaa, että naaras laulujoutsen nostaa kaulansa ylös ja silmäilee ympärilleen. Koiras laulujoutsen sitä vastoin jatkaa ruokailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hetken päästä lentää korppi ääneti ylitse, mutta se tuskin sai sorsien poistumisen aikaiseksi. Samalla kuulen tutun laulun korkealta rantakoivun latvuksesta. Löydän kiikareiden näkökenttään korkealla oksistossa laulavan kirjosieppokoiraan, yksi kevään uusia tulokkaita. Metsäkannaksen takaa kuuluu härkälintujen mekastus ja kun olen siirtynyt metsäkannaksen läpi rantaan, on aivan hiljaista eikä härkälintuja löydy järvialtaalta. Olivatko linnut tuona aikana kun kuljin metsäkannaksen läpi, lähteneet jatkamaan muuttoaan toiselle järvellä, vai eivätkö sitten halunneet näyttäytyä? (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Peukaloinen laulaa hakkuujätteiden kätkössä Istuin rantapensaiden väliin koivun juurakolle ja kiikaroin järvelle. Täältä laskin kahdeksan selkälokkia vesikivillä seisoskelemassa ja harmaalokin hautomassa pesässään. Vastarannan luhdalla ruokailee kaksi kurkea. Toukokuun lopulla selviää kuinka moni noista mustaselkäisistä lokeista jää järvelle pesimään. Pieni taviparvi lentää ja laskeutuu veteen varsin lähelle, mutta huomaavat minut ja poistuvat hiukan kauemmaksi. Selkäni takana alkaa kuulua voimakas laulu, peukaloinen laulaa jossain hakkuujätteiden kätkössä. Kohta näenkin tuon pienen linnun, kun se hiiren lailla puikkelehtii oksakasan sokkeloihin ja ilmaantuu taas näkyviin pyrähtäen seuraavaan risukkoon. Hetken se laulaa pyrstön typykkä pystyssä kunnes jatkaa taas hiirimäistä kulkuaan. Löydän kiikaroimalla kauempana vastarannalla aiemmin metsäkannaksen toiselta puolen lähteneet sorsalinnut ja lisäksi vielä yhden telkkä- ja isokoskeloparin. Muutama selkälokki lähtee lentoon ja samalla vastarannan kurkipari alkaa liikehtiä hermostuneesti äännellen. Sitten ne lähtevät, lentävät kohti ja matalalla ylitseni. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Siirryin lähemmäksi selkälokkien kiviä, jolloin osa lokeista lähtee uudelleen lentoon ja alkaa kierrellä yläpuolellani. Lopulta ne kyllästyvät ja palaavat kivilleen takaisin. Istuessani paikallani maastopuvussa, jatkavat myös järven vesilinnut hetken päästä ruokailuaan ja omia keskinäisiä kisailujaan. Edessäni olevalle kaartuneelle koivun rungolle laskeutuu sepelkyyhkypari ja hetken siinä toisen kujertaessa, aloittavat oman soitimensa. Kovin pitkään niiden romanttinen hetki ei kestä, kun ilmeisesti naaras päättää lähteä, koiraan saamattomuudesta tuskastuneena. Tosin koiras seuraa kuitenkin tiiviisti perässä, kun ne lentävät järven yli vastarannan metsään. Korppi ilmaantuu taas näkyviin, nyt se lentää vastakkaiseen suuntaan kuin edellisellä kerralla, ilmeisesti pesälleen josta oli aamulla lähtenyt. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Peukaloinen on taas selkäni takana äänessä, mutta ei tälläkään kertaa nouse hakkuurisukosta kunnolla näkyville. Odottelin jonkin aikaa, kunnes päätin poistua rannalta ja oikaista metsän läpi maantielle ja polkupyörälle. Matkalla yhytin vielä valkohäntäpeuran, joka valkoinen häntä vilkkuen säntäsi puunrunkojen taa. Järven suunnalta kuului vielä taivaanvuohen mäkättävä soidinääni.