Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Valkeakosken Vesiveikkojen Eija Sakki nauttii kilvansoudusta, vaikka laji on haastava: "Kaikki virheet – paitsi en kaatunut"

Olympialuokkien kilpasoutu on kaunista katseltavaa, mutta laji on hyvin haastava tekniikaltaan. Kysytäänpä naisten yksikköä soutaneelta Valkeakosken Vesiveikkojen Eija Sakilta. Eija starttasi Lotilanjärven SM-kisoissa. Lotilanjärvi hymyili ja hengitti täysin palkein isojen veneluokkien ja nuorten SM-souduissa lauantaina. Vesiveikkojen Eija Sakki kilpaili aloittelevien seniorien kilpailussa. Miten se sujui? – Tein kaikki virheet – paitsi en kaatunut. Airo upposi, en valmistautunut starttiin kunnolla, tasapainon kanssa oli vaikeuksia ja olin ajaa pois omalta radalta. Eija Sakki tähdensi, että hän jännitti liikaa. – Pelkään vettä. Siinä mielessä minulla on nyt itsensä voittamisen fiilis. Eija Sakki tuli ensi kertaa Vesiveikkojen vajalle jo neljä vuotta sitten. Kokemusta ennen viikonloppua oli kertynyt lähinnä isoista veneistä. – Kilpasoutu on haastava tekniikkalaji, jossa ihan pieniä juttuja on hallittava samalla hetkellä. Minulla soutu takkuaa, mutta nuorethan oppivat tekniikan helposti. No, minäkin aion oppia, Eija naurahti. Sakin perheessä harrastetaan pesäpalloa, jääkiekkoa ja joukkuevoimistelua. Se tietää huoltohommia vanhemmille. – Järvelle on mukava tulla, kun kukaan ei huuda äitiä, muutaman kerran viikossa harjoitteleva Eija jutteli. Vesiveikkojen 13-vuotias Jonne Ekblad , 13, kilpaili ensimmäistä kertaa. – Alku oli sekoilua tasapainon kanssa. Tulin soutuun vasta tänä kesänä äidin ( Satu Pulkkinen ) innostamana. Laji on hauska, rauhoittaa mieltä, ja kaksikolla mennessä on mukava jutella kaverin kanssa harjoitusvauhdilla, Jonne kuvaili. Jonne souti kaksikkoa Johannes Peltolan ,14, kanssa: – Yksikkö tuntuu joskus tylsältä. Kaksikossa taas on koko ajan pysyttävä samassa tahdissa, jääkiekkoa ja säbääkin harrastava Johannes tuumi. Naisten kaksikossa Vesiveikkojen Satu Pulkkinen ja Heidi Kinnari nappasivat hopeamitalit. – Tulin soutamaan 20 vuoden tauon jälkeen. Lopetin 21-vuotiaana, mutta kun olin täällä uimassa, näin venevajan oven auki ja mietin, olisiko nyt se hetki palata. Ojalan Tiina otti avosylin vastaaan, ja nyt olen jo Tiinan apunakin juniorien valmennuksessa, Kinnari kertoi. – Vesiveikot on lämminhenkinen seura. Tänne on aina mukava tulla kokeilemaan omia rajojaan, Kinnari kiitteli. Oliko teillä kivaa? – Totta kai! Soutu on aina mukavaa. Tosin tuuletimme ja lopetimme soudun pari vetoa liian aikaisin. Maalitööttiä ei aina kuule kunnolla. Onneksi tuo ei vaikuttanut lopputulokseen, Satu Pulkkinen naurahti. Aurinko helotti elokuun hellettä ja tuulenhiven oli myötäinen. Ihannesää siis? – Myötätuuli on myös haastava. Aalto kuljettaa venettä. Se on valjastettava omaan etenemiseen, Satu kuvaili. Lotilanjärvelle saapui myös Vesiveikkojen kasvatti Jorma Lehtelä , 57, joka starttasi Nesteen Soutajien nelosessa. Miltä meno maistui? – Hapokkaalta, miehet puhalsivat soutunsa jälkeen. "Olma" Lehtelä muistetaan Soulin 1988 olympiakisojen kävijänä Reima Karppisen kanssa. Lehtelä ei ole hylännyt rakasta lajiaan, josta muistetaan myös hiljattain edesmennyt Jorman isä ja olympiamitalisti Veli Lehtelä . – Vuodesta 2013 lähtien olen kilpaillut joka vuosi jossain. Meillä on tapana osallistua masters-ikäluokkien EM-kisoihin Münchenissä. Jorma Lehtelä tunnetaan myös Jukepoika-trubaduurina ja keikoista bändinsä kanssa. Turussa asuva Lehtelä toimii opettajana. – Aki Porhio on lapsuudenkavereitani ja olimmekin äskettäin soittamassa Apian leirintälueella. Jorma Lehtelän pojat Vili, 21, ja Veikka Lehtelä, 23, ovat mukana busiikkibisneksessä. Vili oli mukana sekä Idolsissa että Voice Of Finlandissa. Jorma Lehtelä soutaa, soittaa ja hakee mielellään sieniä. Siinä ovat miehen suuret intohimot. – Sienimetsässä hermo lepää. Valkeakoskelle tullessa pysähdyimme Urjalassa ja sain mukavasti herkkutatteja. Saadaan mummulassa illaksi kastike, "OIma" Lehtelä hymyili.