Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Supernanny neuvoo: Näihin virheisiin ei kannatta sortua, kun tutista halutaan päästä eroon: ”Se on julma tapa”

– Ei, et ole epäonnistunut vanhempana, jos olet antanut lapsellesi tutin suuhun, sanoo Supernannyna tunnettu psykoterapeutti Pia Penttala . Penttala ei ajattele, että tutteja pitää ylipäätään demonisoida. Hän hymähtää kuullessaan kätilöstä, joka puhui vielä 2010-luvulla tutista ”saatanallisena kapistuksena”. – Imemisentarve on vauvoilla aivan luonnollinen asia. Kyllä tuttia kannattaa kokeilla, jos vauva on tyytymätön. Jos hän tuttiin tyyntyy, on hän sitä tarvinnut, Penttala kuittaa ja muistuttaa, että tutilla voi olla ihan kuntouttavakin vaikutus, jos vauva on laiska imijä. Penttala korostaa, että vauvatkin ovat jo yksilöitä. Kaikki eivät kaipaa tuttia koskaan. Toiset syövät tuttia hetken ja toiset eivät luopuisi siitä millään. – Minulla on kolme lasta, joista yksi on tarvinnut yhden tutin suuhun ja toisen käteen, toinen söi tuttia vuoden ja kolmas vain hetken aikaa, vaikka minun tapani äitinä on ollut koko ajan sama. Jotkut vanhemmat kammoksuvat Penttalan mukaan tuttia, koska pelkäävät jo etukäteen sitä, että vieroittaminen on niin hankalaa. – Ei pidä mennä asioiden edelle. Tuolla asenteella vuori on jo valmiiksi aika korkea kiivettäväksi. Ei kaikkea luopumista kerralla Milloin sitten on sopiva aika miettiä tutista luopumista? Hammaslääkärit suosittelevat, että tutista päästäisiin eroon viimeistään kaksivuotiaana. Penttala olisi armollisempi. – Minä ajattelen asioita emotionaaliselta puolelta. Vaikka lapsi söisi kolme vuotta tuttia yöllä, mutta tekee päivisin muuta kuin kulkee tuttien kanssa, se ei ole ongelma. Kyllä minäkin sitten alan heittää Iltalypsy -katseita, jos viisivuotias vielä istuu rattaissa tutti suussa. Jotkut pyrkivät vieroittamaan lapsen tutista jo yksivuotiaana. – Yksivuotiashan on vielä tosi pieni. Juuri on luovuttu ehkä rinnasta tai yöpullosta. Pitääkö kaikkea ottaa siihen samaan läjään? Älä sano isoksi jo Monesti lapsen tutista luopuminen venyy, jos perheeseen tulee pieniä sisaruksia. – Kamalin virhe on sanoa sille vanhemmalle, että sinä olet jo niin iso poika tai tyttö, että et enää tarvitse tuttia. Usein heillä juuri on tarvetta olla pieni, kun on tullut yhtäkkiä isoveljeksi tai -siskoksi. Voi olla myös sisaruskateutta. Pitää muistaa, että se alle kolmevuotiaskin on vielä aika pieni. Ulkoisia ja sisäisiä paineita vanhemmilla riittää kaikissa kasvatusvaiheissa. Tuttikeskustelu on Penttalan mukaan yksi raadollisimmista. Ei siis kannata kuunnella keskustelupalstojen äitejä, jotka kertovat tarinaa, kuinka he vain yksi päivä kyllästyivät, keräsivät kaikki tutit pois ja leikkasivat ne kahtia. – Koen rankoiksi tällaiset tarinat. Toivoisin aina kunnon valmistelua, ettei se olisi kerrasta poikki. Se voi olla lapselle aika julmaa. Penttala puhuu empatiasta. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tulisi leikkaamaan kaikista korkokengistäsi yhtäkkiä korot pois? Pitää kiinnittää huomiota myös siihen, miten tutista puhuu. – Jos joku asia on toiselle tärkeä, niin on aivan kohtuutonta, että vanhempi puhuu siitä puoli vuotta rumasti tyyliin ”ota sitten tuttis, en jaksa kuunnella”. Silloin vanhempi väheksyy lapsen tarvetta. Mieluummin otetaan aikalisä, jos omat hermot ovat kireällä. Ensin päivällä ilman tuttia Penttala etenisi asiassa pala kerrallaan. Opetellaan ensin olemaan ilman tuttia päivällä. Lapsi on valmis luopumaan tutista, kun hän pystyy ottamaan tilalle jotain, vaikkapa rakkaan unilelun hoivaamisen tai kivan iltasatuhetken. Ohjeita on helppo antaa, mutta entäpä, kun nalle ei kelpaa korvikkeeksi, eikä iltasatuakaan enää huudolta kuule? Penttala korostaa, että jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa: onko itku kiukkua vai oikeaa hätää. Voi olla, ettei lapsi vielä ole valmis. – Silloin on tärkeää käydä päiväaikaan tilanteesta keskustelu lapsen kanssa. Ottaa lapsi syliin ja kutitella. Sanoa, että arvaa mitä. Äiti on huomannut, että sun aivot tai sydän ei olekaan vielä valmis tutista luopumaan. Me luultiin, että olisit jo, mutta päätettiin, että voit vielä vähän aikaa käyttää tuttia. Pienellekin lapselle voi osoittaa, ettei äitikään osannut, äitikin harjoittelee. Sellainen armollisuus johtaa Penttalan mukaan usein yhteyteen, jossa ollaan taas paljon valmiimpia muutokseen. Tutut kikat tuttien viemisestä eläinlapsille ovat toimivia. – Pieni lapsi ymmärtää ja oppii juuri konkretian kautta. Lähetetään tutit kirjeessä oravavauvoille tai viedään kivenkoloon pupuille ja pannaan sammalta päälle. Kun tutti-ikävä iskee, voidaan yhdessä muistella, miten ne vietiin pupuvauvoille. Moni antaa tutit joulupukille jouluna. – Mikäpä sen parempaa kuin saada tuttien tilalle lahjoja!