Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Värikäs taviokuurna on näkyvä vaelluslaji, mutta tänä talvena siitä on tullut Koskin lintuharrastajille harvinainen nähtävyys

Viime kesän ja syksyn aikana saatiin ihailla kahden lintulajin, jalohaikaran ja punajalkahaukan, suurvaellusta maahamme. Näistä sai osansa myös Valkeakoski ympäristökuntineen. Kun sitten päästiin talviaikaan, joka ei oikeastaan täällä Etelä-Suomessa ole talvelta juuri tuntunut, odoteltiin uusia lintulajeja, joilla on vuosikymmenien aikana esiintynyt ajoittaisia massavaelluksia. Vaelluslintuja ei ole kuitenkaan suuremmin vielä ilmaantunut, ja kun ollaan jo kevättalven puolella, lienee syytä uskoa, ettei niitä myöskään enää tule. Tilhet tulivat ja pääosa myös on siirtynyt etelämmäksi, muutama pieni parvi sentään vielä etsii koristepensaiden ja omenapuiden jättöhedelmistä suuhunpantavaa. Talvehtivia rastaita myös tavataan eri puolilla kaupunkia puolenkymmenen yksilön talvehtivina parvina, tosin niitä ei niinkään mielletä vaelluslinnuiksi. Pöllö seurasi kolmostien liikennettä Lähes kuukausi sitten matkatessani Tampereen suuntaan vanhalla kolmostiellä, iso pöllö lensi tien yli ja jäi tienvarren kuusen oksalle, selkä tielle päin – lapinpöllö! Pää kääntyi saman tien ja pöllö katsoi kohti autoa. Komeat naamakiehkurat ja valkeat alueet loistivat kauaksi tummanharmaan pöllön naaman keskeltä sekä nokan alapuolen molemmilta sivuilta. Lapinpöllö jäi paikalleen ja sen katselu oli lopetettava ja jatkettava omaa matkaa, sillä valtatiellä ei voi jäädä liikenteen tukkeeksi. Meni muutama viikko ja tullessani päivittäiseltä Tampereen käynniltä tapasin taas ilmeisesti saman linnun seuraamassa tienvarren puussa liikennettä. Lapinpöllö oli tavattu jo paljon aiemminkin samalla seudulla. Lieneekö kyseessä paikallinen kiertelevä lintu, vai kaukaa pohjoisesta vaeltanut yksilö. Olihan lapinpöllöstä vuosien takaa pesimäaikainen havainto kymmenen kilometrin päässä pesimäaikaan havaitusta linnusta. Siispä nyt on kyse vain yksittäisestä linnusta, eikä laajemmasta vaelluksesta. Ikimuistoisin viime vuosikymmenten lapinpöllövaellus lienee ollut talven 1980/81 vaellus, jolloin Valkeakosken seudulta tavattiin varmasti ainakin 17 komeaa lapinpöllöyksilöä. Taviokuurnia vain muutamia Yksinäiseksi kiertelijäksi voitaneen mainita myös yksinäinen hiiripöllö, joka saalisteli Valkeakosken Holmin alueella kuukauden ajan ravinnokseen alueen myyräkansaa. Varsinainen huippuvaellus sitä vastoin oli talvella 2013/14, jolloin hiiripöllöjä nähtiin lähes 20 eri yksilöä. Taitaa tuo Holmin lintu olla yksinäinen harhailija, joka aikansa paikalla oltuaan siirtyy uuden myyräkeskittymän ääreen. Varpuslinnuista tilhien lisäksi ovat taviokuurnat tavanneet olla useina talvina näkyvä vaelluslaji. Viimeksi talvella 2012/13 oli taviokuurnilla näkyvä vaellus. Silloin noita pohjoisen värikkäitä lintuja näki usein jopa pyörätiellä syömässä pihlajista pudonneiden marjojen siemeniä. Kuluneen talven aikana taviokuurnia ei ole nähty kuin muutamia, ja paikalle jääneistä yksilöistä on tullut lintuharrastajille mieluisia nähtävyyksiä. Tältä talvelta harvemmin tavattavien lintujen vaellukset jäivät siis tulematta, mutta toki lintujen ystävät ja harrastajat saavat silti lintujen seuraamisesta nauttia. Ovathan täällä omat tutut talvilintumme sekä kymmenien yksilöiden parvissa lentävät vihervarpuset ja urpiaiset. Ruokintapaikkojen ja lintulautojen tuntumassa viihtyvät mustarastaat ja viimeisiä pihlajanmarjoja etsivät jo aiemmin mainitut räkättirastaat. Vesilinnuista telkkiä löytää ainakin Lempäälän Herralankoskelta ja toki aika ajoin muistakin sulapaikoista. Isokoskeloita on vielä kierrellyt selkävesien jäättömillä alueilla. Kuluvan kuun ensimmäisenä päivänä seurasin Kärjenniemenselän telakan rannalla, kun lähes 150 yksilön isokoskeloparvi matkasi Mallasveden suuntaan.