Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Västäräkistä vähäsen, sanoo vanha sananlasku – Tänä talvena lintu havaittiin Kirjaslammella jo 17. helmikuuta

Vesisadetta ja myrskysäitä toisensa perään – siinä tämän Etelä-Suomen kevättalven koko kuva. Vielä kun lämpötila on ollut pääosin plussan puolella, ei ole ihme, että luonto alkaa olla sekaisin – ja jos ei sekaisin, niin ainakin aikaistanut keväisiä toimintojaan. Kasveista osa on herännyt ”kevääseen”, vaikka oikea-aikaiseen kevääseen on vielä matkaa. Linnuista ensimmäiset uskalikot ovat jo aloittaneet pesinnän, ja Espoossa mustarastas sai poikaset jo lentokykyisiksi. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Lehtokurppa Kalatonlahdella Lehtokurppia on kuultu ja nähty eri puolilla Etelä-Suomea soidinlennossa. Tosin tänä talvena osa lehtokurpista on jäänyt talvehtimaan, koska lunta ei ole ollut juuri nimeksikään. Omalle kohdalleni sattui edestä lentoon räpsähtänyt lehtokurppa, kun kiertelin sunnuntaina 23. helmikuuta Kalatonlahden lehtoalueella. Lehtokurpalla pesinnätkin lienevät mahdollisia. Muistissani on noin kuuden vuosikymmenen takaa lehtokurpan pesintä pienellä neliömetrin lumettomalla pälvellä aikana, jolloin lunta oli 19. huhtikuuta maastossa vielä kymmeniä senttejä. Lehtokurppaemo lähti munien päältä lentoon, kun kahlasimme lumessa aivan pesän vieritse. Tuolloin talvisin oli yleensäkin kunnolla lunta. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Lokit liikkeellä koko talven Kaiken kaikkiaan talvi on ollut erikoinen, sillä esimerkiksi lokkeja on ollut liikkeellä koko talven. Omalla kohdallani vuoden 23. lintulaji oli harmaalokki. Kolme yksilöä lensi 9. tammikuuta Mallasveden suunnasta Valkeakosken alakanavan yllä Kärjenniemen selän suuntaan. Sen jälkeen on lähes viikoittain näkynyt yksittäisiä harmaalokkeja seikkailemassa eri puolilla kaupunkia. Jo vuosikymmeniä on Pentti Linkolan ja omien havaintojeni mukaan niin harmaa- kuin merilokeilla ollut tapana lentää sisämaan selkävesille tutkailemaan lumi-, jää- ja ravintotilannetta. Monilla kevättalven hiihtoretkillä ystäväni Jouko Herityn kanssa näimme Vanajanselän Keisan saaren tuntumassa keskellä lumilakeutta meri- ja harmaalokkeja lepäilemässä, ennen kuin ne lähtivät taas takaisin Etelä-Suomen satamiin. Merikotka on lajina sen verran runsastunut, että sitä näkee jo useammin kuin kanahaukkaa. Olen saanut usealta havainnoijalta tietoja kaupungin yli lentävistä merikotkista. Viimeksi tapasin aikuisen merikotkan pari viikkoa sitten lähes kaupunkialueella, UPM:n Kalatonlahden entisellä maisemoidulla kaatopaikalla, kun lintu lentoon lähtiessään sai lähes kolmisataapäisen varislintuparven villiintymään. Selkävesien jäillä, jotka sentään ovat merikotkien painon kestäneet, tavataan jatkuvasti useita yksilöitä päivystämässä. Varsinkin Vanajaveden Rauttunselkä on kohde, jossa merikotkat talvisin viihtyvät. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Västäräkki Kirjaslammella Helmikuun alkupuolella monet linnut aloittivat jo muuttonsa. Osa lienee kuitenkin talvehtinut Etelä-Suomen lumettomien peltojen ja sulapaikkojen turvin. Koska lämpötila on pysynyt pääosin plussan puolella, ei ole ihme, jos auringon vielä noustessa korkeammalle, näillä talvehtijoilla on alkanut tehdä mieli pesimäseudulleen. Ensin siirtyivät lokkien jälkeen vesilinnuista laulujoutsenet ja telkät pohjoisemmaksi. Vähitellen joutsenien määrä on noussut yksittäisistä pareista pelloilla ja vesien sulapaikoilla viihtyviin pikkuparviin. Monilla vanhoilla laulujoutsenpareilla on jo alkanut päivittäiset lennot pesimäjärvilleen ja hetken oleskelu tutun pikkujärven jäällä. Kuten Risto Vilpas aiemmin lehdessä (VS 24.2.) kirjoitti, pohjoiseen ja pesimäpaikoilleen on helmikuun alusta lähtien nähty matkaamassa isoja ja pieniä petolintuja. Pääosin näitä petolintujen muuttohavaintoja ovat tehneet lintuharrastajat Valkeakosken Linnaisten peltoalueella päivystäessään. Oudon talven pakkaa sekoitti lisäksi jossain lähiseudulla talvehtinut västäräkki, joka havaittiin Kirjaslammella 17. helmikuuta. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) ”Alkoi tuntua jo varsin keväiseltä” Omalla kohdallani lintuhavaintojen teko on jäänyt sattuneesta syystä pääosin viikonvaihteeseen. Viimeksi kokeilin sunnuntaina 23. helmikuuta, onko kuntoa sen verran tallella, että kiipesin Valkeakosken Kärsänkallion lintujen muutontarkkailutorniin pariksi tunniksi kiikaroimaan. Vaikka puusto on kasvanut jo osin näkemäesteeksi, sain tuona aikana neljä havaintoa. Kaukana idän suunnalla matkasi maakotka kohti pohjoista, ja hetki sen jälkeen kaksi hiirihaukkaa pienin välein seurasi isomman pedon matkareittiä. Lopuksi aivan ylitseni lensi yksinäinen laulujoutsen. Kun vielä kallionrinteen pesäpöntön tuntumassa lensi perhoslentoa soidintava sinitiaispari, alkoi tuntua jo varsin keväiseltä. Kaikkeen pitää kuitenkin suhtautua varauksella. Siihen oikeaan kevääseen on sentään vielä pari kuukautta. Lehtokurppa on karaistunut lintu. Niitä on talvehtinut tänä lumettomana talvena eri puolilla maata. Västäräkki tavattiin jo helmikuussa Kirjaslammella, vaikka laji normaalisti saapuu vasta maalis–huhtikuun taitteessa.