Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Sirot sorkkaeläimet ovat jo tuttu näky pelloilla, metsänlaidoissa ja pihoilla - yleistymisen varjopuolena ovat lisääntyneet peurakolarit

Kuljen pellon ja lehdon välistä polkua kun alkaa tuntua siltä että en ole yksin, joku katselee. Pysähdyn ja hetken kuluttua huomaan tuntemuksen osuneen oikeaan, valkohäntäpeura on pysähtynyt paikoilleen ja katsoo tarkkaavaisesti. Sitten eläin saa hajun ja lähtee pärskähtäen, tyylikkäästi askeltaen pois paikalta. Kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt tuon siron sorkkaeläinten lahkoon kuuluvan metsäretkilläni seuraamassa kulkuani maastossa. Toisaalta on melkoisen varmaa, että enemmän on sellaisia hetkiä jolloin peura näkee minut, mutta minä en huomaa peuraa. Nykytekniikan aikaan on helppoa löytää tietoa tästä kauniista eläimestä, mutta kirjataan tähän pieni otos Pekka Nuortevan Suomen eläinkuvaston valkohäntäpeuraa koskevasta luvusta: ”Haluten rikastuttaa entisen kotimaansa niukkaa hirvieläimistöä lahjoittivat Minnesotan suomalaiset vuonna 1934 Suomelle uusien asuinsijojensa jaloimman eläinlajin, valkohäntäpeuran. Seitsemän yksilöä, kolme urosta ja neljä naarasta lähti matkalle valtameren ylitse, mutta matkan rasituksiin kuoli kaksi urosta. Perillä eläimet sijoitettiin kolmen hehtaarin suuruiselle aidatulle alueelle Vesilahden pitäjässä sijaitsevan Laukon kartanon maille. Tästä johtuu maassamme eläinlajille annettu nimitys Laukon peura.” Juttu jatkuu kuvan jälkeen Suomessa arviolta 98 000 valkohäntäpeuraa Kun sitten jossain vaiheessa peurat murtautuivat tarhasta, eikä urosta saatu kiinni, annettiin karanneiden yksilöiden jäädä luontoon. Tästä lähti valkohäntäpeuran voittokulku, sillä vuonna 1948 peuroja arvioitiin olevan jo 90 – 100 yksilöä. Nyttemmin Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maassamme on arviolta noin 98 000 valkohäntäpeuraa. Tihein kanta valkohäntäpeuralla on Satakunnan, Pohjois- ja Etelä-Hämeen sekä Varsinaissuomen riistakeskusten raja-alueilla lähes 50 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Valkohäntäpeuran paino vaihtelee sukupuolen mukaan 70 – 140 kilon välillä ja säkäkorkeus 90 – 100 senttiä, eli samaa luokkaa kuin porolla. Valkohäntäpeura on istutettu maahamme, mutta toinen pienikokoinen hirvieläin metsäkauris on sen sijaan levinnyt maahamme kahta reittiä. Toinen reitti on Kaakkois-Suomessa Inkerissä ja Pohjois-Virossa eläneestä metsäkauriskannasta, joka alkoi laajentaa levinneisyysaluettaan Karjalan suuntaan. Täältä metsäkauris tuli rajan yli maahamme ja 1940-luvun lopulla oli metsäkauriita tavattu jo kolmestatoista paikasta Kaakkois-Suomesta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Metsäkauriita pihapiirissä Toinen reitti, josta metsäkauris levisi maahamme, oli kun Pohjanlahden perukasta Ruotsin puolella olevasta metsäkauriskannasta tuli yksilöitä Tornion kautta Suomeen. Ahvenanmaalle metsäkauris istutettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran joskus 1500-luvulla, mutta laji katosi sieltä jo 1600-luvulla. Uudemman kerran metsäkauris istutettiin Ahvenanmaalle 1950- ja 1960- luvulla, jolloin sinne tuotiin 41 yksilöä ja nyt tuo pienisarvinen kauris on Ahvenanmaan maakuntaeläin. Metsäkauris on hirvieläimistämme pienin paino 15 – 35 kiloa ja säkäkorkeus 65 – 75 senttiä, usein olen kuullut sanottavan: ”ison koiran kokoinen, tai isompi kuin ajokoira.” Metsäkauriin kanta maassamme on mantereella noin 20 000 yksilöä ja Ahvenanmaalla puolet vähemmän. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Kymmenien yksilöiden laumoja Nykyisin on todella niin, että maastoretkillä on yleensä ihme, mikäli ei valkohäntäpeuraa tai metsäkaurista tule nähtyä. Nyttemmin on myös tullut monelta suunnalta Valkeakosken seudullakin havaintoja, kuinka metsäkauriita näkee jo pihapiirissä, syksyllä syömässä omenoita ja talvella lintujen ruokintapaikoilla. Joka tapauksessa näitä hirveä pienempi sorkkaeläimiä nähdään jatkuvasti enenevässä määrin pelloilla ja metsänlaiteilla ruokailemassa. Siksikään ei ole ihme jos peurakolarit tai läheltä piti tilanteet lisääntyvät vuosi vuodelta. Vuosia sitten valkohäntäpeura oli se jota näki useimmin, mutta nyt jo näkee metsäkauristakin aiempaa enemmän ja kun nähdyt olivat tuolloin yksittäisiä tai vain muutamia, niin nyt nähdään jo kymmenien yksilöiden laumoja.