Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Pentti ei kuolemaa pelännyt”, sanoo Linkolasta kirjan kirjoittanut Pekka Turtiainen – Tällaisena sunnuntaina kuollut kalastaja Valkeakoskella muistetaan

Kun Pekka Turtiainen kuuli uutisen Pentti Linkolan kuolemasta, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että suurmies on poissa. – Hänen kuolemansa oli odotettu, sillä hän oli huonossa kunnossa. Yllätyksenä asia ei tullut, Turtiainen sanoo maanantaina. Linkolan noin kahden vuosikymmenen ajan tunteneen Turtiaisen mukaan Linkola ei myöskään pelännyt kuolemaa. – Hänelle se oli täysin luonnollinen tapahtuma, joka oli tulossa hänelle eteen. Kun kysyin häneltä, että mikä sinua kuolemassa harmittaa, niin hän vastasi, että ainoastaan hänelle kertyneen kokemuksen meneminen hukkaan. Turtiainen tutustui Linkolaan vuonna 1994 ostaessaan tältä kalaa. – Pentti osoittautui jo silloin äärimmäisen kiinnostuneeksi yksilöistä. Olin kuvitellut, että vaihdamme muutaman sanan, mutta päädyimme juttelemaan puoli tuntia, kun hän kyseli minusta ja elämänvaiheistani, Turtiainen muistelee. Turtiainen päätyi auttamaan Linkolaa ja toimimaan muun muassa hänen kuskinaan kalanmyyntimatkoilla ympäri Etelä-Suomea. Turtiainen on kirjoittanut kaksikon kohtaamisista ja myyntimatkoista muistelmateoksen Kalastaja , joka julkaistiin vuonna 2015. He tapasivat viimeisen kerran viime keväänä klassisen musiikin konsertissa Tampere-talossa. – Hän oli suuri musiikin ystävä, jota moni ei tiedä. – Oli mukava havaita, että jaksoi käydä konserteissa viimeiseen asti. Linkolan kaksi puolta Turtiaisen mukaan Linkolassa oli kaksi keskenään ristiriitaista puolta. – Ensimmäinen, minkä minä hämmästyneenä havaitsin, oli suuri ihmisläheisyys ja lämpö, jonka hän antoi kuulijalle. – Toinen oli se, että vaikka hän ei vihannut ihmisyksilöitä, hän oli ihmislajin vihaaja. Hän ei sietänyt sitä, että olimme lajina ylittäneet oman ekologisen lokeromme ja aiheutimme ympäristölle tuhoa ja tuskaa. Turtiainen muistaa Linkola kanssa tekemiltään retkiltä tämän kaksi suurta rakkautta: metsät ja linnut. – Hän ihaili metsiä yksittäisistä puun rungoista lähtien ja havaitsi vanhat männyt heti niiden oksien kääntymisestä. – Linturetkillämme hänellä oli täysin suvereeni havaintokyky. Hän havaitsi linnut siipien välkkeestä ja lauman pienestäkin lehahduksesta pellon laidalla. Valtava työ ornitologian eteen Valkeakosken kaupungin entinen puutarhuri ja Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen aktiivi Kari Järventausta sanoo, että Linkolan elämäntyöstä on jäänyt kestävä perintö paikkakunnalle. – Hän on tehnyt valtavan työn suomalaisen ja paikallisen ornitologian eteen, Järventausta kertoo. Kun Järventausta oli kokomassa aineistoa Valkeakosken arvokkaat luontokohteet -julkaisuun vuonna 2017, hän huomasi, että Vanajaveden Suolahdesta Ritvalassa ja Uskilanlahdesta Haukilassa oli vain vähän lintuhavaintoja, vaikka ne kuuluvat lintuvesien suojeluohjelmaan. Järventausta päätti kysyä Linkolalta havaintoja, ja häneltähän löytyi. – Hänen havaintomateriaalinsa oli häkellyttävä, mappeja oli useita kymmeniä. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Järventaustan mukaan Linkolan vuodesta 1949 vuosiin 2017–2018 ulottuva havaintomateriaali on kestävää perustutkimista, jolle hän toivoisi hyödyntämistä myös Linkolan kuoleman jälkeen. Vuosittaisia havaintoja on Järventaustan mukaan Vanajaveden lisäksi esimerkiksi Ritvalan Vähäjärvestä ja monesta Pälkäneen järvestä. Järventausta ei kuulunut Linkolan lähipiiriin, mutta tapasi häntä silloin tällöin. Ensimmäinen pitempi tapaaminen Linkolan kotona vuonna 2006 on jäänyt hyvin mieleen. – Minulla oli mukanani kopio hänen isänsä Kaarlo Linkolan kasvitieteellisestä artikkelista 1940-luvulta. Linkola ei omistanut artikkelia, vaikka hän oli sen jossain nähnyt. – Hänelle tuli melkein tippa silmään, asia oli aika tärkeä hänelle. Järventaustalle tuli tapaamisessa yllätyksenä, kuinka hyvä keskustelija Linkola oli. – Hän ei pitänyt yksinäistä monologia, vaan kuunteli ja antoi aina puheenvuoron. Se on jäänyt elävästi mieleeni ja sitä puolta hänessä suuresti arvostin. Linkolan äärimmäisiä ajatuksia luonnonsuojelusta Järventausta vierasti. – Hänen vaikutuksensa luonnonsuojeluun Suomessa on voinut olla vähän negatiivistakin, jos on ajateltu, että kaikki luonnonsuojelijat ovat samanlaisia kuin hän oli. Toisaalta Järventausta antaa arvoa Linkolan vuonna 1995 alkuun panemalle Luonnonperintösäätiölle, jonka varoilla on tähän asti suojeltu 110 aluetta Suomessa, joiden yhteispinta-ala on 2 600 hehtaaria. – Alussa pikkaisen väheksyin sitä näpertelynä, mutta alueita on nyt todella paljon ja sitä ei voi enää väheksyä, Järventausta sanoo. Edit: muokattu tekstin toiseksi viimeistä sitaattia.