Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Olemme jo vanhoja, eikä uni tahdo oikein tulla täällä Roukossa, kun "mopourhot" pitävät huolen siitä, että saadaan mahdollisimman kova melu aikaan

Nykyaikana joutuu panemaan merkille, että käsitteet sopivasta ovat muuttuneet rajusti, verratessa sitä omaan kouluaikaani 50–60-luvuilla. Sieltä muistelen, kuinka itse ajoin kevarilla, skootterilla kouluun, jonne kotoani oli noin 20 kilometriä. Linjuria ei läheltä mennyt. Joskus tuli rakeitakin naamalle, vaan mentävä oli. Monet kerrat kävi niin, että pakoputki irtosi ja seurauksena oli kova pärinä. Vaikka asutus oli harvaa, se hävetti minua niin paljon, että pysähdyin aina heti kiertämään pakoputken mahdollisimman tarkoin kiinni sellaisilla isoilla putkipihdeillä (kun minulla ei ollut varaa parempiin työkaluihin) – ja matka jatkui! Miten on nykyisin tuon pärinän laita? Olemme jo vanhoja, eikä uni tahdo oikein tulla täällä Roukossa, kun ne "mopourhot" pitävät huolen siitä, että illan tullen saadaan mahdollisimman kova melu aikaan Roukonmäkeä ylös kaasutellessa... Lienevät vielä viritelleet niitä menopelejään, että saisivat oikein jykevät metelit aikaan; kaiketi on vähennetty äänenvaimentimien vaikutusta kulkuvauhtiin. Eläkeikäisillä ei ole töihin kiirettä aamulla, mutta työikäisten unen häirintä ei ole mielestäni kohtuullista eikä oikein, kun melua riittää kello 20 alkaen, aina myöhään yöhön saakka. VS:n 21.8. numeron sivulla 6 oli aiheellinen kirjoitus po. asiasta, mihin tällä tekstillä myös viittaan. Toivoisinkin, että vaikka "pojat ovat poikia", pantaisiin jonkinlaista kontrollia asiaan, ettei tarvitsisi täältä – muuten ihan kelpo kaupungista – lähteä pois muuttamaan, rauhallisemmalle seudulle. Jk: se "keuliminen" on sentään vähentynyt onneksi melko paljon, joten ei tarvitse kadun poikki kulkiessa henkeään pelätä. "Eläkevaari"