Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Hirsitalkoon osanottajille tarjoilua” – Rytmiriihen tarina löytyi pienviljelijäyhdistyksen pöytäkirjoista

Valkeakosken Sanomat kyseli lukijoilta muistoja Rytmiriihestä, vanhasta tanssilavasta Vanhankylän perukoilla Pyörönmaahan päin mentäessä. Paikka nousi esiin, koska Valkeakosken kaupunki suunnittelee uusia pientalotontteja samalle alueelle, Länsi-Lintulan pohjoispuolelle. Kohdetta kutsutaan Tanssilavan alueeksi, ja sinne kaavoitetaan kymmeniä tontteja. Rytmiriihi oli etenkin 1960-luvulla suosittu tanssipaikka, mutta 60-luvun lopulla toiminta jo lopetettiin. Lava on poistunut maisemasta kymmeniä vuosia sitten, ja sen paikalla on nykyään omakotitalo. Tanssipaviljongin rakensi aikanaan Lotilan Seudun Pienviljelijäyhdistys, joka nimettiin myöhemmin Vanhankylän Pienviljelijäyhdistykseksi. Yhdistyksen pöytäkirjat ovat säilyneet valkeakoskelaisella Risto Mäntylällä , joka selasi niistä esiin Rytmiriihen tarinan. Erityisesti tanssilavan loppu kietoutuu yhteen pienviljelijäyhdistyksen tarinan kanssa. Lotilan Seudun Pienviljelijäyhdistys rakensi tanssipaviljongin vuonna 1939, ja se sai rakennuspaikan mukaan nimekseen Vanhankylän kallio. Rakennus selvisi sodasta, mutta vuonna 1946 tanssi-illan jälkeen tulipalo tuhosi lavan maan tasalle. Pienviljelijäyhdistyksen kokouksessa 26. tammikuuta 1947 kysyttiin, Mitä raunioille tehdään: ”Kokouksen aiheena oli syksyllä palaneen tanssilavan uudelleen rakentaminen, koska yleinen mielipide oli jäsenten keskuudessa sen uudelleen rakentamisen kannalla. Ehdotettiin talkootoimintaa aineen hankintaa helpottamaan. Ensimmäisen puheenvuoron pyysi Talkoopäiväksi valittiin laskiaistiistain iltapäivä. Järjestetään illanvietto jossa hirsitalkoon osanottajille tarjoilua.” Vuosi meni talkoillessa, uudenkarhean lattian liukkautta testattiin kesällä 1948. Kaksiovinen käymäläkin rakennettiin. 1951: Runsasluminen talvi tekee tepposet rakenteille Kaksi vuotta tanssilavan rakenteet kestivät jenkan jytkettä, mutta luonnonvoimat puuttuivat peliin. Kevätkokous 8. huhtikuuta 1951: ”Runsaslumisen talven aikana oli lunta kerääntynyt yhd. omistaman tanssilavan katolle niin runsaasti ettei kattorakenne kestänyt sitä, vaan luhistui alas, jolloin rikkoutuivat seinätkin. Lattian jäädessä ehjäksi. Otettiin tämä asia esille kokouksessa ja puheenjohtaja tiedusteli osanottajien mielipidettä siitä, laitetaanko tanssilava uudelleen vai jätetäänkö silleen. Niin yksimielinen päätös tehtiin, että uudelleen rakennetaan. Uusia aineita hankitaan ja vanhoja myös hyväksi käytetään. Lavan uudelleen rakentamista ei kuitenkaan päätetty talkootöinä suorittaa, vaan annetaan tämä urakalla tehtäväksi. Tehtiin ehdotuksia, että siinä tarvittava piirutavara kerättäisiin paikkakunnan pienviljelijöiltä. Kokouksessa mukana olleet viljelijät oma-aloitteisesti lupasivat tuoda paikanpäälle tarvittavan määrän. Päätettiin talkootoimin puhdistaa lava rikkoutuneesta puutavarasta. Rakennustoimikuntaan valittiin: Samassa kokouksessa: ”Tehtiin päätös, että ilman pääsylippua iltamiin pääsevät ainoastaan ne jotka ravintolavuorossa ovat. Järjestysmiehillä on vapaa pääsy koko kesän.” 1952: Tanssilava saa vuokraajan avulla uuden elämän Kevätkokouksessa 27. huhtikuuta 1952: ”Yhdistyksen omistamaa tanssilavaa päätettiin vuokrata. Vuokrausta vastaan äänestivät ja pyysivät siitä pöytäkirjaan merkintää: Kevätkokous 9. huhtikuuta 1953: ”Tanssit päätettiin pitää kerran viikossa. Evästyksenä huvitoimikunnalle tanssien kannattavaisuus tai lavan vuokraus, kumpi on edullisempaa.” Tanssilavaa vuokrattiin, ohessa pidettiin omia kesäjuhlia. Lava sai uuden elämän. Laajennustakin suunniteltiin, maakellari rakennettiin ja maalausta suunniteltiin. Kevätkokous 12. toukokuuta 1959: ”Keskusteltiin tanssilavan maalauksesta. Päätettiin, että asiantuntija-apua pyydetään maalari 1968: Toiminta kasvaa liian suureksi Vuokraaja antoi tanssipaikalle nimeksi Rytmiriihi, joten enää ei tanssittu Kalliolla. Nimenvaihdos ja maankuulut orkesterit vetivät nuorison torstaitansseihin. Kulkupeleinä olivat henkilöautot ja moottoripyörät, ja tienvarret olivat niitä niin täynnä että poliisikin puuttui asiaan. Pysäköintitilaa raivattiin mutta mikään ei tuntunut riittävän. Näissä olosuhteissa vuokraajakin katsoi tanssienpidon tappiolliseksi. Kevätkokous 9. toukokuuta 1968: ”Keskusteltiin tanssilavan myynnistä, josta kaupunki on tarjonnut 1 mk / neliöltä, mutta rakennuksista ei tulisi kauppoja. Kokous ei halunnut tällä tarjouksella kauppoja tehdä. Tanssitoiminnasta päätettiin luopua. Rakennuksia tarjotaan vuokrattavaksi puutyöliike Toloselle.” Timo Tolonen osti myöhemmin tanssilavan tontteineen ja jatkoi siinä liiketoimintaa. Kun yhteinen talkookohde meni, pienviljelijäyhdistyksen toiminta hiipui. Vanhankylän Pienviljelijä Yhdistys ry. lopetettiin vuonna 1975. Pöytäkirjaa selasi Risto Mäntylä