Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Onko siellä joku? Selittämätön kiehtoo myös nykyajan niin sanottua ”järkevää ihmistä”

Ihmisellä on outo tarve hakea selityksiä selittämättömyyksille. Viime aikoina ovat tulleet kiinnostuksen kohteeksi kummitukset ja henkimaailman ilmiöt. Ihmiskunnan historiassa ilmiö on ollut aina olemassa. Alkukantainen ihminen pelkäsi, toivoi, uskoi ja kuvitteli. Sellaista tekee myös nykyihminen. Henkimaailmaa on alettu tutkia jos jonkinlaisilla teknisillä laitteilla. Niidenkin takana on osaksi uskoa ja mielikuvitusta. Kuolleiden kummittelu on herkullinen aihe. Se on monelle nimenomaisesti henkilökohtainen ja siksi uskottava. Kuolleita nähdään sumuhahmoina liikkumassa tai tunnetaan, että edesmennyt on yhä paikalla. Menneen maailman ihmisillä oli konstinsa, ettei kuollut löytäisi takaisin entiseen kotiinsa. Nykyajan niin sanottu järkevä ihminen uskoo edelleen selittämättömään. ”Kuolema on sikäli mielenkiintoinen aihe, että se on selittämätön.” Urjalalainen, jo edesmennyt, Valo Saikku omisti loppuelämänsä kuolemalle ja sen tutkimiselle. Hän asui Tursan kylän vanhassa koulussa, jonka alakerta oli täynnä kuolemaa käsittelevää kirjallisuutta. Muuten Saikku oli äärimmäisen positiivinen ja elämänmyönteinen henkilö. Tiedekustantajat ovat viime aikoina julkaisseet kummituksiin ja kuolemaan liittyvää kirjallisuutta. Aihe näköjään kiinnostaa jatkuvasti. Akaalaisen kirjailijan Päivi Alasalmen viime vuonna julkaistu Riivatut -teos pohjautuu ylöjärveläiseen poltergeist-tapaukseen. Siihen perustuen Alasalmi on muokannut romaanin, joka tottelee kirjailijan omaa tulkintaa. Valkeakoskelaiset Nikkilän veljekset ovat kolunneet mittalaitteidensa kanssa mielenkiintoisia, vanhoja historiallisia rakennuksia ja kirjoittaneet aiheesta kirjankin. Kummitustarinoissa ei aina ole hyvä–paha-asetelmaa. Siksi ne ovat karmivia ja pelottavia. Ennen ne olivat leirinuotiotarinoita, mutta leirinuotioita ei enää taida olla kuin rippileireillä. Ja kirkko tunnetusti kieltää kaiken yliluonnollisen paitsi luomakunnan herran. Sääksmäellä on monta kummittelukartanoa, Voipaala niistä tunnetuin. Hakalan kartano sen sijaan on päivänvalossakin pelottavin rakennus. Kun ovi seuraavan kerran narahtaa mennessäsi siitä, kannattaa rasvata saranat. Sen jälkeen ei ehkä enää tarvitse pelätä. Mutta jos rasvaaminen ei kuitenkaan auta. Silloin kannattaa juosta ja kovaa. Juhani Valli