Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Sääksmäellä kansa suorastaan kumarsi, kun Eino Jutikkala kulki ohitse

Mikä voisi olla tylsempää kuin istua seminaarissa muutama tunti? Usein väite pitää paikkansa, mutta ei Valkeakosken Sääksmäellä. Siitä oli osoituksena äärimmäisen mielenkiintoinen seminaari akateemikko Eino Jutikkalasta viikonloppuna. Välillä se tosin meni vaalimainostukseksi, valitettavasti. Jutikkalasta olisi aihetta moniin seminaareihin aina näkökulmasta riippuen. Kiinnostavaa olisi sellainen seminaari, jossa käsiteltäisiin Jutikkalaa yksityishenkilönä ja poliittisena henkilönä. Edustihan Jutikkala kuitenkin jyrkkää oikeistolaisuutta kaikesta huolimatta. Tieteenteko taas on asia erikseen. Talousihme Jutikkala myös oli. Hän sijoitti taitavasti osakkeisiin ja arvopapereihin ja hankki näin miljoonaomaisuuden. Akateemikon pimeä puoli taas oli äärimmäinen saituus. Samat ominaisuudet tuntuvat olevan olleen kaikilla miljonääreillä. Omaisuuden uusjaosta tosin on ollut hyötyä tiedeyhteisöille ja vaikkapa Sääksmäki-seuralle, jonka Jutikkala aikanaan perusti. Jutikkala oli yksi viimeisistä vanhan maailman edustajista. Tieteentekijänä häntä kiinnosti kuitenkin myös nykyaika. Vanha maailma pysyi akateemikon maailmassa läsnä siviilissä. Vaikka hän oli kiinnostunut talonpojan historiasta ja tavallaan mielsi itsensäkin talonpojaksi, niin aristokraattinen habitus ilmeni käytöstavoissa ja muodollisuuksissa. Jutikkalan kartanon sivurakennuksessa akateemikko vietti kesänsä. Se oli hänen maailmansa, johon muilla ei ollut asiaa, vaikka asiaa olisi ollutkin. Eino Jutikkalasta kuulee monenlaisia tarinoita. Niillä on synnytetty legendaa. Ja oli hän eräänlainen legenda jo eläessään. Sääksmäellä kansa suorastaan kumarsi, kun akateemikko kulki ohitse. Väkisin tulevat mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, joissa kartanonomistajat ja alempisäätyiset eivät paljoa toisiaan arvosta. Eino Jutikkalan henkilöhahmo oli pelottava. Hänelle eivät voineet sanoa ei muut kuin tutut. Hän valitsi tarkkaan, kenelle suostui puhumaan. Aidot säätyläisen tunnusmerkit täyttyivät hänen suhtautumisessaan tavalliseen rahvaaseen. Tieteentekijänä Jutikkala oli kuitenkin edelläkävijä omalla sarallaan. Ja hänen hahmonsa heijastuu yhä yliopistomaailman taustalla. Kaikkia ominaisuuksia ei voi yhdeltä ihmiseltä vaatia. "Akateemikon pimeä puoli oli äärimmäinen saituus."