Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Hiljainen tappaja joukossamme: ”Yksinäisyys salpasi henkeni ja aiheutti outoja kipuja kaikkialle kehoon”

Reilu vuosi sitten olin keskellä yhtä elämäni rankimmista ajanjaksoista. Olin kamppaillut jo useamman vuoden ajan kroonisen sairauden aiheuttamien rankkojen oireiden ja väsymyksen kanssa. Minulla ei ollut töitä enkä keksinyt uralleni mitään lupaavaa suuntaa. Olin kaukana perheestä ja ystävistä paikassa, joka ei tuntunut kodilta ja jossa ei ollut mitään kiinnostavaa tekemistä. En osannut ottaa yhteyttä puhelimitse. Minulla oli vain mieheni, ja hänkin paiski töitä joka päivä kellon ympäri samalla, kun jouduimme taistelemaan saadaksemme luvan avioitua. Ainoa seurani oli kännykkäni. Vietin suurimman osan päivistä hiljaisuudessa ilman muita ihmisiä ympärilläni. Sosiaalisen median selaaminen ja Instagram-kommentit eivät korvanneet fyysistä läsnäoloa. Minulla oli paha olla, mutta ei ketään, kelle puhua. Perisuomalaisittain viihdyn erinomaisesti myös itsekseni, mutta kaikista pahinta tuona aikana oli yksinäisyys. Se salpasi henkeni päivittäin ja aiheutti outoja kipuja kaikkialle kehoon. Tuntui kuin sydän pysähtyisi. Ymmärsin vihdoin, miksi yksinäisyyttä kutsutaan hiljaiseksi tappajaksi. Meillä Suomessa on surullisen vahva pärjäämisen kulttuuri Meidän on vaikea pyytää itse apua, sillä yksinkin pitäisi selvitä. Tuskailu pikemminkin tekee kokemuksistamme käsittämättömällä tavalla kunnioitettavampia. Tämän lisäksi mielenterveysongelmiin liittyy stigmaa vielä tänäkin päivänä, eikä niitä tai yksinäisyyttä monesti oteta yhtä vakavasti kuin fyysisiä sairauksia. Hoitoon hakeutuminen on haastavaa normaaleinakin aikoina. Potilaan kynnys ottaa yhteyttä mielenterveyspalveluihin on korkealla. Sittenkin hoitojonot voivat olla pitkät ja palvelut toimivat tehottomasti. Korona-kriisi vain pahentaa tilannetta. Ihmiset siirtävät niitä asioita, joita pystyvät, ja olemassa olevia hoitosuhteita on myös laitettu tauolle. Ongelmat ehtivät pahentua ja asiakasmäärät todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin edes nyt. Emme välttämättä pääse olemaan samassa huoneessa yhdessä, mutta voimme silti puhua. Jos sinulla on liian paha olla, puhuthan perheelle tai ystäville, soitat kriisipuhelimeen tai terveyskeskukseesi ja pyydät apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Kirjoittajan psykiatri on hänen paras ystävänsä ja tukensa