Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Olli Huttunen olisi päässyt Saksaan ammattilaiseksi, mutta peliaika Hakassa vei voiton – Näin mies kuvailee potkujaan ja kultaisia vuosiaan

Jalkapallossa monessa roolissa loistanut Olli Huttunen täyttää tiistaina 60 vuotta. Tässä jutussa hän kuvailee vuosiaan pelaajana, valmentajana ja jalkapallojohtajana. Tällä hetkellä mies työskentelee FC Hakan toimitusjohtajana. Maalivahtina vuoteen 1995 – Olen kotoisin kajaanilaisesta yksinhuoltajaperheestä. Isä kuoli, kun olin yksivuotias. Sen jälkeen äiti kasvatti kolmea lasta. Kun olin pieni, meillä ei ollut telkkaria eikä mitään. Vietimme päivät pitkät kentillä ja teimme koko ajan jotakin. Kun oli kotona, siitä tuli lähinnä toruja. Maaliinhan minut laitettiin, kun olin muita nuorempi ja pienempi. Minut nostettiin C-juniori-ikäisenä Kajaanin Palloilijoiden B-junnujen veskariksi kauden tärkeimpiin peleihin, kun ikäluokan maalivahti oli kesälomareissulla. SM-lopputurnaus meni niin hyvin, että pääsin maajoukkueen ykkösvahdiksi. Valmentajana oli muuan Esko Malm . Minun piti lähteä jo 16-vuotiaana Oulun Palloseuraan, mutta Haka kangasteli koko ajan mielessä ykkösvaihtoehtona. Äidillä oli pääkipuja jo silloin, kun hän mietti milloin ja mihin poika lähtee. Vuotta myöhemmin tie toi Valkeakoskelle – Hakaan ja Lotilan ammattikouluun. Sinne oli helppo päästää, kun koulu järjesti asumisen, ruoat ja pyykinpesut. Kun olin ollut kaksi vuotta kakkosvahtina, päätin ottaa ykkösveskarin paikan. Muistan hyvin, kun menin Kajaaniin kolmen viikon talvilomalle ja juoksin koko sen ajan kaksi lenkkiä päivässä. Tavoite toteutui, kun kausi alkoi. Pelasin kesästä 1980 lähtien 12 vuotta kaikki pelit. Pitkä putki sisälsi 329 peräkkäistä ottelua. Tämä vaati ennen kaikkea asennetta, halua ja tahtoa. Suomessa on ollut kautta aikojen lahjakkaita pelaajia, mutta kaikki eivät ole olleet valmiita lyömään itseään kunnolla likoon. Et voi tehdä tuommoista uraa ilman suurta intohimoa. Vaikka olin työelämässä mukana, tein kovasti hommia jalkapallon eteen. Menin usein aamuviideltä punttisalille ja loppuillasta pidin huolta liikkuvuudesta venyttelemällä telkkaria katsellessa. Päätin jo syksyllä 1994, että ura päättyy seuraavaan kauteen. Ikää oli jo 35 ja isoin nälkä oli jo mennyt. Kun jakso huipentui Suomen mestaruuteen, pystyin lopettamaan hyvillä mielin. Tosin comeback oli lähellä seuraavana kesänä. Todennäköisesti olisin palannut, mutta satutin jalkani treeneissä. En pystynyt pelaamaan turvonneella polvella. Olin talvella 1982–83 viisi kuukautta Borussia Mönchengladbachin mukana. Seuran manageri tarjosi sopimusta, mutta päävalmentaja Jupp Heynckes ilmoitti, etten tule saamaan peliaikaa. Toki olisin voinut ottaa sopimuksen ja lähteä taistelemaan paikasta, mutta minulle ei ollut koskaan pääasia status, ammattilaisuus eikä raha. Vaan se, että saa pelata. Niinpä palasin Hakaan. Apuvalmentajana 1996–2001 – On urheilijoille aika kova paikka, jos putoaa tyhjiöön uran jälkeen. Minulle ei tullut tätä ongelmaa, koska olin työelämässä mukana ja ryhdyin ohjaamaan Hakan maalivahteja. Oli hyvä, etten noussut suoraan vastuuvalmentajaksi. Sain katsella useamman vuoden rauhassa ja miettiä asioita. Luoda omaa valmentajaidentiteettiä. Sain hyvää koulutusta "Keken" ( Keith Armstrongin ) kanssa. Kävimme paljon asioita läpi kahdestaan – jopa harjoitusten ulkopuolella. Näin läheltä, miten tiettyjä juttuja kannattaa tehdä ja miten ehkä ei. Sain erittäin hyvää oppia. Keke oli hyvin intohimoinen, räiskyvä ja äänekäskin valmentaja, mutta hän piti aina pelaajien puolta. Hän katsoi, etteivät pelaajat kärsineet mistään asioista. Minun oli turha yrittää päsmäröidä. Keke hääräsi ja määräsi. Hän on halunnut pitää ohjat käsissään aina. Päävalmentajana 2002–2009 Haka, VPS 2012–2015 – Kun Keke lähti, ilmassa oli aika vahvoja huhuj a Jukka Ikäläis en tulosta. Tilanne kääntyi tavalla tai toisella ihan viime hetkellä. Lopulta minut nimettiin Keken seuraajaksi. Vastuuvalmentajaksi siirtyminen oli helppoa, kun kaikki oli tuttua. Ympäristö, tausta ja pelaajat. Tosin silloin ilmoitettiin, että pitää ruveta supistamaan pelaajabudjettia. Sitä piti pienentää melkein 100 000 euroa per vuosi. Minun roolinani oli löytää nuoria ja edullisempia pelaajia. Kun voitettiin heti Suomen cup ja saatiin SM-pronssi, se oli itselle erittäin tärkeä juttu. Samalla se oli seuralle merkki siitä, että sillä on valmentaja, joka pystyy voittamaan. Ensimmäisenä lähtökohtana oli, ettei hävitä ainakaan kunnon takia. Harjoittelimme kovaa – ja testitulokset paranivat vuosi vuodelta. Joukkue puolusti kurinalaisesti ja pystyi tekemään aina tarvittavan maalin. Todettiin, ettei meidän tarvitse miellyttää ketään vieraissa. Haetaan sieltä pisteet ja that's it. Kun Sedu Koskinen otti Hakan ohjat käsiinsä 2008, seuran talous oli jo hyvin karua luettavaa. Tilanteesta olisi selvitty varmaan osakeanneilla, mutta Sedu halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Hän hankki aika kovilla sopimuksilla pelaajia, joita me ei välttämättä haluttu. Hän yritti päättää myös peluutuksesta, mutta en suostunut tähän. Siksi ei ollut kauhean iso shokki, kun jouduin sivuun. Toimitusjohtajana 2011 ja 2016– Urheilutoimenjohtajana 2010 – Vaikka sain potkut tylysti kesken maajoukkuematkan, minulle oli tärkeintä Hakan taustalla olleiden ihmisten reaktiot. He valittelivat tilannetta ja korostivat, etteivät seiso päätöksen takana. Kävi nopeasti ilmi, että tämä oli yhden henkilön ratkaisu. Siksi oli helppo tulla takaisin itselle läheiseen seuraan. Kun olin toimitusjohtajana 2011, jouduin selvittelemään päivittäin sieltä täältä tulleita laskuja. Ikinä ei tiennyt, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Piti tehdä maksusuunnitelmia ja keksiä lisärahoitusta. Silloin käytiin aika lähellä konkurssia. Kun otin homman uudestaan 2016, vaikeat vuodet alkoivat olla jo takana. Siihen mennessä oli vedetty kaikki kulut minimiin. Sen jälkeen ryhdyttiin vähän satsaamaankin. Alettiin rakentaa Hakan uutta nousua. Minut haluttiin tänne nimenomaan urheilujohtamisen takia. Pitää ymmärtää, että urheilutoiminta on erilaista kuin normaalibisnes. Pitää olla näkemys, ketä haetaan, milloin haetaan ja minne haetaan. Mikko Leinonen teki tällä saralla erittäin loistavaa työtä Tapparassa. Minun kauttani haettiin toimintaan myös tiettyä uskottavuutta. Kun ruvetaan puhumaan taseista ja tilinpäätöksistä, eri henkilöt tekevät ne. Seurassa on tarpeeksi päteviä ihmisiä tälle sektorille. Syntynyt 4.8.1960 Kajaanissa. Asuu Tampereella. Perheessä vaimo Anne, tytär Anniina, 30, ja poika Janne, 27. Anniina työskentelee Sambiassa, Janne työskentelee Helsingissä verokonsulttina. Maalivahti on Kajaanin Palloilijoiden kasvatti. Hän siirtyi Hakaan 1978 ja pelasi valkeakoskelaisjoukkueessa vuoteen 1995 asti. Tilille kertyi peräti 431 pääsarjaottelua. Tänä aikana tuli Suomen mestaruus 1995 ja kolme cupin voittoa (1982, 85, 88). Pelasi A-maajoukkueessa 60 ottelua. Vuoden jalkapalloilija 1982 ja 1984. Liittyi heti pelaajauransa jälkeen Hakan valmennusryhmään. Ohjasi ensin maalivahteja, työskenteli sen jälkeen kakkosvalmentajana 1997–2001 ja toimi päävalmentajana 2002–09. Tämä jakso toi neljä SM-kultaa (1998, 99, 00, 04) ja kolme cupin voittoa (1997, 02, 05). A-maajoukkueen valmennusryhmässä 2002–10. Päävalmentajana San Marinoa vastaan marraskuussa 2010 Stuart Baxterin saatua potkut. Hakan urheilutoimenjohtajan a 2010 ja toimitusjohtajana 2011. VPS:n päävalmentajana 2012–15. Hakan toimitusjohtajana vuodesta 2016 lähtien. Merkkipäivänä matkoilla.