Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Paljonko tiedät siitä, mistä Koskin paikalliset nimet kuten Silakkalinna ja Helkankeinu tulevat? – Aloitetaanpa keskustasta ja edetään Sointulaan

Tiesitkö, että myös Valkeakoskella on ollut kauppahalli? Kyllä vain – se sijaitsi Kauppatori 4:ssä ja sitä kutsuttiin Silakkalinnaksi. Vuonna 1956–1957 valmistuneessa hallitalossa oli alkuun toistakymmentä yrittäjää, mutta halli ei menestynyt. Tieto on Olli Vuorisen Valkeakosken historiasta, Lepänkorvan puiston uudistettu osa on vielä aidoin suljettu kulkijoilta, mutta mistä nimi Lepänkorva juontuu? Sen niminen työläisten asuintalo seisoi aikanaan Putaanvirran rannalla. Se rakennettiin tehtaan perustamisen aikoihin. "Taloon vei kaksi ovea, kumpainenkin suoraan keittiöön, ja kumpaisessakin keittiössä keitti kahdeksan muuten omassa kamarissaan asuvaa perhettä", kertoo Matti Aution ja Toivo Nordbergin teos Vuosisata paperiteollisuutta . Suruttomain kärki ja Paskoluoto Nyt hienoksi laitetun puistonosan vanha lempinimi on Suruttomain kärki. Nimen alkuperän voinee arvata, vaikka meno tuskin aina surutonta on siinä ollutkaan. Sieltä uudistuksessa leikatulta kanavan muistomerkin kukkulalta kun katsoi Putaansillalle päin, tuli silmien eteen Paskoluoto. Ainakin tämän jutun kirjoittajalle on kerrottu, että kun ennen vanhaan vettä pitkin Valkeakoskelle tultiin, päästiin siinä kohdin pitkästä aikaa maihin. Siinä sitä sitten saattoi olla kiire kyykistyä tarpeillekin. Putaansilta puolestaan tunnetaan myös Helkankeinuna. Tuo nimi viittaa leikillisesti pitkäaikaisen kauppalan- ja kaupunginjohtajan Kaino Dahlin puolisoon Helgaan. Moniko vielä muistaa, että kaupunginjohtajan virka-asunto oli kanavan etelärannalla oleva Melankärki, sittemmin eläkeläisjärjestöjen käytössä ollut paikka? Kauppatori puolestaan sijaitsi nykyisen Torikeskuksen paikkeilla. Mitä jauhettiin ennen teollista aikaa? Myllysaaren iltavalaistusta on moni ihaillut tänäkin syksynä, mutta miksi se on Myllysaari? Myllyjen vuoksi tietenkin, vaikka viimeisinkin saaresta purettiin tiettävästi jo vuonna 1907. Olli Vuorisen kuvauksen mukaan kosken partaan kaksikerroksiset myllyt olivat kaikkea muuta kuin kauniita. Harmaiden pirttien välissä mutkittelevilla kujilla kuljeksivat mustat siat, jotka saivat myllyjen jätejauhoja. Sellainen oli siis 1800-luvun Valkeakoski. Myllynkiven voi nähdä esimerkiksi Kauppilanmäen ulkomuseon pihalla. Isäntien ja renkien myllymatkat Valkeakoskelle taisivat aiheuttaa myös paheksuntaa, sillä vuoron odotusaikana myllypirteissä Olli Vuorisen mukaan tanssittiin ja pihoilla painittiin ja tapeltiin viinan voimalla. Kylän vanhat akat povasivat ja pitivät tyttöpaikkoja. Maksuna käynnistä oli paikallishistoriankirjoittajan mukaan halkokuorma. Tiedätkö, missä on Maailmansyrjä? Keskellä nyky-Valkeakoskea on sijainnut myös Maailmansyrjä. Se paikantuu liikekeskus Koskikaran ja Valtakadulle jatkuvan vanhan liiketalon yhtymäkohtaan, jossa ennen kohosi jyrkkä harjanne. Myllysaaren museon 3. kerroksessa puolestaan sijaitsi samanniminen eläkeläisjärjestöjen tila, kunnes neliöt 2003 tarvittiin jalkapallomuseon laajennukselle. Dahl hieroi kauppoja Sointulasta Rientäkäämme keskustasta seuraavaksi Sointulaan. Tuleeko lähiön nimi Matti Kurikan vuonna 1901 Kanadan Malcolm Islandille perustamasta utopiayhdyskunnasta Sointulasta? Ei näyttäisi siltä. Kaino Dahl kirjoitti teoksessaan Taustoja ja tunnelmia , että yksi merkittävimmistä kaupungin hankkimista yhtenäisistä alueista on juuri Sointula. Alueella on ollut useita tiloja, jotka on hankittu eri aikoina. Keskeinen on kuitenkin ollut Sointulan tila, juuri se, missä viimeksi toimi kaupungin puutarha. Tilan päärakennuksen kaupunki myi vuonna 2013 purettavaksi ja pois siirrettäväksi. Kaupunkineuvokseksi sittemmin tulleen Dahlin tehdessä maakauppoja tuon tilan omisti kauppias Miettinen rouvineen. Miettisellä oli ollut lihakauppa nykyisen vapaa-aikakeskuksen tontilla. Kaupunki oli lunastanut tontin ja sen rakennukset ja purkanut ne. Miettiset olivat muuttaneet Sointulaan. Kaupunginjohtaja sai vierailla Miettisillä useaankin otteeseen, ennen kuin kaupat syntyivät. Ehkä ostoa edesauttoi se, että Dahl oli musiikkisukua ja pystyi kokeilemaan viuluja, joita Miettinen myös rakenteli. Toinen tärkeä kauppakumppani kaupungille oli Sointulassa maanviljelijä Kalle Innala Huittulasta. Painetussa Valkeakosken Sanomissa 4.11. tämän jutun kirjoittaja arveli Innalantien kantavan hänen nimeään. Heti maanantai-iltana käveli Valkeakoski-opiston ala-aulassa vastaan tästä asiasta uutta tietoa: Innalantie saatettiinkin nimetä nykyisen leirintäalueen paikkeilla asuneen Aatu Innalan mukaan. Tässä käsityksessä on ainakin Terttu Paavolainen , omaa sukua Innala. Jos tiedät paremmin kuin toimitus, kerro meille tietosi. Voit kommentoida tämän jutun perään tai lähettää meille sähköpostia.