Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Kolumni: Oppi ei ole velvollisuus, vaan meillä on oppimisen oikeus – Opin tärkeimmät taitoni koulussa

Suomalainen koulutus on etuoikeus. Sitä tulee arvostaa. Olen kuullut nämä sanat varmasti satoja kertoja kouluvuosieni aikana opettajien suusta. Virallisesti puhumme oppivelvollisuudesta, ja siltä se saattaa usein itsepäisenä teininä tuntua, mutta oikeasti meillä Suomessa on oppimisen oikeus. En kuitenkaan aina täysin ymmärtänyt onnekasta asemaani maailmassa ennen kuin oikeasti lähdin maailmalle. Kun Suomessa lukuvuosi käynnistyy tällä viikolla, erityisesti oppivelvollisuusiässä olevat oppilaat pääsevät astelemaan maailman arvostetuimpiin kouluihin äärimmäisen pätevien ja kunnioitettujen opettajien huomaan. Koko ikäryhmä saa julkisesti rahoitetun, yhteneväisen perusopetuksen, jossa oppilaita ei arvoteta ja sijoiteta eri tasoille ja linjoille. Koulutus ei ole voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Koulut ja oppilaat eivät joudu kilpailemaan armottomasti sijoituksista ja opiskelupaikoista. Suomen kouluverkosto on levitetty mahdollisimman laajalle ja oppilaitosten on kaikkien tarkoitus olla yhtä hyviä keskenään. Lapselle paras koulu on oma lähikoulu, jossa pääsee opiskelemaan kavereiden kanssa. Minulle koulunkäynti oli aina mieluisa kokemus, eikä pelkästään siksi, että olin innokas oppija ja hyvä koulussa. Kiusaamisestakin huolimatta palasin aina elokuussa onnellisena koulunpenkille, sillä suomalaisissa kouluissa lapsi saa olla edelleen lapsi eikä häntä nähdä pienestä pitäen ainoastaan tulevana työvoimana. Koulutuksella on muitakin tavoitteita. Tieteiden ja vieraiden kielien lisäksi opin kaikki tärkeimmät taitoni koulussa. Opin, että pitää jättää aikaa myös leikeille ja peleille. Aivojen pitää saada levätä, jos haluaa oppia ja työskennellä tehokkaasti. Opin kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja auttamaan niitä, joille oppiminen oli vaikeampaa. Opin yhteistyön jalon taidon ja kohtelemaan kaikkia ystävällisesti ja tasa-arvoisesti. Opin oikeuksista ja velvollisuuksista kasvaen hyväksi kansalaiseksi. Opin kaikesta ainakin jotain ja löysin omat kiinnostuksen kohteeni ja vahvuuteni. Ja mikä tärkeintä; opin, että opiskelu voi olla hauskaa, enkä halua ikinä lopettaa sitä. Ehkä minusta ei tullut, mitä minusta piti tulla. Ehken yltänyt täyteen potentiaaliini. En ole kovapalkkainen insinööri tai lääkäri. Mutta esteenäni ei ikinä ollut koulutus. Näin ei ole suuressa osassa muuta maailmaa enkä ikinä haluaisi kouluttaa omia lapsiani muualla kuin Suomessa. Kirjoittaja haaveilee syksyisin paluusta kouluun