Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kun valkeakoskelainen Netta Koskinen nousi ensi kertaa kisalavalle fitnessissä, hän voitti heti SM-kultaa – Menestys tuli vuodessa, mutta se vaati satoja treenitunteja, nälän tunnetta ja tervettä itsetuntoa

Jalat eivät enää meinaa kantaa. Jännitys laukeaa, ja päässä kohisee tunnemyrsky. Sanottiinko minun nimeni? Valkeakoskelainen Netta Koskinen seisoo lavalla kirkkaiden valojen loisteessa täydessä meikissä ja kisarusketuksessa. Hän on juuri saanut kuulla voittaneensa SM-kultaa. 27-vuotias Koskinen on noussut elämänsä ensimmäistä kertaa kisalavalle fitness-urheilussa. Siksi hän ei voi uskoa kuulemaansa. Jälkikäteen hän ei muista hetkestä juuri mitään. Palkintojenjaon jälkeen valmentaja toteaa: – Seuraavaksi on edessä MM-kisat. Nyt SM-kisoista on jo muutama päivä aikaa ja Koskinen alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, mitä tapahtui. Hän on saapunut haastatteluun Kerhomajan kuntosalille – kotisalilleen, jossa hän on urheillut lapsesta saakka. Kerhomajalla hän myös treenasi ne lukuisat tunnit, joina valmistautui SM-kisoihin. Koskinen nappaa kengät pois jaloistaan, istahtaa nojatuoliin salin aulaan ja vetää jalat ristiasentoon. Vähän väliä salille menevät tervehtivät häntä. Joku huikkaa onnittelut. Kerhomaja on Koskiselle selvästi kuin toinen koti. Juuri siellä painoja nostellessa hänelle tuli ensi kertaa mieleen, että mitä jos lähtisi kilpailemaan fitness-urheilussa. Veri veti takaisin lavalle Esiintyminen ja kilpaileminen eivät ole Koskiselle vieraita. Valkeakoskella hänet tunnetaan eritoten voimistelupiireissä. Kilpailemisen hän aloitti jo 7-vuotiaana rytmisessä voimistelussa. Myöhemmin lajiksi valikoitui aerobic, jossa Koskinen kisasi vuosia. Sitten kisauralle tapahtui se, mitä nuoren ihmisen kisauralle usein käy: elämä. Koskinen halusi elää muutakin kuin intensiivistä, aerobicin täyttämää arkea. Palo lavalle kuitenkin jäi. Kun uran lopettamisesta oli kulunut muutamia vuosia, Koskinen kokeili muun muassa show-tanssia ja aerodancea. – Veri vetää lavalle. Sitä jäin aerobicin jälkeen kaipaamaan. Vaikka kisaurasta oli aikaa, Koskinen oli edelleen hyvässä kunnossa, sillä hän kävi säännöllisesti kuntosalilla. Välillä joku saattoi salilla kysyäkin, onko Koskinen lähdössä kisaamaan, koska on niin hyvässä kunnossa. – Sitten aloin joka kerta salilla käydessäni miettiä, miksi en tekisi tätä tavoitteellisesti. Fitness-urheilu on laji, jossa on useita alasarjoja. Koskinen kisaa bikini fitnessissä, jossa arvioidaan esimerkiksi kehon symmetrisyyttä ja arvostetaan naisellisuutta. Kaikkia fitnessin sarjoja yhdistää kuntosalilla tehtävä kehonrakennus ja tarkka ruokavalio. Ensin pitää kasvattaa lihasmassaa ja painoa. Ennen kisaa kilpailijat laihduttavat, jotta lihakset erottuisivat kisatilanteessa mahdollisimman hyvin. Lavalle mentäessä lihaserottuvuutta lisätään kosmeettisin keinoin: tekorusketuksella ja öljyllä. Lavalla kilpailijat poseeraavat tuomareille, jotta saisivat esille parhaat puolensa. Viikossa 13 treeniä ja dieetti Aluksi fitness ei ollut lajina Koskiselle tuttu. Hän alkoi etsiä tietoa ja valmentajaa, joka voisi auttaa hänet kisauran alkuun. Vuosi sitten hän löysi etsimänsä: tamperelaisen kisavalmentajan Harri Forsbergin. Ennen tapaamista Koskinen lähetti Forsbergille kuvat itsestään. – Harri sanoi jo kuvien perusteella, että tule käymään, sinussa on potentiaalia. Tapaamisessa hän totesi, että pääsen kisaamaan vuodessa. Kun Koskinen alkoi valmistautua kisaan tosissaan, hän sai valmentajalta ohjelman sekä harjoitteluun että syömiseen. Kilpailua varten hänen piti ensimmäiset puoli vuotta kasvattaa lihasmassaa, mikä tarkoitti treenaamista salilla viisi kertaa viikossa – ja paljon ruokaa. Ei tosin mitä tahansa ruokaa, vaan mahdollisimman puhdasta, tasapainoista ja terveellistä – Painon lisääminen oli minulle melkein hankalampaa kuin sen pudottaminen. Ruokaa sai syödä ihan järkyttävän paljon. Ruokatunnit eivät töissä meinanneet riittää siihen syömiseen. Noin puoli vuotta ennen kilpailua alkoi hidas painonpudotus. Koskisen mukaan dieetti sujui hyvin. – Kroppa sai tottua pikkuhiljaa. Olin myös onnekas, koska en esimerkiksi sairastunut jotakin pientä flunssaa lukuun ottamatta. Juttu jatkuu Instagram-upotuksen jälkeen. Ei laihduttaminen silti aivan helppoa ollut. Itsekuria ja henkistä jaksamista vaadittiin paljon. Kovimmassa rutistuksessa Koskisen kalenterissa oli viikossa viisi salitreeniä, kahdeksan aerobista harjoitusta, eli esimerkiksi lenkkeilyä, ja samalla vähennettiin ruokaa. – Voin sanoa, että yhdessä vaiheessa koin ihan nälän tunnetta. Kaiken muun lisäksi Koskinen teki normaalia päivää kolmivuorotyössään lähihoitajana. – Silloin mietin, jaksanko ja pystynkö tähän. Alusta asti on ollut selvää, että teen tätä terveyden ehdoilla ja lopetan heti, jos tulee jotain vaivaa. Kuuntelen omaa kehoani. Koskisen valmentaja osasi auttaa oikeissa tilanteissa. Kun välillä oli liian rankkaa, ruokamäärää lisättiin hiukan ja aerobisista treeneistä nipistettiin. Se auttoi. Vaikka Koskisella oli kovat tavoitteet, hän ei halunnut stressata liikaa. Myös aiemmasta kisakokemuksesta oli apua henkiseen jaksamiseen. – Välillä tuli vähän herkuteltua, mutta en piiskannut itseäni jostain yhdestä pullasta, vaan jatkoin taas ohjelman mukaan. Lavalla näkyvä on illuusiota Fitnessiä on lajina myös kritisoitu. Laihduttaminen, ulkonäkökeskeisyys ja äärimmäinen kisakunto ovat asioita, joista laji on saanut arvostelua. Sen tietää Koskinenkin, mutta hän ei märehdi kritiikkiä liikaa. Toisaalta hän myös ymmärtää, mistä arvostelu kumpuaa. – Omalla tavallaan kyse on kauneuskilpailusta. Onhan se vähän pinnallista. Rajua, mutta näin se on. Koskiselle fitnessissä on kyse ennen kaikkea tavoitteellisesta urheilusta, ei niinkään ulkonäöstä. Lavalla olo kestää vain hetken, mutta todellinen työ tehdään kuntosalilla paljon ennen kilpailutilannetta. – Olen nauttinut kisaan valmistautumisesta todella paljon. Treenaamisen täytyy tehdä oikeasti onnelliseksi. Se ei saa olla mitään pakkopullaa. Vaikka lavalla arvioidaan ulkomuotoa, ei saa mennä ulkonäkö edellä, vaan tärkeintä on, että nauttii treenaamisesta ja haluaa elää terveellisesti. Vaikka lavalla Koskisella oli ihollaan suihkurusketus, hiukset laitettuina, kasvoilla kisameikki – tai sotamaalaus, niin kuin hän sitä nimittää – ja tekokynnet, mieluiten hän on ilman kaikkia niitä. – Eihän näillä kynsillä voi töitä tehdä, hän sanoo nauraen ja näyttää kimaltavia rakennekynsiä. Ylipäätään Koskinen ajattelee, että jos kisalavalle lähtee, pitää olla sinut itsensä kanssa ja terve suhtautuminen omaan kehoon. Hänen mielestään kaunista on vahvuus: se, että pystyy tekemään ja jaksaa tehdä. – Olen aina ollut tyytyväinen kroppaani, ihan jo ennen kuin lähdin mukaan kilpailemiseen. Koskinen korostaa, että kisakunto ei kestä kauan eikä sen pidäkään kestää. –Se, mitä lavalla näkyy, on illuusiota. Siihen ei pidä pyrkiä niin, että se olisi jokin pysyvät olotila eikä sitä kannata liikaa ihannoida. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kehitys motivoi tekemään täysillä Salilla Koskinen käy siitä yksinkertaisesta syystä, että rakastaa salitreenaamista. Hän tulee Kerhomajalle mieluiten yksin ja laittaa treenatessa kuulokkeet korvilleen. Musiikki saa raudankin tuntumaan kevyemmältä. Kun Koskinen tarttuu painoihin, muu unohtuu. Kovan salitreenin jälkeistä tunnetta ei oikein osaa edes kuvailla – niin hyvä se on. – Työpäivän jaksaa, kun tietää, että pääsee salille nollaamaan pään. Koskinen harjoittelee aina täysillä. Niin kuin kenelle tahansa, välillä hänellekin tulee tunne, jaksaako tänään. Kehitys kuitenkin motivoi. Hän toteaa, että on panostanut fitnessiin oikeastaan enemmän kuin mitä aerobiciin aikoinaan. – Ikää on tietysti tullut lisää niistä ajoista, sekin vaikuttaa. Tavoite on kirkkaana mielessä. Tämä vuosi on menty kisaan valmistautuminen edellä. Kun Koskinen otti vuosi sitten tavoitteekseen kisata fitnessissä, hän ei voinut kuvitellakaan, että menestyisi ensimmäisissä kisoissaan niin hyvin – saati että hänen elämänsä toiset kisat olisivat maailmanmestaruuskilpailut, joihin hän lunasti SM-voitollaan paikan. MM-kisat ovat edessä marraskuussa. Tulevien kisojen miettiminen saa Koskisen pyörittelemään päätään vähän ihmeissään. Joihinkin kysymyksiin kisojen yksityiskohdista hän ei osaa edes vastata, koska kaikki kävi niin yllättäen. – Olen vähän pihalla tästä, hän sanoo nauraen. MM-kilpailujen sijoituksen suhteen Koskinen ei aseta itselleen tavoitetta. Hän pitää tärkeänä sitä, että yrittää parhaansa ja antaa itsestään kaiken. Tärkeää on myös se, että nauttii kisatilanteesta. Koskisella ei siitäkään ollut etukäteen mitään odotuksia, mutta SM-kisaviikonloppu oli hänen mielestään upea. – Saatetaan puhua, että fitness-kisaajat olisivat täynnä itseään, mutta yhtään sellaista ihmistä en kyllä tavannut. Meillä oli superhauskaa: jännitimme ja nautimme yhdessä. Lavalla olemisestakin Koskinen otti kaiken irti. Aerobic-aikoina hän jännitti esiintymistä valtavasti, mutta nyt hän oli lavalla täynnä onnea. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kipinä on syttynyt, ja Koskinen uskoo jatkavansa kilpailua MM-kisojen jälkeenkin. Bikini fitness oli oikeastaan välietappi, sillä hän tavoitteensa ovat jo toisessa sarjassa, body fitnessissä. – Siinä urheilupuoli tulee enemmän esille. Bikini fitnessissä minulla oli esimerkiksi hiukset auki, sillä kampaus ja meikki vaikuttavat arviointiin. Normaalisti minulla on tukka aina kiinni. Body fitnessissä voin laittaa sen vaikka ponihännälle. Body fitnessissä lihasta on myös oltava enemmän, mikä tarkoittaa entistä enemmän töitä, sillä lihas kasvaa hitaasti varsinkin naisilla. Koskinen arvioi, että häneltä voi mennä parikin vuotta, ennen kuin voi lähteä kisaamaan body-sarjassa. Se tietää satoja tunteja Kerhomajan kuntosalilla. Mutta kun tavoite on mielessä, se ei haittaa. Koskinen panee kuulokkeet korviinsa ja tarttuu painoihin.