Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Yhteiskunnan peruspalveluita on kaupallistettu – Jatkuuko voiton tavoittelun suosiminen, vaikka epäkohtia on paljastunut?

MIELIPIDE Lastensuojelun ja vanhushoivan paljastuneet laiminlyönnit, jotka on tuotu näyttävästi julki median sivuilla, laittavat vakavasti pohtimaan, miksi osa näistä peruspalveluista on ylipäätään annettu yksityisten voittoa tuottavien yhtiöiden käsiin. Kansan someraivo kohdistuu näihin monikansallisiin jättiyrityksiin, jotka ovat parin vuosikymmenen ajan systemaattisesti ostaneet haltuunsa pieniä kotimaisia alan yrityksiä. Voitontavoittelun ja kasvun huumassa on valitettavasti unohtunut hoidon laatu ja riittävä henkilöstömäärä. Tässä herää väkisinkin kysymys, mikä taho Suomessa sallii tällaisen yritystoiminnan harjoittamista, jossa ei välitetä asiakkaiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista vaan keskitytään pelkästään sijoittajien tarpeisiin. Hoivayritysten osakeyhtiöiden toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, ja tässä piilee se moraalinen vääryys. Vuosikymmeniä sitten lastensuojelua ja vanhushoivaa suorittivat ainoastaan kunnat ja valtio sekä voittoa tavoittelemattomat yhdistykset ja säätiöt. Tällöin ei menty näissä yksiköissä pelkästään raha edellä, vaan pyrittiin antamaan yhteiskunnan peruspalveluita parhaalla mahdollisella tavalla. Mikä taho on syypää tähän dramaattiseen muutokseen? Vastaus löytyy hyvin läheltä. Peruspalveluiden kaupallistamisen on sallinut Suomen eduskunta sekä palveluiden tuotannolla "huutokauppaa" käyvät kuntien valtuustot. Onko siis ymmärrettävissä, että on kuitenkin tapahtunut kansan tahto? Vastaus tähän jää lukijan pohdittavaksi. ”Lastensuojelu on tuottava bisnes” Etenkin lastensuojelu on todella tuottava bisnes. Sijoitetun nuoren vuosikustannukset lasu-laitoksessa ovat keskimääräisesti reilusti yli 100 000 euroa. Vuorokausimaksu 300–600 euroa kipuaa kalliimmaksi, jos on kyseessä koti- ja ulkomaisia pääomasijoituksia haaliva ketjuyritys. Juuri näiden yritysten kohdalla kasvu on ollut todella vauhdikasta viime vuosina. Ihan näin maalaisjärjelläkin ajatellen herää kysymys, millä helmitaululla kuntien päättäjät ovat laskeneet, että on kannattavampaa antaa palvelut osaksi yksityisten osakeyhtiöiden käsiin, kuin tuottaa ne valtakunnallisesti pelkästään omatoimisesti. Harkitaanko nyt uudelleen? Edesmenneen sote-uudistuksen tarkoitus oli vielä kiihdyttää tätä yksityistämisen vyöryvää aaltoa. Olisiko eduskunnan vallan kammioissa ja valtuustojen saleissa nyt viimeinkin syytä harkita uudelleen, miten kansalaiset saisivat optimaalisen avun hädän hetkellä. Jatkammeko yksityisen sektorin voitontavoittelun suosimista näiden peruspalveluiden kyseenalaisessa tuottamisessa? Torsoksi jääneen sote-uudistuksen tarkoitus oli pienentää sote-sektorin paisuvia käyttökuluja – miksi ei tuolloin otettu terävämmin luupin alle tätä peruspalveluiden kiihtyvää kaupallistamista? Vaalit tuli ja meni. Riittääkö kansanedustajilla tahtotilaa tällä vaalikaudella laittaa vihdoinkin parempaan kuosiin tämä epäkohta, jota on pohdittu viimeiset parikymmentä vuotta vai onko trendikkäämpää pelastaa maapallo hirvittävältä hiilidioksidilta? Risto Kajanto (sit.) varavaltuutettu, Tampere