Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

”Yksityisten sosiaalihuollon yksiköiden yllätystarkastukset ja salahaastattelut nakertavat tuiki tärkeää pääomaa - luottamusta”

MIELIPIDE Valkeakosken Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa 28.4. näin: ”Arkijärki sanoo, että yllätyskäyntejä pitäisi tehdä.” Sosiaali- ja terveyslautakunnassakin näyttää virinneen kiinnostus yllätystarkastuksiin. Yle selvitteli jokin aika sitten yksityistettyjen palvelutalojen valvonnan puutteita. Niitä on tullut myös Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston tietoon. Esperi Caren piirissä havaituista ongelmatapauksista on myös uutisoitu. Aluehallintovirastot (AVI:t) ohjaavat ja valvovat toimialueillaan sekä kunnat alueillaan yksityisiä sosiaalipalveluja (Laki 922/2011, 34 §). Kuntien on heti informoitava asianomaista AVI:a tarkastuksistaan, puutteista ja tekemistään johtopäätöksistä. Tarkastuskohteita on paljon. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ohjeisti 12.2.2019 kuntia ”tekemään ympärivuorokautisissa yksiköissä tarkastukset ennalta ilmoittamattomasti ja haastattelemaan työntekijöitä ilman vastuuhenkilön läsnäoloa.” Tästä linjauksesta keskustelu on oikeasti paikallaan. Toimiiko yhteistyö? Yllätystarkastukset oudoksuttavat, olkoonkin, ettei periaatetta tyrkytetä kaikkeen työelämään. Kysehän on lopulta vain luotettavan tiedon saamisesta siitä, toimitaanko sovitusti ja oikein. Hoitokotien työntekijät ovat yhtä osaavia ja noudattavat lakia kuten ammattilaiset yleensä. Olennaista on, toimiiko palvelun tilaajan ja tuottajan yhteistyö, toimiiko tuottaja avoimesti ja johdetaanko toimintaa säädösten mukaan. Yksiköiden toimintatavoissa on toki eroja. ”Avoin työyhteisö tukee puutteiden korjaamisessa” Olen vieraillut Hoivakoti Wäinämöisessä vuosittain 2–3 kertaa vapaaehtoisena ohjelman järjestäjänä. En ole havainnut puutteita eikä minulla ole tarkkailuun hoitoalalla osaamistakaan. AVI:n ohje yllätystarkastuksista reagoi puutteisiin, mutta ei niiden alkusyihin. Hoitajienhan pitäisi informoida puutteista yksikön johtajaa ja johtajan kuunnella herkällä korvalla. Avoin työyhteisö tukee puutteiden korjaamisessa. Hyvä johtaja on myös vaativa. Tarkastaminen ja haastattelu ovat jo sinänsä haasteellisia – hyvässäkin yhteistyössä tehtyinä. Yllätystarkastukset ja salahaastattelut nakertavat taas tuiki tärkeää pääomaa - luottamusta. Opetusalalla pelkkä suosituskin yllätystarkastuksista nostaisi kansallisen tunnemyrskyn. Valvontaa, tarkastuksia ja seurantaakin tarvitaan. Niillä kullakin on käyttöyhteytensä. Kyse on siitä, miten välttämätön ja kattava tieto saadaan nopeasti ja rakentavasti palvelemaan kehittämistä. Se on tilaajan ja tuottajan yhteinen etu. Tiukka valvonta johtaa heikompiin tuloksiin Työmoraalin avainsana on itsekontrolli. Sitä täydentää itseohjautuvuus. Muuan johtaja sanoi työntekijälleen: ”Minne sinut lähetänkin, olen aina luottanut, että homma hoituu.” Hyvin suunniteltu itsearviointi palautteineen rakentaa luottamusta, halua kehittyä työntekijänä ja mitä pitäisi tässä painottaa, halua toimia yhteisön parhaaksi. Ei helppo tie, mutta palkitseva! Tutkija Rensis Likert havaitsi aikanaan, kuinka tiukat normit, työpaine, tiukka valvonta ja rangaistusten uhka johtivat heikompiin tuloksiin, huonompaan laatuun ja jopa suurempiin kustannuksiin kuin jos johtaja käytti rohkaisua, luottamusta, neuvottelua ja yhteistoimintaa. Perusopetuksessa tarkastuksista luovuttiin 1980-luvulla. Vaikka opetus on julkista, opettajat saavat tehdä työnsä ulkopuolisilta rauhassa. Ensisijainen velvollisuus arvioida koulujen toimintaa on opetuksen järjestäjillä (ks. PL 21 §).