Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Olli Paasio lähti rauhoittumaan merelle ja kuinkas kävi: 6-metriset aallot ryskyttivät laivaa ja mies makasi hytissä selällään ja kädet patjan alla

Mihin suuntaat, jos haluat kunnon irtioton arjesta meren aalloilla? Kavereiden kanssa purjehtimaan, viihderisteilylle Tallinnaan vai peräti Karibian auringon alle? Tuskin mielessä edes käväisi rahtilaiva, joka kuljettaa kontteja Liettuan, Englannin ja Hollannin välillä. Juuri sellaisella koskilainen FC Hakan monitoimimies ja kaupunginvaltuutettu Olli Paasio on ladannut akkuaan jo kolme kertaa ja toivoo perinteen jatkuvan. Mikä sai miehen lähtemään yhdeksäksi päiväksi olosuhteiltaan melko vaatimattomalle konttilaivalle? –  Halusin päästä irti arjesta, antaa hermojen levätä ja rauhoittua niin henkisesti kuin fyysisesti. Se on kaikilla merireissulla onnistunut. Edes puhelin ei häirinnyt, sillä se toimi yleensä vain satamissa, Paasio naurahtaa. Lomapäivät rahtilaivalla eivät ole kenen tahansa ulottuvilla, sillä yleensä matkustajia ei oteta mukaan. Olli Paasiolle ovea raotti Containershipsin entinen toimitusjohtaja, jonka kanssa Paasio oli asioinut pitkään FC Hakan sopimusasioiden merkeissä. –  Hän ehdotti kerran, että lähtisin merelle katsomaan touhua. Kun nousin ensimmäisen kerran laivaan, miehistö nimitti hulluksi ja toisella reissulla emähulluksi. Kolmannella reissulla ei enää nimitelty. Myös vaimo on suhtautunut ymmärtävästi, ja moni kaveri on kysellyt, miten pääsisi samanlaiselle reissulle, Paasio nauraa. Laivareitin satamapaikkoina olivat Klaipeda Liettuassa, Teesport Iso-Britanniassa ja Rotterdam Hollannissa. ”En osannut pelätä” Jo ensimmäisellä reissulla Olli Paasio sai kokea, että meriloma voi olla kaikkea muuta kuin laineiden rauhoittavaa liplatusta. Syksyinen Pohjanmeri kirjaimellisesti ravisti arjen loitolle, kun tuuli yltyi 36 metriin sekunnissa ja kuusimetriset aallot vatkasivat 150-metristä rahtialusta. Paasio joutui makaamaan ikuisuudelta tuntuvan ajan hytissään ja pääsi vain vaivoin horjahtelemaan vessaan. Jyrkkien portaiden kipuaminen laivan muihin tiloihin ei tullut mieleenkään, vaikka kuinka olisi tahtonut olla komentosillalla katsomassa meren myllerrystä. –  Toisella reissulla opin, että parhaiten kestän myrskyn makaamalla sängyssä selälläni ja pitämällä kädet patjan alla. Heti kun käännyin kyljelleni, tuli paha olo. – Eivät ne myrskypäivät kivoja olleet, mutta en osannut pelätä, Paasio sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Myrskyt eivät lannistaneet, vaan tänä keväänä Paasio lähti jo kolmannen kerran samalle alukselle ja samalle reitille. Myrsky kiusasi vain yhdestä illasta aamuun kotimatkalla Itämerellä. Myrskyjen sijaan hän sai ihailla peilityyntä ja auringossa kimmeltävää merta. Erityisen mieleenpainuva oli reitti Kielin kanavan kautta Rotterdamiin. Sitä reittiä laiva käyttää harvoin, käytännössä vain silloin, jos aikataulu on erittäin tiukka. Reitti oikaisee, mutta kanavamaksu on korkea. –  Lämpöä oli 18 astetta, kirsikkapuut kukkivat ja rantamaisemissa oli mukavalta näyttäviä kahviloita ja ravintoloita. Kysyinkin kapteenilta, emmekö voisi pysähtyä niiden luokse, Paasio vitsailee. –  Vein hytistä tuolin takakannelle ja ihailin siinä vaihtuvia maisemia auringonpaisteessa. Matka kanavaa ja Elbe-jokea pitkin kesti 12 tuntia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Dekkareita ja aamulenkkejä kannella Jos merisää oli normaali, Paasion päiväjärjestys noudatti paljolti samaa kaavaa. – Päivä lähti alkuun loistavan filippiiniläiskokin valmistamalla aamupalalla. Sen jälkeen tein kannella aamulenkin kävelemällä kymmenen kertaa laivan ympäri. Jos oli tuulista, kävelin vähätuulisempaa puolta edestakaisin. Sitten kävin suihkussa, lepäilin ja luin, kunnes taas syötiin. Komentosillalla saatoin olla muutamia tunteja päivässä, Paasio kertoo. ”Äänikirjat eivät ole minun juttuni” Hän ei tunnustaudu lukumieheksi, mutta kahdella ensimmäisellä merimatkalla hän luki kuusi kirjaa. Tämän kevään reissulla oli mukana pari dekkaria ja äänikirjoja. –  Se kävi nyt selväksi, etteivät äänikirjat ole minun juttuni. En oikein osaa keskittyä niihin, Paasio sanoo. Laivalla hänen käytössään oli omistajahytti, johon kuului olohuone, makuutila ja vessa. Sänky oli hyvä ja ikkunoista näkyi merta ja kontteja, mutta vanhasta kuvaputkitelevisiosta ei enää ollut seuraksi. –  Miehistön yhteisessä tilassa kävin katsomassa televisiosta uutisia ja joskus elokuvia. Ei siellä kauan viitsinyt olla, sillä tuolit eivät olleet mukavia, Paasio perustelee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Rahtilaivan arki tuli tutuksi Laivalla oli 12 hengen miehistö, jossa oli niin suomalaisia, filippiiniläisiä, valkovenäläisiä kuin ukrainalaisia. –  Laivoja pidetään sisäänpäin lämpiävinä yhteisöinä, mutta minulla ei ole sanottavana pahaa sanaa. Minut otettiin oikein hyvin vastaan. En voi tarpeeksi kehua kapteeni Olli Vesantoa ja muita merikarhuja, joista monen kanssa ystävystyin. Pirkkalassa asuva Vesanto on pian tulossa katsomaan Hakan peliä, Paasio iloitsee. Parasta merireissuilla oli tilaisuus nähdä uusia kaupunkeja, vaikka osaa vain satamaperspektiivistä. Tämän kevään reissulla hän nousi maihin Rotterdamissa ja kävi äänestämässä merimieskirkossa. –  Rahtilaivan arkeen tutustuminen on ollut kiinnostavaa. Komentosilta tutkaruutuineen ja mittaristoineen on mielenkiintoinen näköalapaikka, ja pääsin tutustumaan myös hämmästyttävän siistiin konehuoneeseen. – Satamassa ei voinut kuin hämmästellä, miten sujuvasti ja suunnitelmallisesti laivan purku- ja lastaustyöt etenivät valtavalla satama-alueella. Merillä olossa Olli Paasiota kiehtoo tietty vapaus ja tiivis yhteisö, jossa parhaimmillaan syntyy hyvä yhteishenki. – Jos olisin nuorempi, voisin harkita työtä merillä, Paasio sanoo. Hän ei osaa vielä sanoa, onko ensi vuonna edessä uusi reissu. Alkuperäinen yhteyshenkilö Containershipsillä ei enää ole yhtiön palveluksessa, mutta ainakin kapteeni on valmis ottamaan tutun maakravun uudelleen kyytiin.