Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Säkkisalin laita Paperituotteella kertoo nyt paperikoneesta ja ihmisistä sen äärellä – niin duunareista kuin herroistakin

Jos Valkeakoskelle ei aikanaan olisi perustettu mitään tehdasta, paikkakunta voisi muistuttaa vaikka Kylmäkoskea. Juuri teollisuus on vienyt Valkeakoskea eteenpäin. Näin tiivistää UPM:n asiakirjahallinnon päällikkö Ari Sirén , kun häneltä kysäisee paperitehtaan merkitystä Valkeakoskelle ja sen asukkaille. UPM:n Keskusarkistossa on avautunut näyttely nimellä Paperikone Valkeakoskella. Ari Sirén kertoo, että Valkeakoskella on yli sadan vuoden aikana käynnistetty 15 paperikonetta. Paperikoneet nimetään numeroin, joissa on Valkeakoskella päästy 8:aan. Lempinimiä sentään koneilla on matkan varrella ollut, ainakin sillä, jota sanottiin Rähjäksi. Ensimmäinen paperikone Valkeakoskella käynnistyi jo vuonna 1873. Paperituotteen tehtaan entisessä säkkisalissa lepää kuitenkin Myllykosken tehtaan PK 3. Se teki viimeiset tuotteensa 1970–1980-lukujen vaihteessa. Valkeakoskella tämä museokone on viettänyt eläkepäiviä kohta seitsemän vuotta. Nyt paperikoneelle tekee seuraa kuvista, piirroksista, kaaviokuvista ja vitriinin aarteista koostuva näyttely. Katsoa voi myös Pentti Virjulan videon Myllysaaresta miljoonatehtaaksi . – Siellä on pätkiä vanhojen tervasaarelaisten haastatteluista ja sellaista tietoa, mitä ei arkistoista muuten löydy. Osaa kuvista ei ole aiemmin julkisuudessa nähty. Omituisiakin esineitä kokoelmassa Salin toisessa päässä on näyttely, joka sisältää esineellisiä muistoja UPM-Kymmenen edeltäjäyhtiöistä. Sieltä tapaa jopa elokuvateatteri Kino-Hakasta tutun harmaan, kuusenkuvin koristetun verhon. Yhtiön, nimenomaan Kaipolan historiaan liittyy myös erikoisuus, sarvikuonon pää. Tämänkertainen näyttelykatsaus vie tehtaaseen, Myllysaaresta Tervasaareen. Nykyinen PK 8 on niin pitkä, että valokuvassa siitä näkyy vain osa. – Pelkät koneet hammaspyörineen ovat hienoissakin kuvissa aika tylsiä katsella. Halusimme koota näyttelyn muillekin kuin paperiasiantuntijoille, mistä syystä otimme mukaan myös miljöötä ja ihmisiä koneiden äärellä, Ari Sirén luonnehtii. ”Kaikki eri vahvuudet ja värit on tehty samalla paperikoneella” Alkunsa tämänkertainen näyttely sai viime vuonna Tervasaaressa olleesta PK5:n 80-vuotisnäyttelystä. – Jotkut eläkeläiset kävivät meillä kertomassa, että eiväthän he tehdasalueelle pääse sitä katsomaan. Päätimme tuoda sen laajennettuna Keskusarkistoon. Jos poikkeat Paperituotteen näyttelytila PK3:ssa, näet esimerkiksi vanhan konekirjan, mihin vuorot kirjasivat tekemisensä ja huomautuksensa. – Tuossa taas on näytteet vuodelta 1905. Kaikki nuo eri vahvuudet ja värit on tehty samalla paperikoneella. Nykyaikainen paperikone tekee alusta loppuun vain yhtä ja samaa, Ari Sirén vertaa. Vuoden 1901 maaliskuussa tehdas paloi. Uudelleen se saatiin käyntiin vasta saman vuoden lopulla. Näyttelyssä on palosta kuva, joka on vahvasti ”retusoitu”: lapsetkin katselevat tehtaan ikkunoista sisälle, kun liekit lyövät ulos asti. Insinööriksi palkattu Johan Niska kuvasi tehdasta ihmisineen innokkaasti. Yhdessä hänen kuvistaan katsoo koko ikänsä Tervasaaressa paperinlajittelijana ollut Maria Syrjänen. Yksi Tervasaaren legendaarisimmista ylimestareista oli Werner Dahl, myöhemmän kaupunginjohtajan setä. Juuri Werner Dahlia voi kiittää siitä, että hän toi Valkeakoskelle ja tuotantoon voimapaperin reseptin. Näyttelyn kuvista voi nähdä paitsi paperikoneiden vuosikymmeniä, myös työsuojelun kehitystä. Vanhoissa kuvissa suojavarusteista ei ole vielä tietoakaan. Paperikone Valkeakoskella. Näyttely on avoinna Lempääläntie 18:ssa näyttelytila PK3:ssa (kulku pihalta) tiistaisin ja keskiviikkoisin 8.5.-19.6. ja uudelleen 16.7. alkaen kello 13–15, muulloin sopimuksen mukaan.