Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Odottaako meitä toinen aalto vai oliko tämä tässä? Korona­epidemia ei ole ryöpsähtänyt, vaikka vapaus on lisääntynyt

Olemme koronaepidemiassa arvoituksellisella kynnyksellä. Peruskoululaiset palasivat lähiopetukseen kolme viikkoa sitten. Tartuntojen määrässä ja sairaaloissakin voisi jo näkyä, jos lasten paluu kouluihin olisi kiihdyttänyt epidemiaa. Silti epidemia on jonkin verran hidastunut verrattuna edellisten kahden viikon tilanteeseen. Viikoittain tartuntatautirekisteriin ilmoitettavat tapausmäärät ovat laskeneet huomattavasti toissaviikolta ja pysyneet lähes ennallaan edelliseen viikkoon verrattuna. Kun tapausten raportoinnissa on viiveitä, päättyvän viikon luvuista ei voi vielä vetää varmoja johtopäätöksiä, THL huomautti. Lapset ilmeisesti kantavat ja levittävät tautia vähemmän kuin aikuiset, mutta koulujen päätyttyä viikko sitten kirmasivat vapauteen myös isommat ihmiset. Ravintolat ja liikuntapaikat on avattu. Kaupungin puistot, baarit ja terassitkin ovat paikoin olleet täysiä. Niissä ollaan lähekkäin. Ihmiset kokoontuvat pitkästä aikaa myös sukutapaamisiin aurinkoisissa puutarhoissa. Loogista olisi, että kontaktien lisääntyessä epidemia alkaa taas kiihtyä. Toistaiseksi näin ei ole vielä käynyt niissäkään Euroopan maissa, joissa rajoituksia on ryhdytty poistamaan jo aiemmin. Tanska esimerkiksi alkoi avata kouluja huhtikuun puolivälissä. Baarit ja ravintolat avautuivat toukokuun loppupuolella. Sveitsissä koulut ja ravintolat avattiin 11. toukokuuta. Käyrät ovat silti pysyneet matalalla. Miksi epidemia ei ole ryöpsähtänyt nousuun? Voisiko sittenkin käydä niin, ettei uutta tartunta-aaltoa tule lainkaan? Italialainen virologi Arnaldo Caruso innostui jo tulkitsemaan ympäri maailmaan levinneessä lausunnossaan, että virus on heikentynyt eikä ihmeempiä toimenpiteitä sen torjumiseen kohta enää tarvita. Näkemys sai tyrmäyksen tiedekentällä, sillä näyttöä viruksen muuntumisesta tällaiseen suuntaan ei ole. Silti on mahdollista, etteivät tartuntamäärät, sairaalahoidon tarve ja kuolemat käänny rajoitusten purkautuessa heti kasvuun. Osin se kertoo, että testaus, jäljitys ja eristys toimivat, mutta tarjolla on myös muita selityksiä. Hengitystieinfektiot jylläävät yleensä talvikaudella. Myös neljän vanhan koronaviruksen aiheuttamia flunssia on vähän kesäisin. Syytä ei varmasti tiedetä. Influenssavirusten on osoitettu tarttuvan helpommin kuivassa talvi-ilmassa, ja samoin voisi olla muidenkin hengitystievirusten laita, vaikka ei asiaa ei ole tutkittu. On arveltu, että ihmisten vastustuskyky infektioille olisi parempi kesäaikaan, kun heidän D-vitamiinitasonsa kohoavat auringonpaisteen vaikutuksesta. Tästäkään ei ole varmaa näyttöä. Ihmiset myös oleskelevat ja tapaavat kesällä enemmän ulkona, missä koronaviruksen tartuntariski on arvioitu selvästi pienemmäksi kuin sisätiloissa, kunhan turvavälit säilytetään. Tuoreet tutkimukset viittaavat silti siihen, ettei kesä yksin pystyy estämään pandemiavaiheessa olevan viruksen etenemistä, vaikka hiukan hidastaisikin sitä. Tulevina vuosina, riittävän monen jo saatua immuniteetin, voi tämäkin virus alkaa noudattaa kausivaihtelua. Supertartuttajat tarvitsevat tilaisuuden Takaisku voi antaa odottaa itseään siksi, ettei virus leviä tasaisesti. Ennen rajoituksia jokaisen tartunnan saaneen arvioitiin tartuttavan keskimäärin 2–3 uutta ihmistä. On kuitenkin käynyt ilmi, että ihmisten välillä on valtavia eroja tartuttavuudessa. Iso osa tartunnan saaneista ei tartuta ketään, mutta jotkut harvat tartuttavat kymmeniä. Brittilaskelmassa on päädytty tulokseen, että kymmenen prosenttia tartunnan saaneista aiheuttaa 80 prosenttia jatkotartunnoista. Muista tutkimuksista on saatu samansuuntaisia tuloksia. Kokoontumiskieltojen aikana superlevittäjät eivät ole voineet superlevittää, jos heillä on ollut vain pari ihmistä lähettyvillään. Ehkä juuri siksi rajoitukset ovat toimineet yllättävän tehokkaasti. Samasta syystä epidemian uusi kiihdytys saattaa lykkääntyä. Kaikki tapaukset eivät johda jatkotartuntoihin, vaan epidemia purskahtaa nousuun vasta sopivien sattumien myötä, kun superlevittäjät liikkuvat isoissa joukoissa: baareissa, juhlissa, jalkapallo-otteluissa ja kulttuuritapahtumissa. Jos selitys on tämä, joukkokokoontumisten estäminen on tärkeää tartuntojen pitämiseksi aisoissa. Suurten yleisötapahtumien jäljiltä testaajien ja jäljittäjien tehtävä voi käydä ylivoimaiseksi. Sosiaaliset ohjukset sairastivat jo On esitetty, että aktiiviset ja paljon muita tapaavat ihmiset vaikuttavat toisellakin tavalla epidemian dynamiikkaan. Sosiaaliset ohjukset altistuvat tartunnalle todennäköisemmin kuin muut ja hankkivat sen ensimmäisinä, mutta vastustuskyvyn saatuaan heistä tuleekin tehokas tulppa taudille. Kun kovimmat virussiepparit ovat jo sairastaneet, viruksen eteneminen hidastuu enemmän kuin voisi olettaa immuunien osuudesta koko väestössä. Jos väestö olisi tasaisen altista tartunnalle, laumasuojaan tarvittaisiin koronaviruksen kohdalla noin 60 prosenttia immuuneja. Kansainvälisen tutkijaryhmän laskelmien mukaan epidemia voisi kuitenkin pysähtyä jo silloin, kun 20 prosenttia väestöstä olisi hankkinut vastustuskyvyn. Tämä perustuu siihen, että ihmisten sairastumisalttiudessa ja kontaktien määrissä on suuria eroja ja immuniteetin hankkivat ensin sosiaalisimmat. Tämän matemaattisen teorian tueksi ei ole empiiristä näyttöä, mutta jos näin todella olisi, pelätty toinen aalto jäisi paljon pelättyä pienemmäksi. Selvää on se, että alttius taudille ja tartunnan mahdollistavat kontaktit jakautuvat ihmisten kesken varsin epätasaisesti. Immunologian pimeä aine auttaa Viimeinen selitys antaa myös toivoa siitä, ettei suurta uutta aaltoa kaikin paikoin enää nousisi. Selitykselle on annettu leikkisä lempinimi: immunologian pimeä aine. Käsite on lainattu kosmologiasta. Pimeää ainetta ei pysty näkemään eikä sitä ole muillakaan konsteilla onnistuttu suoraan havaitsemaan – mutta sitä täytyy olla. Muuten galaksit eivät olisi sellaisia kuin ovat. Galaksien koossa pysymiseen tarvitaan enemmän painovoimaa kuin mitä tavallinen, näkyvä aine aiheuttaa. Samoin näyttää siltä, että uudelle koronavirukselle olisi väestössä enemmän vastustuskykyä kuin vasta-ainetutkimukset paljastavat. Sairastamisen tuottamia vasta-aineita on löytynyt tyrmistyttävän harvalta niilläkin alueilla, joilla tauti on jyllännyt laajimmin. Suomessa vasta-aineita on havaittu pääkaupunkiseudulla vain parilta prosentilta. Näistä tuloksista päätellen laumasuoja on niin kaukana, ettei immuniteetti riitä estämään uutta rajua tautiaaltoa. Ellei sitten väestössä ole myös toisenlaista vastuskykyä taudille. Muiden virusten sairastamisesta saatu ristisuoja voisi selittää, miksi tauti ei perheen sisälläkään aina tartu kaikkiin tai jää toisilla hyvin lieväksi. Myös lasten parempi vastustuskyky voisi selittyä sillä, että he sairastavat paljon muiden koronavirusten aiheuttamia nuhakuumeita. Loppukeväästä tällaisesta ristisuojasta on löytynyt näyttöä. Vasta-aineet sitoutuvat koronaviruksen piikkiin, joka on niiden avain solun sisään. Näin vasta-aineet estävät virusten pääsyn soluihin lisääntymään. Vasta-aineiden tuotanto pääsee vauhtiin sairastamisen toisella viikolla. Niitä jää parantuneen potilaan vereen. Opitun immuniteetin toinen osa on soluvälitteinen immuniteetti, joka perustuu T-soluihin. T-solut merkkaavat ja tappavat virusten infektoimia soluja. Sairastaminen jättää muistijäljen myös tähän soluvälitteiseen puolustukseen, niin että viruksen torjunta seuraavalla kohtaamisella alkaa nopeammin. Ainakin kaksi tutkimusta on nyt osoittanut, että uuteen koronavirukseen reagoivia T-soluja on sellaisillakin ihmisillä, jotka eivät ole sairastaneet uuden koronaviruksen aiheuttamaa covid-19-tautia. La Jollan immunologisen tutkimuslaitoksen tutkijat Kaliforniassa löysivät Cell-lehden julkaisemassa tutkimuksessa virukseen reagoivia T-soluja puolelta sellaisista koehenkilöistä, jotka olivat antaneet näytteen vuosina 2015–2018 eli ennen uuden pandemiaviruksen syntymistä. Heillä oli vasta-aineita vanhoille, tavallisia flunssia aiheuttaville koronaviruksille. Toisessa, saksalaisessa tutkimuksessa uuteen koronavirukseen reagoivia T-soluja löytyi joka kolmannelta sellaiselta tutkitulta, joilta ei löytynyt vasta-aineita. Heidän T-solunsa tunnistivat viruksesta vain kohtia, jotka ovat samankaltaisia vanhan koronaviruksen piikkirakenteiden kanssa. Kolmannessa tutkimuksessa osoittautui, että vanhojen koronavirusten vasta-aineetkin reagoivat jossain määrin uuden koronaviruksen piikkiin. Tästä kaikesta päätellen muiden koronavirusten aiheuttamien tavallisten flunssien sairastaminen voi antaa ristisuojaa ja vähentää alttiutta uudelle koronavirukselle. Miten vahvaa suoja käytännössä on, se on vielä tutkimatta. Sosiaalisessa mediassa on levitelty sellaistakin uhkakuvaa, ettei uuteen koronavirukseen syntyisi immuniteettia lainkaan. Tämä tuskin pitää paikkaansa. La Jollan ryhmän tutkimuksessa kaikki koronapotilaat muodostivat virukselle vasta-aineita ja T-soluja. Koehenkilöitä oli tosin vain 20, mutta havainto sopii siihen, miten virusinfektiot yleensä saavat aikaan immuniteettia. Tutkimukseen oli valittu sellaisia potilaita, joilla tauti ei ollut erityisen vaikea ja jotka eivät tarvinneet sairaalahoitoa. Immuniteetin kestoa ei tiedetä. Muista koronaviruksista syntyvä immuniteetti kestää enimmillään pari vuotta. Kun olemme viettäneet kevättalven eristyksissä, olemme välttäneet myös tavalliset flunssat, joten niiden antama immuniteetti voi olla väestössä hiipumassa. Esteet, joka mahdollisesti jarruttavat koronaepidemiaa nyt, eivät siis kestä ikuisesti. Ne voivat kuitenkin kaikki olla todellisia ja vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuteen.