Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Valkeakosken ensimmäinen matkailijan opas syntyi lyyrisenä helluntain 1947 retkeilypäiville

Niin kuin nyt koronakevään jälkeen, oli retkeily pinnalla pian sotien jälkeen. Vuonna 1947 ilmestyi 1. painos Valkeakosken Retkeilijät ry:n julkaisemasta Retkeilyopas, Valkeakoski ja sen ympäristö -kirjasesta, sillä tuon vuoden helluntain aikaan Valkeakoskella järjestettiin 3-päiväiset yli 700 retkeilijän ja yli 200 suunnistajan valtakunnalliset retkeilypäivät. Opaskirjasen toimitti Retkeilijöiden toiminnanjohtaja, opettaja Mauno Hurme , joka kirjoitti alkusanoissa näin: ” Seudun, josta tahdotaan kehittää valtakunnallinen retkeilypaikkakunta, tulee tarjota sopivia retkeilyreittejä, joiden varrella on ruokailu-, majoitus ym. paikkoja.” Kirjasen painattamisen mahdollisti Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö Walkiakosken, Säteri Osakeyhtiön ja Valkeakosken kauppalan johtohenkilöiden tuki. Neuvoja ja valokuvia saatiin monilta yksityisiltä retkeilyn ystäviltä. Vihkonen karttoineen painettiin Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön Paperituotteen kirjapainossa. Siihen saatiin myös muutama mainos, sillä Aulanko ja Vehoniemi sekä Oy Matkahuolto Ab olivat jo olemassa. Varsinaista linja-autoasemaa Valkeakoskella ei vielä ollut. Vaatimaton asema oli Matkahuollon silmissä vain linja-autotoimisto. Matkahuolto julkaisi vihkosessa asemaluettelon ja kertoi, että ”linja-autoliikenteen jälleen jonkin verran lisäännyttyä voivat linja-autoasematkin taas tarjota matkustajille enemmän matkalippuja.” Laivareitti kärsi matkustajapulasta Hämeenlinnaan ja Vehoniemeen Valkeakoskelta pääsi laivalla, mutta Vehoniemen reitti oli ollut uhattuna vähäisten matkustajamäärien vuoksi. Tietoja liikenteestä sai kanavakasööri Laaniselta. Rautatieasemakin oli ja autoasema. Valkeakosken Retkeilijöillä oli myös opastoimisto. Kaikkiin noihin oli mahdollisuus soittaa. Vihkonen toivotteli tervetulleeksi vanhaan hämäläiseen ”myllykylään”, Vanaja- ja Mallasveden saaririkkaille vesireiteille sekä vauraisiin ja historiallisiin Keski-Hämeen pitäjiin. ”Rohkenemme ehdottaa Teille kolmea eri retkeä. Ensimmäisen voitte suorittaa vaikka jalan. Näette itse kauppalan ja sen huomatuimmat tuotantolaitokset, rakennukset ym. Toisen retken teette joko laivalla, moottoriveneellä tai kanootilla Vanaja- ja Mallasveden saaririkkaille ja sokkeloisille vesireiteille. Kolmannen suorittanette pyörällä, autolla tai patikoimalla. Tämä on nk. neljän kirkon ja neljän näkötornin reitti.” Valkeakoskelle matkailija saapui junalla. Asemarakennuksen takana oikealla hän näki kaksikerroksisen rapatun puutalon, jossa toimi matkustajakoti Häme. Kun liiat matkavarusteet oli jätetty sinne, noustiin Antinniemen omakotialueella ja ihmettelemään Antinlinnaa. Opas suositteli virkistäytymistä Lotilanjärven leppoisissa aalloissa Antinniemen uimalaitoksella. Uintiretki antoi voimia katsomaan nähtävyyksiä. Metsän takaa nousi komeana Paperituote. Oikopolku vei tehtaan sivuitse radan yli, jolloin näkyivät Ulvajanlahti ja Säteri, joka oli aloittanut Kirjasniemessä kesällä 1943. Oikealla näkyivät Roineen virvoitusjuomatehdas ja YPW:n mylly. Säterille johtavan tien varrella oli Osuusliike Keski-Hämeen ravintola, jossa voi viivähtää. Ulvajanniemessä näki uuden Säteri Oy:n asuinalueen. Säterin portilta suoraan etelään oli Kirjaslampi, ”jonka rannalle tehtaat ovat rakennuttaneet ajanmukaisen ja ainutlaatuisen uimalaitoksen”. ”Jykevistä hirsistä ja ihanassa rinteessä” Ensimmäinen vasemmalle johtava Ulvajankatukin (nykyinen Alppikatu) oli nähtävyys. Kadun oikealla puolella oli jo tuolloin norjalaistyylisiä pikku taloja, toisella puolella Säterin virkailijoiden rivitalo. ”Kuljettuamme jonkin matkaa kauppalaan päin, näemme vasemmalla ihanassa rinteessä jykevistä hirsistä rakennetun YPW:n kerhomajan, sen jälkeen on oikealla Seuratalo (nykyinen teatteritalo, vasemmalla Yhteiskoulu ja Rukoushuone”, opastus jatkuu. Kauppatorilta esitellään Osuusliike Koiton liiketalo ensiluokan ravintoloineen, Kansallis-Osake-Pankin talo ja O. Salon liiketalo. Etäämpänä näkyy YPW:n sauna (torin sauna). Valtakatua vasta rakennettiin. Sen varrella seisoi silloinen työväentalo. ”Sinivälkkyvä Apianlahti ja katkeamaton virta venheitä” Silta ”ihanine näköaloineen on valkeakoskelaisten ylpeys”, opas ylistää vuonna 1940 valmistunutta uutta siltaa. ”Vasemmalla levittäytyy eteemme sinivälkkyvä Apianlahti vehmaine rantoineen... Kesäiltana katkeamaton virta venheitä pyrkii Apian kanavan kautta kohti ihania salmekkaita ja saaririkkaita Mallasveden ja Roineen selkiä”, opas maalailee. ”Annamme katseemme lipua alas sillan oikealle puolelle. Siinä heti sillan alla koski jakautuu kahtia. Vuolas Apianvirta saa kiihkeän sykinnän, voimakkaasti pärskyen syöksyy se kohti vanhaa siltaa muodostaen vaahtopäinä kuohuvan Valkeakosken. Tässä on tekniikan aikakauden ihmisen rautakoura tarttunut kiinni, sitonut sen ja asettanut kulkemaan omia määräämiään teitä, käyttäen sen valtavan voiman tehtaidensa käyttövoimaksi...” ”Oikealle puolelle virtaavat vedet tasaisesti ja rauhallisesti kohden kääntösiltaa ja sulkuja, joita on kaksi. Kanavan ja kosken väliin jäi Myllysaari, jossa oli Jylhävaaran tehdas. Tervasaaren tehdasaluetta kuvattiin jo tuolloin valtavaksi. Sillalla seisoen näki myös kosken partaalle rakennetun kauppalantalon. Sillalta vasemmalle kaartui jo Apiankatu, jonka varrella olivat meijeri, urheilukenttä ja uimalaitos. Mallasveden rantaa seuraileva tie vei Tykölän kartanoon ja Lukonmäen tienhaaran kautta Sääksmäen Ritvalaan. Myllykadulla oli vielä myllyrakennus Uudelta sillalta pääsi jo Myllykadulle, mutta sen varrella sijaitsi vielä vanha, kaksikerroksinen myllyrakennus. Kadun oikealla puolella oli poliisilaitos ja vasemmalla Kalliolan matkailijakoti. Sillalta suoraan eteenpäin johti jo tie Sääksmäelle. Tien lähettyviltä mainittiin Sorrilan kansakoulu, hautausmaa sekä omakotialueet. Tervasaaren portin ohi kulkeva näki ”tehtaan ajanmukaisen urheilukentän katsomoineen” ja sen jälkeen vasemmalla Tietolan kansakoulun. ”Koulun sivuutettuamme johtaa kaunis, Sahalahden ja Vanajaveden rantaa kulkeva tie uudelle lasi- ja liimatehtaalle”, opas selitti. YPW:n virkailijoiden asumista edustivat Lempääläntien varren talot. Honkiniemen tie vei niiden välistä Tallinmäen asuinalueen kautta Säterille. Honkiniementie 4:ssä sijaitsi Säterin kerho- ja kokoushuone. L ähteet: Retkeilyopas. Valkeakoski ja ympäristö. Toimittanut Mauno Hurme. Julkaisija Valkeakosken Retkeilijät ry. 1947. Doria.fi. Valkeakosken Sanomat v. 1947