Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Milloin poikasta on autettava? Nyrkin kokoinen rusakonpoikanen jää helposti lintujen nokittavaksi

Heinäkuu on loppupuolellaan ja kuten usein sanotaan, ilmoja on pidellyt. Syksy sentään on vielä kaukana. Aurinkoa, tuulta ja sadetta, mutta luonnossa kaikki menee vääjäämättä eteenpäin. Kasvit nousevat ja kukkivat jokainen laji vuorollaan vielä paikoin, vaikka tien varsilta ne niitetään jo parhaan kukinnan aikaan. Hyönteisillä – niin kovakuoriaisilla, kukkakärpäsillä kuin perhosillakin – on oma lentoaikansa, joka usein on sidoksissa määrättyyn toukan ravintokasviin. Monet piennarten ja ketojen kasvit ovat tärkeitä juuri niille ”pörriäisille”, jotka hedelmöittävät useat ihmisille tärkeät viljelykasvit. Kun poikaset ovat erillään, ainakin osa selviää Pääosa nisäkkäistä on jo jälkikasvunsa maailmalle saattanut, muutamia useampaan kertaan kesäkauden aikana poikivia lukuun ottamatta. Metsäjänis ja rusakko saavat poikasia usein kaksi tai jopa kolme kertaa kesän aikana. Kumpikaan laji ei tee pesää, ja poikaset syntyvät kasvillisuuden suojiin. Vaikka poikasia on useampia, ne ovat harvoin yhdessä. Kun poikaset ovat erillään toisistaan, ainakin osa niistä selviää. Tämä menettely on siitä hyvä, että mikäli joku peto sattuu jonkun niistä löytämään, muut jäävät vielä henkiin. Emo käy vain määrävälein imettämässä niitä, muun ajan poikaset ovat omissa oloissaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Näkyvimpiä kuitenkin ovat linnut ja niiden maastopoikaset, joista osa pesästä lähtiessään ei vielä osaa lentää tai lentokyky on heikko. Emo kuitenkin huolehtii näistä pesästä lähteneistä, mikäli joku peto tai ihminen ei aiheuta hoitosuhteeseen pitkää katkosta. Monilla lintulajeilla on niin sanottuja uusintapesyeitä, joko siksi että kesän ensimmäinen pesintä on jostain syystä tuhoutunut. Osa joidenkin lajien yksilöistä pesii suotuisien kesäsäiden johdosta pariin kertaan, saaden molemmat poikueet lähtemään aikuisina maailmalle. Sepelkyyhky hautoi muniaan Sepelkyyhky on yksi usein jopa kolme pesyettä kesässä tekevä laji. Olen itse seurannut sattuneesta syystä kahta puistolehmuksissa pesivää paria. Molemmat pesät sain tietooni lähes vahingossa, toisen istuessani puiston penkillä ja ihmetellessäni sepelkyyhkyjä, jotka lensivät säännöllisesti samaan lehmukseen. Muutamaa päivää myöhemmin kävellessäni tuon lehmuksen ohi pysähdyin tarkastelemaan lehvästöä. Siellä sepelkyyhkynaaras oli ilmeisesti jo hautomassa hatarassa risupesässä kahta valkoista munaansa. Heinäkuun puolivälissä sen poikaset olivat sitten vasta kuoriutuneet. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Toisen sepelkyyhkyn pesän löysin polkupyörällä vauhdikkaasti loivaa mäkeä laskiessani, kun olin törmätä puistolehmuksesta pesältä lähtevään sepelkyyhkyyn. Tällä sepelkyyhkyparilla oli jo isot poikaset, mutta en sen enempää halunnut tarkastella pesää. Sen verran vilkas liikenne tuolla kohdalla on, että en halunnut herättää turhaa huomiota. Pikkulepinkäinen vähenemään päin? Yksi lintulaji, jota vuosia rengastaneena olen seurannut, on pikkulepinkäinen, joka oli vuosia sitten avomaiden tyyppilaji. Se on vielä uhanalaislajien listalla merkitty alueellisesti uhanalaisten luettelossa elinvoimaiseksi. Olen kuitenkin aiemmin jo useana kesänä joutunut etsimään tätä näkyvää lajia, kuten tänäkin kesänä. Vain neljältä paikalta eri puolilta Valkeakoskea olen pikkulepinkäisparin löytänyt, joten sekin lienee taas vähenemään päin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pudonnutta tervapääskyn poikasta autettava Heinäkuun puolivälin aikaan taivaalla lentävillä ”sirppisiivillä” tervapääskyillä on vielä poikaset pesässä. Tämä on aikaa, jolloin varsinkin kaupunkialueella tavataan toisinaan maasta pieni tumma, tervapääskyn pesästä pudonnut lentokyvytön poikanen. Laji on yksi niitä harvoja, jotka eivät ruoki maahan pudonneita poikasiaan. Tällöin ihmisen on puututtava asiaan ja saatava lintu hoitoon. Suurin osa emon hoitamia Entäpä sitten monien muiden lajien poikaset, jotka normaalisti lähtevät pesistään lähes lentokyvyttöminä? Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia ja hämmästellään usein monien maastosta löytyneiden poikasten ulkonäköä ja arvuutellaan, minkä lajin poikasia olisivat. Varsin usein tehdään se virhe, että unohdetaan suurimman osan näistä poikasista olevan emojen huoltamia ja uskotaan niiden olevan hylättyjä. Sitten kun tarpeeksi pitkään ihmetellään ja joskus jopa kuljetetaan pois löytöpaikalta, sen jälkeen poikasesta tulee hylätty. Useimmissa tapauksissa on paras jättää terve eläin rauhaan. Jos poikanen on alueella, jossa sillä on tapaturmavaara, silloin se on hyvä siirtää lähellä olevaan turvalliseen paikkaan. Toki on tapauksia, jossa ihmisen on autettava loukkaantunutta tai selkeästi hylättyä eläintä, oli se sitten poikanen tai aikuinen eläin. Tällöin paras keino on ottaa yhteyttä Valkeakosken seudulla seuraaviin henkilöihin: Hanna Al-Saedi puh. 040 720 5762, tai Minna Hölttä puh. 050 516 6596. Näistä puhelinnumeroista saa apua ja opastusta, kuinka tulee toimia näissä tapauksissa.